Hyvä/paha TVT?

Taas pölähti mediaan ja someen keskustelua internetin ja yleensä digiajan vaaroista lasten kehitykselle. Samalla heiteltiin ilmoille että koko internetistä ei ole mitään hyötyä.


No. Hesari julkaisi ison haastattelun somemiljonääri Jyri Engströmistä otsikolla Lapset pois netistä ja aikuiset Tinderistä (en ollut käyttänytkään).  Olin hiukan hämmentynyt kun Facebookissa alkoi aikamoinen artikkelin kehuminen ja jako. Varmaan muissakin jakelukanavissa, oletan, mutta en ole jaksanut kauheasti jakaa aikaani moneen.


Mielestäni Jyri sanoi muutakin kuin digimoitteita haastattelussaan ja myös kehui internettiä ja sen mahdollisuuksia. Negatiivinen oli taas helpompi laittaa esille. "Viisautena" koettiin Jyri sanoma joka oli tyyppiä "kohtuus kaikessa". Sen olemme kai aina tienneet? Muuten artikkeli oli hiukan ympäripyöreä. Nykytyyliin haastateltava esiintyi asiantuntijana myös asioissa joissa hänelle ei liene asiantuntemusta (lasten kehityspsykologia esim.). Tämä on ihan toimittajien valintaa.


Kulttuuritoimittaja Suna Vuori yritti tiivistää keskustelua kolumnissaan 15.2.  Hän viittasi sekä Engströmin että Teemu Keskisarjan haastatteluihin. Ihan hyvä yritys, mutta eihän siinäkään mitään uutta sanottu. Se onkin varmaan viisasta, sillä kukaan ei ilmeisesti tiedä miten digiaika tulee muuttamaan oppimistrategoita, ajankäyttöämme, sosiaalisia suhteita tai ylipäätään kulttuuriamme. Mutta muutoksia tapahtuu koko ajan. Muutoksen keskellä nousee monenlaista pölyä ilmaan ja on vaikea nähdä eteenpäin, oletan.


Teemu Keskisarja oikein lisäsi vettä myllyyn tai bensaa digiroviolle Kirjasto-lehden artikkelissa: "Internet on viheliäinen. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä tuottavuudelle."  " Missään työpaikalla internet tai tietotekniikka ylipäätään ei ole tuonut säästöjä".  Hmm, kirjastojen lainausjärjestelmät ovat kuitenkin tuntuneet toimivilta ja käteviltä.


Mutta mennään jo siihen miten tämä liittyy kouluun. Aika paljon minusta, sillä muutaman vuoden tvt-pedagogisen kouluttajan roolissa olleena olen sitä mieltä, että asenteet, eivät tekniikka ratkaisevat kouluissa tvt:n käytön laadun ja määrän. Edellä mainitut uutiset ovat huonoja, koska ne tarjoavat runsaasti eväitä vahvistusvinoutuman ruokkimiselle (Vahvistusvinouma (vahvistusvääristymä, vahvistusilluusio, vahvistusharha) tarkoittaa, että henkilöt ovat taipuvaisia puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Lähde: Wikipedia  )


Koulutetut henkilöt ovat alttiimpia vahvistusharhalle ja opettajan työhön kuuluu muutenkin tietää, ei ehkä niinkään kyseenalaistaa tai luoda uutta. Niinpä soppa on valmis. Kun Suomessa näyttää olevan muuta Eurooppaan enemmän vaikeuksia ottaa digitekniikkaa mukaan opetukseen, voiko se johtua siitä että täällä ollaan alttiimpia vahvistusharhalle? En usko nimittäin, että meillä on kehnoimmat verkot ja koneet.


Suomalainen yhteiskunta on turvallisuushakuinen ja opettajat vastuullisessa, itsenäisessä työssä. Ammatillisen osaamisen päivittäminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista. Voi olla että kouluissa on ollut vaikeaa tehdä yhteisiä päätöksiä mielekkäiden tieto- ja viestintätekniikkaan soveltuvien opetusmenetelmien käytöstä. Kouluissamme ei yleensäkään ole yhteisiä linjauksia opetuksen toteuttamisen suhteen. Nyt tarvitaan tvt-asioissa yhteisöllistä pedagogiaa!


Mutta onhan meillä hyvä koulu ja sitoutuneet opettajat. Toivon vaan hartaasti, että opettajat eivät lähtisi tähän internetin ja digilaitteiden manaamiseen mukaan. Pää kylmänä olisi otettava selvää mihin noita laitteita voidaan käyttää opetuksen parantamiseksi ja oppimisen kiinnostavuuden lisäämiseksi. Kovin vähän voidaan vielä sanoa mitään varmaa digimaailman vaikutuksista. Opetussuunnitelma sitoo meidät opettajat työhön, jossa moderneja oppimisen välineitä käytetään järkevästi ja mielellään myös innostuneesti. Yhteisten  kokeilujen ja kehittämisen kautta opettajat (ja oppilaat)  voivat luoda digiaikaan sopivaa koulukulttuuria.


Ensin pitää ymmärtää digi-ilmiötä, sitten kiinnostua siitä miten sitä istutetaan kouluun ja oppimiseen ja lopuksi voi ja saa innostua!