lauantai 23. toukokuuta 2015

Voi pojat!

Poikien asia on taas esillä.

Ylellä oli ohjelma poikien ongelmista koulussa. Vanha kamuni Martti Hellström ja Kirsi Ihalainen olivat toimittaja Sari Helinin haastateltavina. Linkki kuunteluun.

Asia ei taaskaan jää tähän. Ja kyllä, pojat saavat selvästi huonompia numeroita (jopa silloin kun osaavat), heitä on erityisopetuksessa  tyttöjä enemmän, koulupudokkaista suurin osa on poikia ja syrjäytyneistä edelleen suurin osa miehiä. Miehet tekevät paljon enemmän rikoksia.  Miehet myös elävät lyhemmän elämän ja ovat onnettomampia...

Silti miehen euro on edelleen naisen euroa suurempi, tiedän, mutta mikä on tässä tärkeää elämän laadun kannalta?

Pojat eivät voi olla vääränlaisia oppijoita tullessaan kouluun. Tiedossa on, että asenteet kouluun ja käsitys itsestä oppijana syntyvät , melko pysyvinä, kahden ensimmäisen vuoden aikana. Koulun toimintakulttuurin ja opetuksen tulee kehittyä pojille sopivammaksi, varsinkin tuohon alkuun.  Väitän, että se tapahtuu aikuisten asennemaailmaa säätämällä. Jospa poikien usein häiritseväksi koettu toiminnallisuus ei olisikaan häiriöksi vaan voimavara oppimiseen? Kurikoulun aika on ohi, otsikoi Marjukka Liiten sattuvasti viimeisimmästä kirjastamme. Asia oli ehkä itseni hiukan kärjistämä, mutta lopulta on kyse tästä. Kun kehittelimme kirjaa varten pedagogisen viihtymisen käsitettä, ajattelimme myös paljon poikia.

Koulu syntyi ammoin kurikulttuuriin, aikaan jolloin kasvattaminen oli tahdon nujertamista maailmassa, missä usein piti totella. Koulujärjestelmä tuki sääty-yhteiskuntaa kasvattamalla nöyräksi. Tällaista oppimista vastustivat silloin pojat ja varmaan tytötkin olisivat viihtyneet huonosti. Heidän strategiansa on usein vain ollut poikia älykkäämpää, sopeutumalla selviää helpommalla. Nyt on meillä ihan toinen aika. Traditioon nojaava koulutusjärjestelmämme elättää ehkä nurkissaan turhan elävänä jo musoitavaakin ainesta.

Ja vielä. Kovin harvoin tämän aiheen ympärillä halutaan puhua epäoikeudenmukaisesta koulun aloituksesta. Kun samanikäiset lapset laitetaan kouluun, niin keskimäärin tytöt ovat kehittyneempiä ja ottavat heti kaulaa poikiin oppimisessa. Heille muodostuu parempi usko omaan suoriutumiseen koulussa. Ei reilua.

Olen kyllä nähnyt että pojat voivat innostua aivan yhtä hyvin oppimaan kuin tytötkin. On nähty että enemmistö pojista kuroo toisen aseteen koulutuksessa tyttöjen etumatkaa kiinni. Mutta sitten on niitä jotka luovuttavat, eivätkä jaksa enää uskoa itseensä, kun ovat olleet yhdeksän vuotta huonoja.

Uusi opetussuunnitelma on rakennettu sille pedagogiselle pohjalle että oppilas on aktiivinen toimija ja opettaja ohjaa oppilaita oppimaan itse. ISO muutos, jos se toteutuu.
Vanhassa opsissa oli muuten ensi kertaa maininta että tyttöjen ja poikien erilaisuus tulee huomioida opetusjärjestelyissä. Sitä en ole enää nähnyt, harmi.

Pojat ovat heittäneet pedagogista haastetta kouluun jo pitkään, kuten kaikki joilla on keskiarvosta poikkeava tapa oppia ja olla. He kertovat että vanhat sukupuoliroolit joutavat romukoppaan, että olisi nähtävä tyttöjen ja poikien erilaisuus yhdessä yksilöiden erilaisuuden kanssa.

Uskon vankasti että jos oppija saadaan osallistumaan ja ottamaan vastuuta oppimisestaan, niin pojat ovat mukana. Koulun tärkein tehtävä on sytyttää into (yhdessä) oppimiseen ja osoittaa jokaisen vahvuus. Mikään muu ei saa olla tärkeämpää.

Tarvitaan koulun toimintakulttuurin päivitystä tähän aikaan ja tulevaan. Innostava haaste :)















1 kommentti:

Martti Hellström kirjoitti...

Yksi erityinen vaikes liittyy tämän teeman käsittelyyn, ja uskallan sen sanoa näin meidän kesken. Femistinen pedagogiikka on varannut tasa-arvon käsitteen itselleen.