Keskikesällä luonto on kaunis. Useilla on loma-aika, joka on myös uudistumisen aikaa. Asennoidun niin että meilläkin on kotona loma. Tosin on hieman vaikeaa määritellä omaa lomaa, ollaan lähinnä eläkeläisiä ja omaishoitajia. Aina loma tai ei koskaan lomaa... Kesälaiskuuttani en ole saanut kommentoiduksi uuden hallituksemme ohjelmaa, tosin saa nähdä kuinka sitä päästään toteuttamaan. Korjaan vähän tilannetta.
Ohjelmalla on nimi, Vahva ja välittävä Suomi. Se on kirjoitettu niin, että aika monet voivat yhtyä tavoitteisiin. Hallitukset vaihtuvat, mutta yhteiskunnan suunta ei juurikaan. Ja miten voisikaan, koska meillä on rakennettu nykyistä hyvinvointi- ja sivistysvaltiota jo pitkään.
Koulutusta pidetään, tietysti, tärkeänä. Luku 5, Osaava Suomi alkaa näin: "Suomen menestys ja kansainvälinen kilpailukyky perustuvat korkeaan osaamiseen. Korkea osaamis- ja koulutstaso vahvistaa yheteiskunnallista resilienssiä ja luo edellytyksiä talouden kasvulle. Suomi on maa, jossa halutaan jatkuvasti oppia uutta. Usko koulutukseen on vahvistunut." Tämä lienee visio, joka voidaan myös tulkita tavoitteeksi. Julkisuudessa on oltu huolissaan koulutuksen valjastamisesta vain talouskasvulle. Koulutusosion varsinaisissa tavoitteissa lukee: "Sivistys luo edellytyksiä talouden kasvulle." Tuossa lauseessa on kyllä vähän ongelmana se, että palveleeko tässä sivistys taloutta? Mutta varmaan ja toivottavasti tässä tarkoituksena on puolustaa sivistystä.
Omissa arvoasetelmissani koulun tehtävä on tuottaa sivistystä, joka taasen mahdollistaa sellaisen talouskasvun, joka ei tuhoa tulevaisuutta tai perustu epätasa-arvoon. Ja onhan toki niinkin, että sivistystä on helpompi ylläpitää ja luoda, kun on riittävästi resursseja kulttuurin ja hyvinvoinnin tukemiseen. Maailma tarvitsee sivistystä todella kipeästi. Olisikin korkea aika arvottaa koulutukseen aina liittyvää kasvatustehtävää, koska se on oleellista sivistyksen rakentamisessa. Jos meillä olisi vain koulutusta, ilman sivistystehtävää, olisimme pian itäisen naapurimme tiellä. Sivistyksen romahdus tuottaa väistämättä jollain aikavälillä yhteiskuntaan moraalisen rappion ja yhteisön/yksilöiden hyvinvoinnin romahduksen.
Otto Tähkäpää ja Sara Peltola kirjoittivatkin Hesarin Mielipide-osastolle 27.6. "Koulutuksen pitää palvella sivistystä, ei talouskasvua". Kirjoituksen lopussa he tiivistävät: "Sivistyneen ihmisen kasvattaminen edellyttää kokonaisvaltaista kasvun ja hyvinvoinnin tulemista. Tämä ei toteudu, mikäli ihminen typistetään työelämämarkkinoiden resurssiksi". Näin on!
Samalla sivulla Hesarissa oli myös yleisemmin sivistystyön puolustus: Sivistyksen juhlavuodesta on tulossa suruvuosi. Björn Wallen kirjoitti siitä, miten vapaan sivistystyön leikkaukset leikkaavat sivistystämme: "Sivistystyön vipuvoima on luonut edellytykset yhteiskunnalliselle eheydelle, demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden toteutumiselle sekä kaikkien kansalaisten oppimisen ja hyvinvoinnin takaamiselle molemmilla kansankielillä."
Hyvin sanottu. Koulutus tuottaa aina muutakin kuin osaamisen arviointia todistuksiin tai tutkintoja ammatteihin tai opinto-oikeuksia. Se tuottaa etenkin tai sen pitäisi tuottaa itsenäisiä, aktiivisia ja osaavia kansalaisia, jotka osaavat arvioida, miten ohjata elämäänsä omaa ja yhteisön hyvinvointia lisäten. Tämän tavoitteen asettaminen saati arvioiminen on kovin vaikeaa, mutta ei mahdotonta. On tietenkin poliittinen kysymys, mitä arvostetaan. Meillä on kuitenkin aina uskottu sivistyksen voimaan. Uskon, että koulutuksen sivistys/kasvatustehtävä vain on niin vaikea sanoittaa arvioitavaksi tavoitteeksi, että se usein jää juhlapuheen tasolle. Mitä on sivistys? Miten sitä opetetaan ja miten sen saavuttamista arvioidaan? Kesä sopii myös vaikeiden kysymysten esittämiseen, sillä rentoutuneessa tilassa luovuus nousee esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti