Hyvä kouluikä

Lukuvuoden alkaessa kouluissa löytyy aina julkista keskusteltavaa. Niin tänäkin syksynä.
Itseäni on aina kiinnostanut keskustelu oikeasta kouluiästä. Nyt on silmiini osunut artikkeleita kouluniän molemmista päistä. Yleensähän Suomessa ollaan oltu huolissaan siitä, että meillä mennään kouluun myöhemmin kuin muut. Tänä kesänä on hallitus kirvoittanut keskustelun myös oppivelvollisuusiän nostamisesta.


Tätä kirjoittaessa on juuri tullut ulos uutinen, jonka mukaan oppivelvollisuusiän nostosta luovutaan. Järki voitti, vai loppuivatko vain rahat?


Tiede-lehdessä oli Marko Hamilon artikkeli Meillä on hyvä kouluikä  Siinä osoitettiin että näyttöä koulun varhaisen aloittamisen eduista ei ole löytynyt. Silti EU-maista Suomen lisäksi vain neljä muuta maata nimittäin Bulgaria, Liettua, Viro ja Ruotsi laittavat lapset kouluun 7-vuotiaina. No, tarkalleen ottaen meillä on joustava koulunaloitusikä, mutta kovin harvoin vanhemmat sitä hyödyntävät. Kysymys kuuluukin, miksi muualla aloitetaan kuusi ja viisi-vuotiaina, jos ei siihen ole tieteellisesti ottaen järkevää syytä?  Syyt lienevät sitten sosiaalipoliittisia tai väärin uskomuksiin perustuvia. Aikainen koulunkäynti näyttää vain johtavan joissain tutkimuksissa koulukielteisyyteen, johtuen pedagogisesti ikäryhmälle sopimattomista työtavoista, varmaankin. Kasvatustieteilijät eivät välttämättä saa poliittisille päätöksille pohjaksi tutkimusta.


Oppivelvollisuusiän nostoa tarjottiin sitten oikein hallitusohjelmassa syrjäytymisen ehkäisykeinona. Ei varmaan pelkästään huono idea, mutta. Olen ihan samaa mieltä niiden asiantuntijoiden kanssa, jotka epäilevät että lisävuosi niille, joilla on mennyt huonosti koulussa jo vuosia, on vain rangaistus. Koulusta syrjäytyneelle ja opiskelijan heikon minäkuvan rakentaneelle avun olisi tultava aikaisemmin, eikä silloin kun koulusta vihdoinkin pääsisi eroon. Motivaatiota on varmaan vain hyvin harvoilla niillä, jotka ovat sen yhdeksässä vuodessa täysin kadottaneet. Asian selkeästi ja jäsennellysti toivat esiin Peter Jonsson ja Pasi Sahlberg Hesarin Vieraskynässä 20.8.


Oppivelvollisuusiän noston sijaan hallitus lupaa rahaa varhaisempiin tukitoimiin. Mitkä ovat sitten toimivia, onkin vaikea juttu. Kaikki oppijat ovat koulussa yksilöitä. Hyvä kumminkin että yritetään oikeasta päästä. Uskon kyllä ja kokemuksenikin on, että ihan oppilaslähtöisellä pedagogisella kehittämiselläkin saadaan kiinnostusta nostettua. Tähän viittaamme uudessa kirjassammekin: Rakenna oppiva ryhmä, pedagogisen viihtymisen käsikirja (linkki Hesarin artikkeliin kirjasta)


Se, miten yleisesti toimitaan, ei aina ole parasta tai sovellettavissa joka paikkaan. Olisi hyvä jos kasvatus- ja koulutusjärjestelmämme hyvä yleistila poikisi myös tervettä ylpeyttä ja kykyä tehdä omia ja uusia ratkaisuja, malliksi muille.