Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila nosti esiin tärkeän asian. Monista hankkeista huolimatta kiusaaminen ei ole loppunut, eikä ehkä merkittävästi vähentynytkään kouluissa.
Tuomas Kurttilan lausunto koulukiusaamisesta (linkki Turun sanomien uutiseen)
Huomioitavaa, vaikkakaan ei pääasia, on se että poikiin kohdistuvasta kiusaamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä varsinkaan ei uutisessa puhuta. Ei vaikka asia koskeen poikiakin kaikissa koulumuodoissa.
Mutta siis se asia. Kun joukko toisiaan vähän tai ei lainkaan tuntevia ihmisiä laitetaan rajatulle alueelle, niin kiusaamista syntyy aina, ennemmin tai myöhemmin. Kun tilaa ei ole tarpeeksi omalle reviirille ja oma asema on epävarma, alkaa sosiaalinen nokittelu ja oireilu. Varsinkin näin käy kun kyseessä on lauma, johtamaton ryhmä vasta harjoittelemassa sosiaalisia taitoja. Ja kun suuri ryhmä kokoontuu, eksyy joukkoon usein myös henkisesti epätasapainoisia.
Hyvät asemat ryhmässä ja valta, ne ovat lapsille ja nuorille myös tärkeitä kuten aikuisille. Kun niitä tavoitellaan, niin kaikki keinot ovat sallittuja, ellei säännöistä sovita. Säännöt ovatkin sivistyksemme siunaus.
Lähtökohtana voi siis pitää, että johtamaton ryhmä on lauma, jossa vallitsee viidakon lait. Koulussa laumoista tulee tehdä pitkäkestoisia oppivia ryhmiä, joissa ohjauksen vastuista ja toiminnan tavoitteista ja sosiaalisista säännöistä on sovittu. Koulussa tämä on opettajien ja muiden mahdollisten kasvattajien ydintyötä, luokkatasosta riippumatta. Muuten kiusaaminen on luontainen ilmiö, jota päivitellään vuodesta toiseen. Asiaa olemme käsitelleet tarkemmin kirjoissamme. Ei ihan helppoa, mutta palkitsee pitkäjänteisen työn.
Sisä-ja ulkopuoli. Koulussa kiusaamista ja muuta häiriökäytökseksi tulkittua toimintaa ohjataan usein tapahtumien ulkopuolelta. Kiusaaja ja kiusattu irrotetaan viiteryhmästään ja aikuiset (opettaja, kuraattori, psykologi, vanhemmat) keskustelevat asianosaisten kanssa. Esimerkkinä olen itse osallistunut tapaamiseen jossa oli kiusaaja ja kaksitoista (12) aikuista, samassa huoneessa. Asianosaisia on silti yleensä koko se sosiaalinen piiri tai näyttämö, jossa ei-toivottu käyttäytyminen ilmenee. Kiusaajalle yleisö on yleensä tärkeä palkinto, muut voivat siis vaikuttaa paljon.
Kiusaamista ehkäistään parhaiten sisäpuolelta. Ulkoa voidaan ja pitää tukea ja arvioida.
Tällä tarkoitan malleja, joissa esimerkiksi kiusaajat osallistetaan kiusatun tukiryhmäläisiksi. Tehtäväksi annetaan kiusatun tukeminen. Ryhmiin voidaan tuoda lisäksi toimimaan vertaisohjaajia, heitä joilla on ryhmässään auktoriteettia.
Oma lukunsa on sekin että toisinaan kiusattukin tarvitsisi minusta valmennusta siitä, voiko hän mahdollisesti muuttaa toimintaansa tai onko kiusattu etsimässä (itsetuhoisesti) kiusatun roolia. Erittäin vaikeasti lähestyttävä kysymys, johon voi palata myöhemmin.
Uusi nuorisotutkimus ( esimerkki: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/ ) osoittaa että kasvattajien hyvääkin tarkoittavat toimenpiteet jäävät helposti vaille merkitystä, mikäli ne koetaan tulevaksi oman elinpiirin ulkopuolelta. Kiusaamisen ehkäisyssä jos missä. määrä ei korvaa laatua. Toimet kannattaa kohdistaa oikein eli päästä tapahtumien sisälle.
Sitten on vuorossa peruskouluremppa. Koulut tulisi rakenteistaa uudestaan, vastaamaan nykyaikaa. Oppilaat otetaan siinä vankemmin mukaan ja luodaan nykyistä pysyvämpiä tukiverkostoja. Eikä paha juttu olisi ollenkaan lisätä viihtyisyyttä koulussa, myös oppitunneilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti