keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Internet ja yhdessä oppiminen



Olen lukemassa tätä kirjaa. Hauskasti kirja alkaa ja loppuu muistikuvalla minuunkin suuresti vaikuttaneesta elokuvasta:.  Nimittäin mestarin ja näkijän Stanley Kubricin:

Kyse on siitä, että aivomme ovat hyvin plastiset. Kirjan väite ja ehkä jo huomio on, että aivomme verkottuvat uudella tavalla, kun hankimme ja analysoimme tietoa internetissä uudella tavalla.
Kirjaan perustuva kulttuuri on suosinut lineaarista tiedon hankintaa ja ajattelua. Nyt näyttäisi käyvän niin että siirrymme ehkä verkostomaiseen ajatteluun. Oletus on että aivot sopeutuvat nopeasti kulloisinkiin toimintaympäristöihin.
Internetissä asioita selaillaan ja silmäillään. Pitkiä esseitä siellä ei suosita. Myös visuaalinen aines on tärkeää. Tämä on seikka johon kirjassa ehkä kiinnitettään turhan vähän huomiota.

Yhteisöllisyyteen tämä voisi liittyä siten että on yhä suurempi syy opettaa oppimaan yhdessä, verkostona. Kouluun tulee yhä enemmmän niitä, joille toimintaympäristö koulussa on outo. He ovat tottuneet asioiden ja tiedon nopeaan kahlailuun ja informaation linkittämiseen. Varsin tärkeää on myös se, että he ovat tottuneet interaktiiviseen ympäristöön. Heistä on outoa olla hiljaa tai passiivinen.
Voitaisiinko tämä muutos käytää voimavarana sen sijaan että laitamme yhä enemmän oppilaita erityisopetukseen, pienennämme luokkakokoja ja valitamme että oppilaat eivät jaksa keskittyä? Onko osasyy se, että viemme venettä vastavirtaan?

Lasten ja nuorten kehitysympäristö on muutoksessa, työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Miten koulutus vastaa?
Kun koulu ei ole enää pääasiallinen tietolähde, sen tulisi minusta olla yhä enemmän kasvattaja. Nykyaikaista ja hyödyllistä olisi toimia tästä ajasta käsin.
Opetetaan toimimaan yhdessä, arvioimaan tietoja, tekemään työnjakoa, ottamaan vastuuta omasta roolista. Opettaja ohjaa ja oppii mukana.
Asenne on tärkeintä, tässäkin. Sitten on jo helpompaa hahmottaa miten.

Ei kommentteja: