Perusopetuksen tärkein tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapset yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi. Se on varmaan myös vanhempien ja kaikkien kasvattajien päämäärä.
Mitä pitää osata, jotta tämä tavoite täyttyy? Ehkäpä tärkein asia on vastuun ottamisen taito. Myönteisesti ympäristöönsä vaikuttava ihminen ottaa vastuun omista teoistaan ja kantaa osaltaan vastuuta myös muista.
Hesarissa oli 18.4. koko sivun juttu vanhasta oivalluksesta: "Tomaatintaimenet opettavat vastuuta" oli jutun nimi. Siinä kerrottiin jyväskyläläisen Mankolan koulun pedagogiasta, jossa oppilaat hoitivat kasvihuonetta, puutarhaa ja mehiläispesiä. Tätä voisi kutsua myös työpedagogiaksi, jolla on pitkät jo hiukan unohtuneet (?) perinteet. Tomaatintaimi todellakin opettaa vastuuta. Jos sitä ei hoida, se kuolee. Palaute on selkeä.
Voi olla että asioiden oppiminen tekemisen kautta on unohtunut, kun suurin osa koululaisista viettää nykyään välituntinsa asvaltilla, eikä opettajatkaan ehkä osaa käytännön taitoja. Kannatan tekemisen kautta oppimista. Siitä tulee vahva kokonaiselämys ja myös havaintoja, joista voi rakentaa mieleenpainuvasti ja kiinnostavasti teoreettista osaamista. Miksi ihmeessä kouluun onkin iskostunut luentomainen työtapa?
Mutta asia, se vastuun ottamisen taito. Se on yhteisötaidoista tärkein, jota ilman on tosi vaikeaa tehdä yhteistyötä tai saada lähiverkoston tukea.
Miten vastuunkantoa voi oppia? Harjoittelemalla.
Miten vastuuta voi harjoitella? Kun annetaan vastuuta.
Joskus tuntuu, että tämän ajan lapset suorastaan janoavat mahdollisuuksia saada ja ottaa vastuuta. Vastuuta voi kantaa vaikkapa pikkuveljestä tai kotitöistä, mutta monilla ei ole kumpaankaan ehkä mahdollisuuksia. Koulussa tarvitaan tästäkin syystä yksilöllisen pedagogian tilalle yhteisöllistä pedagogiaa. Tällöin opiskellaan yhdessä, vastataan omasta osuudesta muille, autetaan nuorempia, hoidetaan jokin vastuutehtävä ja niin edespäin. Mahdollisuuksia on paljon, mikäli otetaan vastuun jakaminen arvoksi toimintakulttuuriin ja sovitaan toiminnasta.
Itselleni ovat retkien ja leirikoulujen lähes parasta antia olleet vastuun antamisen mahdollisuus, turvallisesti. Mutta koulun arjessakin voidaan harjoitella vastuun kantoa. Siihen kuuluu, etenkin lapsilla ja nuorilla se, että saa epäonnistua-ja yrittää uudestaan.
Paljon on saavutettu jos koululainen toimii itseohjautuvasti, ottaa vastuun koulunkäynnistään, eikä tee sitä vanhempien tai opettajien takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti