Sateinen kesä ja ops-hedelmät

Keskikesä on aikaa, jolloin koulu on kaukana arjesta ja julkisuudesta. Jälleen sateisen päivän alkaessa havahduin miettimään jo sitä, että reilun kuukauden päästä koulu on taas paljon esillä. Koulujen alkaessa mediassa kehittyy aina jokin koulua koskeva kohu tai ainakin puheenaihe.

Koulua koskevissa keskusteluissa on hyvää se, että jokainen on käynyt koulua ja on siten mielestään asiantuntija. Mutta se on myös uhka.  Nykyään on keksitty hyvä sana; kokemusasiantuntija. Olisikin tarpeen muistaa erotella kokemusasiantuntijuus siitä asiantuntijuudesta (sanan varsinaisessa merkityksessä) joka syntyy, kun tietää asia-alueestaan enemmän kuin useimmat muut.

Toivon, että tämänvuotinen lukuvuoden alkuun liittyvä mediakeskustelu liittyisi ainakin jotenkin uuteen opetussuunnitelmaan ja siihen miten sen tuloon valmistaudutaan. Aikaa on oikeastaan vähän. Opetussuunnitelmia on tullut ja mennyt nykyään kymmenen vuoden välein. Mitä niistä on jäänyt käytänteisiin? Aika vaikeaa heti sanoa, mutta varmasti jotain jälkiä on, vaikka ne on joskus vaikea havaita. Uusi opetussuunnitelma on entistä kunnianhimoisempi. Sen avulla halutaan todella muuttaa tai oikeammin kehittää opetusta, kasvatusta ja koulujen käytäntöjä. Hämmästyttävää minusta on, että samanaikaisesti opetussuunnitelmien viimeistely ja varsinkin toteutus jätetään yhä enemmän kuntien ja yksittäisten koulujen (rehtorien) huoleksi. Vaikka meillä onkin valtavan hyvin toimiva kouluverkosto, niin tästä seuraa väistämättä eriarvoisuutta. Kun jokainen keksii pyörää itse, niin jossain pyörä pyörii paremmin kuin toisaalla.

Uusi opetussunnitelma tuli ihan väkisin mieleen kun luin jälleen vanhan kamuni Martti Hellströmin blogia. Martti nosti esiin minusta aivan loistavan tiivistyksen reformien etenemisestä, tai oikeastaan etenemättömyydestä:

Suurien reformien eteneminen (Jonas A. Orring)

1. Aluksi uudistusajatusta pilkataan; sitä pidetään täysin utopistisena.
2. Toisessa kehitysvaiheessa uudistusta vastaan käydään taidokasta ja sitkeää sotaa.
3. Lopuksi kaikki hyväksyvät reformaation selviönä.

Kyllä tuli mieleen opettajien huoneen keskustelut paristakin opetussuunnitelmasta. Paitsi että kohtaan kolme ei välttämättä päästä kahden ensimmäisen jälkeen...Väitän ihan kokemusasiantuntijuuden pohjalta, että opettajat eivät yleensä ota riemumielin vastaan uusia opetussuunnitelmia. Tämä heikentää paljon niiden ohjaavaa vaikutusta. Opettajat ovat myös ihmisiä. Meillä on kokemusta omasta koulunkäynnistämme ja edellisistä opetussuunnitelmista. Kokemusten perusteella arvioimme uutta, jonka arvo ei välttämättä etukäteen ole näkyvissä. Uudet asiat tietävät ylimääräistä vaivaa. 

Lisäksi opetussuunnitelmat otetaan opettajien käytännön työn kannalta ihan väärään aikaan. Lukuvuoden alku on niin kiireistä aikaa, että mitään uutta ei ajatuksiin oikein mahdu. Niinpä uuteen opetussuunnitelmaan liittyvät strategiset suunnitelmat ja käytännön  muutokset on hyvä ajatella läpi nyt tänä kesänä, kun sääkin suosii. Ensi lukuvuosi on mainiota aikaa käydä keskusteluja ja tehdä suunnitelmia. Ketkä otat mukaan yhdessä uuden opetussuunnitelman arvointiin ja oman työn kehittämiseen?

On siellä niin paljon hyviä juttuja.

Luettavaa:  http://www.oph.fi/ops2016/perusteet