Voi Pasi, minkä teit!

Tämä tuli kyllä aika puskista. Pasi Sahlberg Opettaja -lehden kolumnissaan teki Keltikangas-Järviset (blogini 16.10.2015 Professori heittää legendaa) koulujen uuden oppimisen ja tvt-pedagogian kehittämiselle, väitän.

"Koulutuksen digitalisoimisessa on syytä edetä tutkimus­tietoon nojaten. Ehkä oppimistulosten heikkenemisen taustalla eivät sittenkään ole koulun vanhentuneet opetusmenetelmät, vaan nuorten muuttunut käyttäytyminen ja se, että tiedonkäsittely tapahtuu yhä enemmän näyttöpäätteen kautta." Opettaja-lehti 172016 Pasi Sahlbergin kolumni  Pinnallisia digiloikkia (linkki kirjoitukseen)

Voihan olla, että toimitus on julkaissut vahingossa liian aikaisin aprillipilaksi tarkoitetun kirjoituksen, mutta suhtaudun tähän kuin se olisi kirjoitettu ihan asiallisesti.

Ylläoleva lause sisältää minusta perusongelman. Digitalisaatio käsitetään usein ikään kuin opetusmetodiksi. Väärin, digitalisaatio ei ole sinällään pedagoginen menetelmä, se ei tee mitään ilman opettajaa tai muuta toimijaa. Digitalisaatio-käsite tarkoittaa koulun tasolla lähinnä sitä että oppimateriaalia on paljon enemmän kuin yksi kirja   ja sitä voi arvioida, tuottaa ja jakaa itse, kaikkialla. Tämä muuttaa jotain opettamisessa ja oppimisessa.
Oppimistuloksemme ovat heikkenemään päin (toki hyvät) luultavimmin oppilaidemme heikon motivaation ja opiskeluun sitoutumisen myötä. Koulun tarjoama opetus ei tunnu enää yhtä merkitykselliseltä kuin aiemmin. Koululla on oppimisen lähteenä paljon kilpailijoita lasten ja nuorten elämässä. Ja totta, moni näistä uusista oppimisväylistä on oppijoistamme hauska ja kiinnostava. Sen voi nähdä mahdollisuutena eikä vain uhkana. Digitalisaation sijaan olisi puhuttava tieto-ja viestintatekniikan pedagogisesti mielekkään käytön kehittämisestä.

Uuden oppimisen kehittämisessä ei voida nojata vain tutkimustietoon. Jotta voi tutkia pitää kehittää ja kokeilla, eikö? Tutkimusasetelmien pitää myös olla kohdallaan. Verrataanko oppimista ja tuloksia entisiin vai haetaanko jotain uutta, lisäarvoa elinikäiselle oppimiselle?
Tutkimuksissakin saa usein sitä mitä tilataan... Opettajien pitäisi joukolla kehittää hyvää tvt-pedagogiaa.  Oppilaiden motivaatio ja oppimistulokset kertovat kyllä milloin ollaan oikeilla jäljillä.

Amerikkalaisissa tutkimuksissa on todettu netin suurkäyttäjien aivotoiminnoissa sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vaikeuttavat syväoppimista. Oppimisesta tulee pinnallista digitaalista loikkimista, josta syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen uupuvat. Suomalaisista nuorista netin suurkäyttäjiä on tilastojen mukaan liki joka toinen.(Sahlberg)

Pinnallisuutta oppimisessa lienee aika vaikea mitata. Koulussa nettiä tai tieto- ja viestintätekniikkaa yleensäkään ei ole tarkoitus käyttää suurkäyttäjän tavoin (mitä se nyt sitten onkin) vaan juuri syväoppimisen edistäjänä. Kun elämme koko ajan uutta tietoa suoltavassa maailmassa, niin oppimisen strategioiden on syytäkin muuttua. Ehkä kehitys nyt näyttää pinnalliselta, mutta voi myös olla alku jollekin muulle. 
Muutosvaiheessa on vaikeaa nähdä maalia. Luulisin, että vaikkapa professorit Kirsti Lonka ja Katariina Salmela-Aro  olisivat kijoittaessaan samasta aiheesta käyttäneet myös muita tutkimuslähteitä. Hyvä linkki digioppimisen tutkimuksiin on vaikkapa Mind the Gap-hankkeen sivusto.

En ole mielestäni kritiikitön tvt:n pedagogisen käytön suhteen. Mutta modernit välineet on pakko saada kouluissa haltuun-parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tavoitteet ja menetelmät opettamiselle ovat samat kuin kirjan, paperin ja kynän kanssa, niin uudet välineet eivät juuri tuo lisäarvoa. Vanhallakin tavalla voi opettaa, mutta silloin oppija ei saa niitä oppimisen ja jakamisen työkaluja, mitä hän jatkossa tarvitsee.

Kirjoitus on hyvä kun se aiheuttaa keskustelua, sanotaan. Sitä kyllä tarvitaan koulutuksen parissa työskentelevien keskuudessa, sillä koulutuksen vaatimukset ja menetelmät ovat muuttuneet paljon. Kun olemme jo nyt Euroopan jälkijunassa yhteisessä kehittämisessä, niin tarvitsemme kannustavaa keskustelua ja uteliaisuuden herättämistä (ja voihan olla että muualla ei olla vielä keksitty miten tvt parantaa oppimista). Vain osaavat opettajat voivat kehittää uutta tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävää pedagogiaa. Negatiiviset asenteet ovat pahin este yhteiselle oppimiselle. Ja sitä nyt minusta tuo kolumni ainakin osin edisti. (sori vaan suuresti arvostamani Pasi S)  Taas löytyi monille opettajille hyviä syitä olla muuttamatta mitään. Toivottavasti olen aivan väärässä.