torstai 28. helmikuuta 2019

AV-opetus, mediakasvatus, suuria odotuksia

Toisinaan, tai aika useinkin historia yllättää. Että uutenakin pitämäni asiat ovat vanhoja ja tämän päivän trendit eivät olekaan ihan tätä päivää, vaan uudestaan löydettyjä.

Hesarissa on usein valaisevaa aineistoa sisältävä palsta, HS 50 vuotta sitten. Toimitus valitsee herkullisia aiheita, kuten viime lauantaina pienen uutisen AV-opetuksen tuomasta opetuksen vallankumouksesta.

Lainaus tekstistä: "Av-ajattelu pakottaa rationalisoimaan koulutyön, säästää opettajien aikaa ja voimia, sekä yhteiskunnan varoja ja takaa oppilaskohtaisen eli yksilöllisen opetuksen, jota nyt niin kiihkeästi tavoitellaan perinteellisen massaopetuksen tilalle." HS 23.2.1969,  julkaistu uudelleen 23.2.2019

Tässä kuva artikkelista. Kirjoittaja ei selviä, mutta teksti on kovin ajankohtainen nytkin.

Miten on käynyt? Opettajien aikaa ja voimia ei ole säästynyt ja yhteiskunnan varojakaan ei ole säästynyt, koska on ostettu sekä digilaitteita ja kirjoja. Monet opettajat kokevat että digi ei ole säästänyt vaivoja. Tämä johtunee laitteiden toimimattomuudesta/sopimattomuudesta tai vaikeasta käytöstä sekä varsinkin hyvien käytäntöjen puutteesta. Toki on paljon iloisia digiopettajiakin.
Av-ajattelulla tarkoitetaan kai nyt media-ajattelua ja mediakasvatuksen tarvetta.

Mediakasvatus ei ole edennyt suoraviivaisesti. Muistan hyvin, kun legendaarinen Koulu-Tv loppui ja aineisto siirtyi pitkälti nettiin ja uusiin lähetysaikoihin. Television tarjomien hyvien opetusohjelmien katselu loppui kuin veitsellä leikaten, opettajat eivät oppineet ilman tukea uusiin käyttötapoihin. Nyt ehkä Ylen tarjontaa käytetään taas ja juutuubi-videoita voi käyttää moneen. Sitäpaitsi oppilaat ja opettajat voivat tehdä visuaalista opetusmateriaalia itse.

Koulu on tekstiin, lukemisen ja kirjoittamisen traditioon sitoutunut. Ei ole helppoa muuttaa valtavirran suuntaa. Oppimisen välineet ja tiedon lähteet ovat kokeneet vallankumouksen, joka on kyllä muuttanut koulua, mutta hitaasti. Tästä on hyvä todiste kirjoitus 50 vuoden takaa. Perinne on hyväksi, mutta siitä on koulutuksen yhteydessä voitava erotella historiallisesti arvokas käyttökelpoisesta. Intoa ja voimia siis ja katse tulevaan siellä kouluissa!

1 kommentti:

Martti Hellström kirjoitti...

Niinpä.

Ja kuinka monta aikanaan innovatiivisena kouluna tunnettua ei ole sitä enää :-)

Martti