Hyvä Marjatta!

Viimeksi ihmettelin kokeneen tutkijan koulureformia, joka mielestäni lisäisi eriarvoisuutta, vaikeuttaisi suuresti koulun tehtävää sosiaalisen pääoman tasoittamisessa ja kansalaiseksi kasvattamisessa sekä rapauttaisi yhteisöllisyyden rippeetkin. Ihmettelin myös miten on mahdollista että kasvatus- ja koulukeskustelussa asiantuntijoillakin on kovin erilaisia esityksiä siitä millainen on hyvä koulu. Voi olla että se tosiasia, että koulu on lasten kasvuympäristö, jää liian helposti taka-alalle.

No, onneksi 26.1. myöskin kokenut ja ansioitunut varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala nosti Hesarissa (LINKKI tilaajille tosin) esiin juuri lasten kasvuympäristön, kiitos siitä! Miksi kuitenkin toimitaan toisin kuin pitäisi? Kasvatusta ei pitäisi kehittää talous edellä, siinä tulevat ongelmat piankin vastaan.

Suuruuden ekonomia on hiipinyt lähes huomaamatta kuntien palvelujen rakentamiseen. Siitä on tullut lähes vakio jota perusteellaan toimivuudella ja taloudellisuudella. Olen itsekin ollut sekä työntekijänä että luottamushenkilönä päättämässä koulujen ja päiväkotien rakentamisesta. Harmillista on, että harvoin mietitään rakentamista lapsen kasvuympäristön vaatimusten kannalta. Numeroita on niin paljon helpompaa ymmärtää...Ja harvoin teknisen puolen viranhaltijoilla tai päättäjillä on kovin syvällistä tietoa asiasta, mielipiteitä toki riittää. Sitten päätetään kovilla arvoilla ja lasten tarpeet eivät kuulu. Ja onhan kyse myös perheiden hyvinvoinnista ja asumisen rakenteista.

Olen melko varma, että olemme rakentaneet ja rakentamassa varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen palveluverkkoa joka tuottaa ongelmia ja pudottaa koulusaavutuksiamme. Etenkin pojat oireilevat jo nyt. Myös perheiden osallisuus heikkenee kun päiväkoti/koulu on kaukana ja suuri osa ihmisistä tuntemattomia. Suurissa yksiköissä on vaikea kiinnittyä kouluun ja sitoutua kasvuun ja oppimiseen, niin se vain on. Se on silti monille ihan mahdollista ja sinnikkäällä aikuisten työllä saadaan isokin yksikkö toimimaan. Voimia siihen ei vain aina ole, jos osaamista olisikin. 

Jatkan siis ihmettelemistä. Kasvatustiede ja kehityspsykologia näyttävät jäävän rakennusteknisten ja taloudellisten perusteiden alle (joskus myös arkkitehtien), kun uusien yksiköiden rakentamisesta kunnissa päätetään Jos halutaan hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä, pitää ajatella sitä miten palvelu tuottaa pysyvää hyvinvointia. Tähän tarvitaan tutkittua tietoa, ei vain mielipiteitä. Mielipiteitä kaikilla onkin päivähoidosta, kouluista ja lasten kasvatuksesta, kokemusten perusteella, mutta se ei tee kenestäkään asiantuntijaa. Olen kyllä nähnyt että pedagogisia asiantuntijoita suunnittelussa käytetään, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa on yleensä rajallinen.
Ihmislapsen kehityksen tukemisessa ei voi oikaista. Tarvitaan lisää Marjatta Kallialan kaltaisia tieteilijöitä, jotka osallistuvat julkiseen keskusteluun. Hyvässä tarkoituksessa tehdään muuten vakavia virheitä.