torstai 21. huhtikuuta 2011

Taas tytöistä ja pojista

Arviointi lähestyy. Viime viikolla Hesari ansiokkaasti taas pääkirjoituksessaan uutisoi, että peruskoulusta tulee ulos poikia, jotka eivät osaa kirjoittaa kuin auttavasti.  hesari
Näitä uutisia aina välillä tulee: pojat saavat paljon huonompia keskiarvoja, ovat koulupudokkaita tai eivät saa jatko-opintopaikkaa.


Onko näiden uutisten johdosta tehty jotain? Kyllähän viimeisimpään, siis voimassaolevaan, opetussuunnitelmaan kirjattiin että otetaan huomioon poikien ja tyttöjen erilaisuus. Varmasti tuokin ilmaisu oli kovan väännön tulos, mutta mitä se merkitsee- ja onko sen takia kouluissa tapahtunut jotain?

On se aika merkillistä tasa-arvo että sen nimissä pojat ja tytöt tulevat samanikäisinä kouluun, vaikka heidän kehitysasteensa ei ole yleensä sama. Mikäli arvioidaan samalla tavalla, niin pojat ovat lähtökohdiltaan niitä, joille on varattu heikommat arvosanat. Monille tämä lähtöasetelma asettaa tienviitan koko koulu-uralle.


No, joku voi sanoa että ihan sama, kyllä asiat tasoittuvat sitten oikeassa maailmassa. Harmittaa kuitenkin edelleen, että neuropsykologinen tieto ei vaikuta kasvatuksen ja opetuksen järjestelyihn juuri lainkaan.


Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen? Kyse on arvoista, jälleen. Kannustava ja terveesti kasvattava yhteisö (tässä tapauksessa koulu) huolehtii että kaikilla sen jäsenillä on yhtälaiset mahdollisuudet oppia ja osallistua. Sivuajatus: Onko arvoista tullut yhä enemmän paperia? Että kun ne on kirjattu, niin hyvä? Käytännöt eivät muutu kirjoittamalla, vaan sopimuksilla ja tekemällä toisin kuin ennen.


Onko tämä(kin) aihe niistä joista ei ole sopivaa nostaa meteliä? Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta, vai?

Ei kommentteja: