Olipa hyvä kirjoitus! Nimittäin uuden Tiede-lehden pääkirjoituksessa Jukka Ruukki kirjoittaa otsikolla "Poikien puolesta" tärkeää asiaa. Koulumenestysmittareilla nimittäin "tytöt pyyhkivät pojilla lattiaa".
Sukupuolierot ovat Suomessa muita länsimaita selvemmät. Ero ei ole supistunut yrityksistä huolimatta, vaan päinvastoin kasvaa. Erittäin sattuvasti Jukka Ruukki huomioi ajatuserheen aiheen ympärillä käydyssä keskustelussa. Usein syyksi poikien heikompaan menestykseen mainitaan heikko motivaatio ja kouluvastainen asenne. Kyseessä ei liene syy vaan seuraus. Siksi Ruukki kysyy: Entä jos pulma ei olekaan poikien vaan koulun asenteessa? Voin yhtyä kysymykseen. Koulu ei voi muuttaa poikien asenteita ja motivaatiota ellei koulussa opetus muutu. Yksinkertaista vai?
Lähes kaikki koulusta ja koulutuksesta syrjäytyvät ovat meillä poikia. Onko se poikien vika?
Tähän liittyy asia, jolle voidaan tehdä ilmaiseksi paljon. Tutkimuksissa löytyy kouluun vääränlainen poikatyyppi. Ujo poika pärjää koulussa heikoiten. Onko vieläkin niin, että kulttuurissamme odotetaan varsinkin pojilta ulospäin suuntautumista, "reippautta"? Opettajat eivät varmaankaan anna tietoisesti ujoille pojalle huonompia numeroita kuin muille, vaan he tekevät sen tiedostamatta. Tällöin he vain ovat omaksuneet kulttuurissamme vahvasti vaikuttavan piiloarvon poikien oikeanlaatuisuudesta ja rankaisevat vääränlaisia poikia. Tämän piilossa olevan arvon voi opettaja romuttaa, kunhan sen ensin havaitsee. Ei ole ollenkaan huono asia jos opettajayhteisö yhdessä käsittelee näitäkin asioita arviointikokouksissaan tai kun muuten linjataa koulun kasvatus- ja arviointiperustaa.
Arviointi ei ole koskaan täysin oikeaa. Monet ulkopuoliset seikat vaikuttavat arviointiin. Opettajien on tärkeä tiedostaa arviointinsa perusteita mahdollisimman tarkasti. On vaikea hyväksyä, että arviointi ei koskaan perustu vain neutraaliin havainnointiin, mutta sellainen ihminen on. Loogista ajattelua emme harrasta edes silloin kun niin luulemme.
Koulun arviointi ja varsinkin arvosanat (jotka eivät voi kertoa kovin monipuolisesti arvioitavasta) vaikuttavat koululaisten eli tyttöjen ja poikien elämään paljon. Varmasti on kaikkien etu että sukupuoli tai temperamentti ei vaikuta negatiivisesti yksilöiden tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
Kun sukupuoli ja temperamentti ovat pysyviä (ainakin periaatteessa) niin miten koulu voisi muuttua ja olla entistä sopivampi useimmille oppijoilleen? Jos koulu nyt ei heti muutukaan, niin jokainen opettaja voi tutkistella omaa arviointiaan ja siihen liittyviä, usein vaikeasti havaittavia arvoja.
Tieto lisää tässäkin tuskaa. Arviointi on se toinen asia jota en ole jäänyt opettajan työstä kaipaamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti