Educa -messut sujuivat työn merkeissä Kuuma-TVT osastolla. Itse edustin lähinnä tvt-Lähikoulusta agenttina 001 (numerosta voi olla vähän ylpeä)
Mutta se asia. Esko Valtaojaa olisi ollut Educassa kiinnostavaa kuulla, mutta onneksi kaikkialla.fi julkaisi näpäkän tiivistelmän hänen esityksestään "Leirinuotiolta liitutaululle on lyhyt matka."
Kiinnostavinta ja tärkeää on Valtaojan esittämä kysymys: "Jos tieto on aina saatavilla ja työtä ei tulevaisuudessa tarvita sellaisena kuin me sen tunnemme, mitä opetettavaa koululle jää?
Lausetta pitää oikein miettiä. Olen ennenkin täällä nostanut esiin, että opettaminen on työtä tulevaisuuden eteen. Varsinkin nyt kun tulevaisuuden kuva muuttuu aikalailla käsittämättömän nopeasti, pitäisi opettajien olle kiinnostuneita muutoksista ja lukea niitä heikkoja signaaleja, jotka kulkevat muutosten edellä. Ei ole mitään järkeä kasvattaa tai opettaa maailmaan, jota ei tule. En siltikään ole osanut ajatella tarpeeksi näin: Mitä opetettavaa jää? Ajatus on pelottava opettajan nykyisen vahvan aseman näkökulmasta.
Muutosvastarinta, jota koulussakin esiintyy, onkin pitkälti luopumisen kipuilua? Meillä on jo vastustettu sähköisten yo-kirjoitusten tuloa liian nopealla aikataululla. Mutta kun emme voi hidastaa kehitystä. Luulenpa että uudistusta olisi helposti vastustettu maailman tappiin, koska instituutiosta on vaikea luopua, edes kehittämisen takia. Yo-kirjoitukset, siten kun ne tunnemme, ovat varmaan katoamassa, vaikka tekee kipeää.
Toinen luopuminen on edessä käsialakirjoituksen kanssa. Vaikka itse vihasin sitä koulussa, tuntuu silti haikealta. Mutta jos sitä ei tarvita tai käytetä, niin sen voi siirtää ennemmin taiteelliseksi harrasteeksi.
Valtaoja kysyi ennakoivasti myös sitä, miksi käytämme aikaa kielten opiskeluun, kun meillä kaikilla on kohta laitteet, jotka muuttavat puheen ja kirjoituksen halutulle kielelle?
Sugata Mitra on ennakoinut samasta syystä että aritmetiikasta tulee harrastus tai urheilumuoto.
TVT:n hidas sulautumien opetuskäytäntöihin saattaa johtua luopumisen vaikeudesta ja siitä että opettajien on vaikea hahmottaa uutta rooliaan, jos vanhaśta pitää luopua.
Monista nämä ovat pöyristyttäviä tai ainakin hankalia kysymyksiä. Mutta Valtaojalla on looginen ehdotus: Jos koulua ei tarvita tiedon jakamiseen, niin opettajan kasvatustehtävä nousee entistä tärkeämmäksi. Opettajan tehtävänä on ihmetellä asioita oppilaiden kanssa eli vahvistaa elinikäisen oppimisen ihannetta. Ja ennenkaikkea: Opettajan toiminnan tavoitteena on aristotelinen onnellinen ihminen. Sitä ei informaatioteknologia osaa opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti