Aina välillä näkyy kuumiakin keskusteluja suomalaisen opettajan autonomisesta asemasta, suomeksi mahdollisuudesta päättää itse monesta työhön liittyvästä asiasta.
Ihan äskettäin osallistuin taas facebookissa asiaa koskevaan keskusteluun. Aika nopeasti opettajat totesivat, että eivät halua ketään arvioimaan työtään tai sanomaan miten pitäisi toimia. Autonomiaaa puolustetaan tiukasti. Olihan kyllä toisiakin mielipiteitä.
Onhan suomalainen opettajuus perinteisesti ollut erittäin itsenäistä työtä. Asia jota olen hyödyntänyt hyvin paljon omalla työurallani. Työtä on voinut uudistaa omien ajatusten pohjalta ja se on motivoinut minua vuosikymmenet. Opettajana voi mm. valita opetusmenetelmänsä ja osittain hallita myös työaikaansa. Luulenpa että harvassa ovat ammatit, joissa on vielä enemmän vapautta. Kyseessä on saavutettu etu, jota myös hyvin tiukasti vahditaan. Ehkäpä nykyään liiankin tiukasti.
Autonomia on kaksiteräinen miekka. Kun aika monista asioista saa päättää itse, voi oikeudesta tulla itseisarvo, jota halutaan laajentaa myös sinne, missä sitä ei edes tarvita tai ei voi olla.
Pahimmillaan autonomia voi eristää opettajan omaan työtilaan ja omien työtapojen kuplaan. Aika usein nimittäin luokkien välinen seinä estää ideoiden siirtymisen naapuriluokan työtoverille. Voi syntyä kuvitelma itseriittoisuudesta. Tästä oireena voi olla se, että opettajat lukevat vain vähän oman alansa tutkimuksia, eivätkä aina tunne/noudata opetussuunnitelmia tarkasti.
Autonomia voi muuttua tyhjäksi ylikorostamiseksi. Silloin kaikki ulkoa tuleva on vierasta tai uhka. Opettajat ovatkin aina olleet aika vaikeasti koulutettava ammattiryhmä, voihan kauniisti todeta että vaativa.
Ajatus siitä, että kukaan ei saa arvioida työtäni, on outo. Ilman arviointia on todella vaikea kehittyä. Onhan mahdollista arvioida työtään itse, mutta yleensä silloin monia asia jää huomioitta. Opettajia arvioi sitäpaitsi jatkuvasti oppilaat ja heidän vanhempansa. Ammatillinen yhteinen arviointi voisi antaa paljon. Vaikka opettajan roolissa ollaan yleensä oikeassa, ei oman työn kehittämisen suhteen kannata jäädä samaan rooliin. Suosittelen lämpimästi vierailuja muihin kouluihin tai edes oman koulun luokkiin. Tämä oppimisen muoto taitaa olla kovin vähän käytössä.
Parhaimmillaan autonomia antaa opettajille mahdollisuuden tutkia, arvioida ja oppia uutta. Nyt kun opetusta tulisi uudistaa oppilaiden aktiivisuutta kehittäväksi, tarvitaan paljon hyviä uudenlaisia käytänteitä. Parhaatkin ideat voivat tukahtua huonoon toteutukseen. Silloin ammatillinen reflektointi olisi tosi poikaa. Eikä se kavenna autonomiaa pätkääkään. Yhteisöllinen oppiminen on mahdollista itsenäisestä asemasta, oikeastaan se on aidon yhteistyön perusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti