Uudenlaiset opin tiet

Kouluissa ollaan usein aika väsyneitä uudistuspuheisiin, kun ei se entinenkään koulu aina niin loistavasti pelaa...

Ehkä olisi helpottavampaa ajatella niin, että kehittämisessä voi luopua hankalasta tai turhasta ja laittaa energiaa asioihin, joiden avulla koulutyö sujuu entistä paremmin. Omalla työuralla olen aina pitänyt hyötynäkökohtaa tärkeänä, Oppilaiden pitää hyötyä uudesta ja mielellään opettajankin.

Kun puhutaan uudesta oppimisesta, on kyseessä iso paketti. Se lähtee siitä, että on mietittävä aiempaa tarkemmin mitä pitää opettaa ja vielä niin, että oppi otetaan vastaan. Tähän kuuluu sekin että opettaja miettii, mitä hänen pitää oppia...

Helsingin yliopiston oppimisen tutkijat ovat julkaisseet Opin tiet -tiivistelmän (linkki) muutamasta jo sinänsä tutusta periaatteesta, joita uusi oppiminen tarvitsee. Kun neljän teesin lista on omasta mielestäni hyvä, laitan sen tähänkin. Sopii yhteiseen käsittelyyn.

1. PELKKÄ TIEDON SIIRTÄMINEN EI RIITÄ. OPETUKSEN PITÄÄ KOSKETTAA TUNTEITA JA OTTAA HUOMIOON OPPILAIDEN OMAT MIELENKIINNON KOHTEET

Kommentti: Kun olemme maailmassa missä pitää oppia koko ajan uutta, pitää koulussa säilyttää ja vahvistaa kiinnostus uuden oppimiseen. Oppimisesta on tultava emotionaalinen ja sosiaalinen tapahtuma, jota opettaja virittää suotuisaan suuntaan. Aikalailla erilaista kuin edestä luennointi kelloja tuijottaville.

2. KOULUISSA PITÄÄ OPETTAA ENEMMÄN VUOROVAIKUTUSTA JA LUOVAA AJATTELUA. NIITÄ TARVITAAN TÖISSÄ, JOITA EI VOI ULKOISTAA TEKOÄLYLLE

Kommentti: Ihmiset tekevät yhä enemmän töitä yhdessä ja muuttuvissa porukoissa. Aika monet työt vaativat oma-aloitteista toimintaa ja uusille ratkaisuille on kysyntää. Vuorovaikutusta voi harjoitella kun oppiminen on yhteistoiminnallista vaikkapa oppivissa ryhmissä. Luovuutta voi edistää esimerkiksi, niin että ei ole vain yksiä oikeita vastauksia.

3. OPETTAJIEN PITÄÄ TEHDÄ ENEMMÄN YHTEISTYÖTÄ KOULUN ULKOPUOLISTEN KASVATTAJIEN KANSSA. RETKET JA VIRTUAALISET AINEISTOT AVAAVAT KOULUN OVIA YMPÄRÖIVÄÄN MAAILMAAN.

Kommentti: Jess! Luokasta ulos lähteminen kannattaa aina. Energia lisääntyy ja vuorovaikustaitoja päästään todella harjoittelemaan. Ohjattavan ryhmänsä voi nähdä paljon selvemmin vaihtuvissa tilanteissa. Ja sitten on tietenkin niin, että kasvatamme ja opetamme oppilaitamme kohtaamaan maailman, josta iso osa on koulun ulkopuolella. Opettaja voi itse oppia paljon, kun hankkii yhteistyökumppaneita. Etujen lista on pitkä ja tarvisisi kirjan. Lopetan siis tämän hehkutuksen kesken. kk

4. OPPIMISYMPÄRISTÖISTÄ PITÄÄ TEHDÄ INNOSTAVIA. TILARATKAISUT JA TEKNISET LAITTEET TUKEVAT OPETUSTA, MUTTA OPETUSTA EI KANNATA KEHITTÄÄ NIIDEN EHDOILLA.

Kommentti: Kyllä jetsulleen. En oikein ymmärrä miksi koulujen pitää useimmiten olla ankeita ympäristöjä (kuten muuten vaikka sairaalatkin). Lähes kaikkiin kouluihin on jo suunnitteluvaiheessa tuotu hiljaisuuden pedagogia, vahingossa tai tarkoituksella. Uusi oppiminen haastaa koulujen tilankäytön ja oppimisvälineet. Jo kohta vanhassakin opetussuunnitelmassa oli aivan oma lukunsa oppimiympäristöjen saattamisesta innostaviksi ja toive siitä, että oppilaat saisivat olla mukana suunnittelemassa omaa oppimisympäristöään. Se tavoite kaipaa monissa kouluisssa varmasti lisäponnisteluja. Koulussa saa ja pitää viihtyä, tilojen pitää joustaa ja kaikkialla voi opiskella.
Tuo tekniikan sanelu on varmaan kaikille tuttua. Esimerkiksi opettajan työpöytä on tekniikan mukana laitettu (opettajilta kysymättä) luokissa kiinteästi paikoilleen, eikä se välttämättä ole sillä paikalla, jossa opettaja sen toivoisi olevan. Ehkäpä langaton esitystekniikka tulisi ja vapauttaisi tästä.

On tietenkin helppo laatia listoja mitä pitäisi tehdä. Tarttis myös käytännössä tehdä.
Uusien toimintapojen tai mieluiten koko koulun toimintakulttuurin rakentaminen on yhteisöllistä puuhaa, jossa yhdessä päätetään toimenpiteistä ja myös seurataan päätösten toteutumista ja vaikutuksia.