Kouluterveyskyselyn tulokset

Tänään sai julkisuutta THL:n merkittävä julkaisu: Nuorten hyvinvointi Suomessa 2000-2013 - Kouluterveyskyselyn tulokset Linkki tässä


Tunsin itseni melkein ennustajaksi kun uutisissa mainittiin että tutkijat suosittelevat yhteisöllisempiä tukitoimia kiusaamisen vähentämiseksi. Sitähän juuri edellinen blokkaus peräänkuulutti.


Pikaisen tutustumisen jälkeen nostan esiin neljä asiaa raportista.


1. Tytöt ja pojat. Uutisointia on hallinnut tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen ahdistelun yleisyys. Vakava ongelma, johon voi myös vaikuttaa sen osallistavan, yhteisöllisen toimintakulttuurin synnyttämisellä. Seksuaalinen ahdistelu kouluissa on kiusaamisen eräs muoto, vaikka ei olisikaan  jatkuvaa tai yhteen henkilöön kohdistuvaa. Sen sijaan ei ole oikein uutisoitu sitä että joka neljäs ammatillisen oppilaitoksen poika kokee fyysistä uhkaa. Onko niin että poikien elämään kuuluu turpaan otto? Ainakin tuntuu siltä että tyttöihin kohdistuvaa ahdistelua otsikoidaan helpommin. Poikien kohdalla fyysinen uhkailu on aivan yhtä traumatisoivaa kuin tyttöihin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu. Sekin on vallankäyttöä, jossa tarkoitus on nolata ja alistaa.
Poikien tupakoini, humalajuominen ja huumekokeilut ovat selvästi yleisempiä kuin tytöillä. Tämä ennustaa valitettavasti sitä että pojat miehistyessään syrjäytyvät kaikkine seurauksineen helpommin, heillä on elämäntapasairauksia ja he kuolevat nuorempina kuin tytöt. Sekin on vakava asia. Toivottavasti otsikoiden valinta ei heijasta sitä varmaan sota-ajoista nousevaa asennemaailmaa, että poikien pitää kestää kuin miehet...Vaikuttaa että niin kuitenkin on.


2. Alueelliset erot ovat kasvaneet. Hyvinvointi sijoittuu sinne missä on vaurautta. Suomen harvaan asuttujen alueiden alasajo alkaa näkymään nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa. Ikävä kehitys, jota on syytä vastustaa riittävillä tukitoimilla.


3. Maahanmuuttajanuoret voivat Suomessa huonommin kuin muut nuoret. Tämäkin osoittaa että kotouttaminen ei ole helppoa tai sen on kuviteltu olevan helpompaa kuin mitä se on. Tähänkin voi suositella samaa reseptiä kuin kiusaamisen vähentämiseen. Parannetaan vertaisverkkoja, pyritään samaan tuki lasten ja nuorten elämänpiirin sisälle. Maahanmuuttajanuorilla ei ole helppoa, kun usein kodin ja ympäristön arvot ovat erilaiset. Identiteetin rakentaminen voi kompastella. Kouluilla on merkittävä rooli kotouttamisen onnistumisessa ja terveen itsetunnon rakentamisessa. Jokaiselle maahanmuuttajanuorelle pitäisi löytyä hyviä kavereita myös kantaväestöön kuuluvista. Siitä voi opettaja pitää huolen.


4. Toisen asteen opiskeluvaiheessa syntyy kahden kerroksen väkeä. Ja tämä on surkea juttu. Näyttää siltä, että lähes kaikissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä mittareissa ammatillisella puolella on huonommat tulokset kuin lukiossa. Onneksi sentään opiskelu tuntuu merkityksellisemmältä. Ja sehän on luonnollista kun valmistutaan ammattiin. Huono kehitys alkaa ikävä kyllä jo peruskoulussa. Asiaa voisi parantaa (kuten kohdassa1) asenteita muuttamalla ja se ei maksa mitään. Ehkä olen väärässä, mutta en usko, kun väitän että me aikuiset, opettajatkin syyllistymme vieläkin ammatillisen koulutuksen aliarviointiin. Jos ei ole lukioainesta, joutuu amikseen. Onko tuttua? Varmaan ainakin joku tunnistaa tämän ajatusmallin ja nekin jotka kieltävät voivat tunnustella tarkemmin. Mikäli koulussa opettajat sortuvat yhtään tämän virheellisen ajatusmallin ilmiantajiksi, he tukevat itseään toteuttavaa jakoa. Ammatilliseen koulutukseen suuntautuvan tulee arvostaa itseään ja terveyttään yhtä paljon kuin lukiolaisenkin. Sitä arvostusta voimme me aikuiset tukea.
Varmasti tilanne on parantunut muun muassa ammattikorkeakoulujen takia, mutta työtä on vielä tehtävä piilossa olevan epätasa-arvon poistamiseksi.
Tulos selittynee myös sosiaalisen aseman ja sen mukana usein elintapojen periytymisellä.


Suomi ei tämän valossa olekaan tasa-arvon ihmemaa. Töitä siis riittää kasvattajille!