torstai 23. marraskuuta 2017

Pojat pihalla Pisassa

Edellinen päivitykseni käsitteli uusimpia Pisa2015 tuloksia, jotka ovat siis mainiot, mutta.  Pojat olivat edelleen tuloksellisesti jyrkkenevässä alamäessä. Sukupuolierot ongelmaratkaisutehtävissä olivat vertailumaiden suurimmat. Tosin, ovat ne selkeitä muissakin maissa.

Poikien heikompaa lukutaitoa on arveltu erääksi keskeiseksi syyksi tulokseen testissä, jossa vuorovaikutustilanne ei ollut suullinen vaan perustui lukemiseen. Mutta miksi lukutaito on sitten heikompi?

Keräilin listaa poikien "rasitteista".  Ne voi laittaa kahteen ryhmään:
 a) Asiat, jotka ovat Suomessa vaikuttavampia kuin muualla
ja
b) Asiat, jotka yleisesti heikentävät poikien suoritusta kouluissa.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluu ainakin suurten koulujen ongelma. Liisa Keltikangas-Järvinen tutkimusryhmineen on jo vuosia sitten havainnut että "Jättikoulu jyrää seiskan pojat" Tiede-lehti 2/2012 . Havainto sai melko vähän julkisuutta silloin. Olisiko nyt aika kaivaa tutkimuksia tästä esiin? Suomessa on kuitenkin koko 2000-luku suljettu pieniä kouluja kiivaaseen tahtiin ja siirretty oppilaita isoihin kouluihin.  Onko nykyinen kouluverkoston kehitys meillä haitallinen juuri pojille?

Ehkä tyttöjen voimaantuminen kuuluu myös tähän a-ryhmään. Suomessa on tapahtunut voimakas tyttöjen esiinmarssi koulutuksessa. Korkeampi koulutus naisistuu, lukioissa ja yilopistoissa on selvä naisenemmistö. Tohtoreitakin valmistuu naisissa enemmän, ainakin Helsingissä. Ovatko poikien näkymät huonontuneet niin, että pelikenttä ei enää kiinnosta?

B-ryhmään kuuluvat ainakin globaalit ilmiöt digitalisaatiosta ja työelämän murros.
Diginatiiveja on nyt kaikissa kehittyneissä maissa. He ovat lapsia ja nuoria, joille tietotekniikan käyttö on intuitiivista, luontevaa ja helppoa. Koulun menetelmät muuttuvat hitaammin kuin tekninen kehitys tai tieto oppimisesta. Koulussa työskentely voi tuntua museaaliselta ja epäkiinnostavalta. Digilaitteista löytyy tietoa nopeasti, ja ne osaavat myös viihdyttää.  Ehkäpä pojat, joille on perinteisesti sallittu motivaatiosidonnainen työskentely enemmän  kuin tytöille, eivät osaa ahkeroida vain velvollisuudesta?

Toisekseen työelämän murros on ollut raju ja jatkuu yhä. Monet sukupuoliroolit ovat (onneksi) poistuneet tai ainakin muuttuneet. Tytöt voivat opiskella mitä tahansa ja tehdä töitä, jotka ennen olivat vain miehille. Siis Suomessa ja muutamissa muissa maissa. Tuntuu vain siltä, että työelämässä vapautuu kyllä naisille uusia aloja, mutta ei miehille. Oikeastaan monet perinteiset miehiset alat näyttävät muuttuvan niin, että niillä työskentelee yhä enemmän maahanmuuttajia- tai sitten robotit vievät työt.  Miesten  pitää sitten yrittää torjua naisten tuloa, sillä, kuten tiedämme, työtä ei tulevaisuudessa ehkä riitä kaikille. Varmaan monien poikien motivaatioon vaikuttaa se, että opiskelu ei takaa enää mitään. Mutta näin on kyllä monessa muussakin maassa.

Ja onhan sitten tämä yleinen ongelma, että tytöt ja pojat aloittavat samanikäisinä koulun, vaikka tyttöjen kehitys  on keskiarvoisesti nopeampaa. Siten tyttöjen ensimäiset kouluvuodet antavat heille etua, joka saattaa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Parin ensimmäisen kouluvuoden aikana lapselle syntyy melko pysyvä kuva itsestään oppijana, oli se sitten oikea tai väärä. Tämä ongelma kierrettiin meillä ennen poika- ja tyttökouluilla.

Ja mitä Viroon tulee, niin olen käsittänyt että siellä ei poikia jätetä ilman tutun aikuisen tukea juuri murrosiän alkaessa, kuten meillä. Luokanvalvojan tehtävä tarkoittaa ihan oikeasti luokan ohjaamista ja oppilaiden seuraamista. Lähes kaikki koulut, pienetkin, ovat yhtenäiskouluja ja opettajat tuntevat oppilaansa ja heidän vanhempansa. Lisäksi kouluun sitoututetaan tehokkaammin kuin meillä, monin tavoin. Toisaalta, onhan sinne jo syntynyt kouuljen välistä tiukkaa kilpailuja ja elittiikouluja. No, onhan sitä meilläkin.

Voi olla että nämä tekijät eivät vaikuta juurikaan tai voi olla että ne nimenomaa vaikuttavat, yhdessä tai erikseen. Ihan selvää on, että koulutusta pitää edelleen päivittää, tutkimuksen antaman tiedon suuntaan. Eli älä usko minua, minä vain  arvailen :)

Koulutuksen epätasa-arvoa ja sukupuolta tutkinut Sirkku Kupiainen lausui jo 2014 haastattelussa: "Alan itse kallistua sille kannalle, että koulussamme on jokin sellainen rakenne, joka ei kannusta poikia koulun tavoitteiden mukaiseen opiskeluun yhtä hyvin kuin tyttöjä." IS 29.5.2014   Tätä pitäisi nyt tutkia ihan urakalla, että onko näin ja jos on, mitä voidaan korjata. Uskon,  että joku syy/syitä kyllä on olemassa peruskoulussa aukeavalle sukupuolltetulle koulumenestyksen erolla.

ps. Ihan aiheellisesti kysyttiin kommentissa, että miten on tuo miesopettajien vähyys (ja väheneminen)? Siitä käydään kyllä paljon keskustelua, joten ajattelin pitää esillä muita. Olisi kiva tietää, onko verrattu jossain miesluokanopettajien  luokkien tuloksia naisluokanopettajien luokkiin? Silloin luokka pitäisi olla useamman vuoden samalla opettajalla, jotta mahdolliset erot näkyvät. Luulen kyllä ihan lonkalta että ei varmaan miesopettajia ole muissakan maissa paljon, etenkään alemmilla luokilla, missä se pohja kuitenkin luodaan. Luulen, että tälläkin seikalla on jotain merkitystä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mites miesopettajien vähyys? Onko se yhtä vähäistä muissakin maisa?

Rauno kirjoitti...

Aiheellinen kysymys. Tästä on niin paljon spekulaatiota, että tuloksiin vaikuttamisesta en ota kantaa. Mutta ihan varmasti on monella tapaa huono malli, että kasvatus ja huolenpito keskittyvät naisille. Kouluun kiinnittyminen saattaa olla pojille yhä vaikeampaa. Ja oppiminen on emotionaalinen tapahtuma.