tiistai 19. elokuuta 2014

Koulussa saa oppia omillakin välineillä

Koulun alkamisajankohdan eräs kuuma keskustelunaihe on taas ollut omat välineet ja nimenomaa tietotekniset välineet, eivät esimerkiksi liikuntaan liittyvät luistimet, tossut asusteet tai mailat. Ne eivät jostain syystä herätä lainkaan intohimoja. Urheilu lienee Suomessa paljon pyhempi asia kuin seuraavan  sukupolven tietoyhteiskunnassa tarvittavat taidot, vai?
Omia oppimisen välineitä on Suomessa aina oppilailla ollut, ainakin niin kauan kuin itse muistan. Tasa-arvokysymys tämä toki on, mutta ei sellainen, että se estää kehityksen eteenpäinmenon.


 Ensi Hesari julkaisi sivuillaan Opetushallituksen mielipiteen  Oppilaiden omia älylaitteita kaivataan kouluihin


Saman päivänä lapsiasianvaltuutetun toimistosta annettiin julki seuraavaa: Omia laitteita ei pitäisi tuoda kouluun.


Ota tästä nyt selvää. No, näkökulmat voivat olla erilaisia ja niistä johtuen asioista saadaan erilaiset totuudet. Toisaalta tämä on ihan turhaa ajan ja energian haaskausta, kun uudessa Opetussuunnitelmassa omien laitteiden käyttö nimittäin  sallitaan:
Oppilaiden omia tietoteknisiä laitteita voidaan käyttää sovituilla tavoilla.
Olisi voinut kuvitella että lapsiasiainvaltuutetulla on ollut mahdollista ottaa kantaa uuden opsin sisältöihin jo usean vuoden ajan, työhän on ollut hyvin avointa.


Avainilmaisu on tuo sovitulla tavalla. Kunnat ja koulut käyttäköön ymmärrystään parhaalla tavalla sopiakseen käytännön. Yksittäisen open ei tarvitse välttämättä vaivautua.


Se mikä tässä keskeistä, on tvt-laitteiden erityinen kiinnostuksen kohde kun ne ovat oppilaiden, lasten ja nuorten omassa käytössä. Silloin niistä tulee epäilyttäviä joka tapauksessa, ne saattavat jopa pilata lapsuuden ja nuoruuden, siltä välillä tuntuu. Miksi juuri Suomessa, tietoteknisten innovaatioiden maassa, on niin vaikeaa nähdä koululaiset aktiivisina ja  omavaraisina tieto- ja viestintätekniikan käyttäjinä? Jaa,a. Olisiko mahdollisesti yhtenä syynä opettajiemme korkea koulutus ja siitä seuraava itsenäisen toimijan asiantuntijarooli? Jospa näitä tvt ei kouluihin-syitä kaivetaan niin mieluusti esiin koska tvt uhkaa monen opettajan asiantuntija-asemaa? Suomi on myös sääntöjen luvattu maa. Koulukulttuurimme ilmentää hyvin sitäkin. Usein huomaa, että syitä siihen, miksi oppilaat eivät käytä uusia oppimisen välineitä (opettajat käyttävät kyllä itse), löytyy helpommin kuin miksi niitä pitää käyttää. Emotionaaliset syyt mielipiteisiin ovat ihmiselle määrääviä, ne vain kiedotaan järkeviltä tuntuviin perusteluihin. Ja opettajatkin ovat ihmisiä.



Ja anteeksi nyt hiukan negatiiviselta tuntuva asenteeni. Kyllä, tiedän että verkko ei aina toimi tai langatonta verkkoa ei edes ole ja koneita on vähän. Oppilailla on kumminkin monilla älykännykkä internet-yhteyksineen  taskussaan. Niillä voi tehdä jo paljon. Eivätkä kaikki suinkaan tarvitse omaa laitetta. Paremmin tvt sopii yhdessä oppimiseen kuin yksin tuumaamiseen.


Ei tarvita paljon osaamista tai sitä että opettaja on insinööri tai ainakin teknikko. Tarvitaan pedagogien uteliaisuus. Miten tvt muuttaa minun opettajuuttani ja oppilaiden tapaa ja mahdollisuuksia oppia? Siinä on eräs uuden oppimisen tärkein kysymys, johon opettajien kannattaa yhdessä vastata. Muut sovittavat asiat ja tekniset ongelmat ovat kuitenkin vain pieniä esteitä kun katse on suuntautunut oikealle uralle, kohti tulevaisuutta.


3 kommenttia:

Martti Hellström kirjoitti...

(Jostain syystä oli tosi vaikea löytää linkkiä, millä pääsi kommentoimaan).

Respect, Rauno kaikista ansiostasi, mutta nyt peilissäsi on sokea piste. Opetuksessa tarvittavat välineet tulivat maksuttomaksi kansakoulussa (vasta), kun oppivelvolisuuslaki säädettiin. Oppikirjat, vihkot, kynt ja musteet eivät saaneet olla este koulun käynnille. Koulut jakoivat tuolloin oppilaille myös silmälaseja, vaateavustusta- jopa liikunassa tarvittaviin tossuihin.

Sinä ja minä olemme keskiluokalaisia. Emme edes tajua, mistä olosuhteista jotkin oppilaamme tulevat. BYOD sopii keski- ja yläluokalle. Mutta ehkä muista ei kannata välittää? Eiväthän he edes äänestä.

Rauno kirjoitti...

Hmm. Sokeutta en ole huomannut, mutta ehkä se johtuu vain vauhdísta :) No, luulenpa että sitten onnistuin polemisoimaan asiaa.

On kerrattava: Kyse on siitä että oppilas saa, halutessaan, sovitusti käyttää myös omaa laiteitaan. Tämähän on opsissa kohta. Nyt täytyy keskustella siitä millä järjestelyillä opsin tavoitteet tässäkin täyttyvät. Eivät koulut voi keksiä omia toimintakulttuureitaan.

Enkä ole saanut vastausta (sinultakaan Martti) miksi kymmeniä vuosia liikunnassa ovat saaneet suurta etua ja ehkä paremman arvosanankin, ne joille on ostettu hienot välineet? Miksi nyt juuri tvt on tasavertaisuuden linnake?

Mobiilivälineillä ei nimittäin synny eroa oppimisen kannalta siinä onko käytössä koulun vai oma laite. Sitä paitsi laitetta voi käyttää yhdessä.

Minusta koululaitoksemme vastuu tietoyhteiskunnan kansalaistaitojen antamisesta kaikille on tärkeintä nyt. Kuntien on tietenkin satsattava siihen että kaikilla on käypänen laite käytössään. Oma laite on silti koululaiselle helpompi ja tuttu laite.

Ehkäpä siirrymme jossain vaiheessa siihen että koulun alkaessa annetaan kaikille laite, johon materiaalit ladataan. Silloinkin olisi minusta hyvä että omakin laite on mahdollinen. MObiilit tieto- ja viestintävälineet ovat yhä enemmän osa persoonallisuutta.

Rauno kirjoitti...

Mietin tasa-arvoa vielä. On tietenkin niin, että Marttikin on oikeassa. Kuitenkin, aika harvoin joku ratkaisu koulussakaan on vain hyvä. Edustan sitä kantaa että nykyaikaisen oppimisen tavoitteet toteutuvat parhaiten kun tvt tulee vihdoin opetukseen. Se tapahtuu vain ottamalla myös oppilaiden omia laitteita koulun laitteiden rinnalle. Ei ehkä ihan tasa-arvoista, mutta minusta tasa-arvoa palvelee se parhaiten, että opitaan mitä pitää. Oppilaat näkevät kyllä kuka tulee kouluun kalleissa muotifarkuissa ja kuka Tarjoustalosta ostetuilla.

Ei se tosiasia miksikään muutu vaikka jostain löytyisikin rahaa niin paljon että kaikille voidaan ostaa samanlainen laite kouluun. Ja niitä rahoja ei ole. Ainakaan niin kauan kun kaikkia ei enää terveydenhoidossa hoideta.

Mahdollisuus tasa-arvoiseen kansalaisuuteen syntyy pitkälti koulutuksen kautta. Vaakakuppeja voidaan tässäkin täytellä eri tavoin ja olla oikeassa.