sunnuntai 9. elokuuta 2015

Työaika?

Ihan kohta alkavat koulut. Opettajat ovat palailleet jo kuka milloinkin työmaalleen ja ensi viikolla oppilaat täyttävät monen koulun. Opettajan työaika venyy ja paukkuu taas.

Opettajan työaika, ihan kesto-ongelma. Koko melko pitkän opettajaurani ajan kuulin keskusteluja  ja olin osallisena keskusteluissa, joissa väiteltiin opettajan työajasta. On ihan outoa, että jo pitkään työssä olleilla opettajillakin saattaa olla hukassa käsitys omasta työajasta. Toisaalta onhan se aikamoinen soppa... En ole mikään asiantuntija opettajan työaika-asiassa, mutta suunnilleen olen ehkä asian pääpiirteet ymmärtänyt oikein. Eli:

Melko usein opettajat viittaavat työaikaansa, kun eivät halua tehdä jotain ylimääräistä tai siksi kokemaansa tehtävää. Koulutuksenkin pitäisi tapahtua usein "työajalla". On kumminkin niin, että opettajan työajan minimiä tai maksimia ei ole määritelty. On vain melko epämääräinen työehtosopimuksen sisältämä luettelo tehtävistä, joita tarpeen tullen tarkennetaan ja täydennetään.

Oppitunnit ovat palkanmaksun pääasiallinen peruste, mutta eivät läheskään kata koko työmäärää. Opettamisen lisäksi (johon kuuluu siis valmistelu ja vaikka kokeiden korjaus) opettaja ainakin kasvattaa, ohjaa ja seuraa omaa ryhmäänsä ja tarvittaessa hoitaa toisen opettajan tehtäviä, on yhteydessä koteihin ja muihin tarpeellisin tahoihin, osallistuu koulunsa kehittämiseen, huolehtii turvallisuudesta ja järjestyksestä ja kehittää omaa ammatitaitoaan. Varmuuden vuoksi on sovittu, että opettaja huolehtii muistakin hänelle erikseen määrätyistä tehtävistä.
Tästä seuraa että opettajia on monenlaisia. On niitäkin jotka katoavat koulusta heti kun oppitunnit päättyvät ja niitä, jotka eivät millään malta lähteä kotiin. Ja sitten jotain siltä väliltä, tietysti. Kaikilla on kuitenkin sama palkka.

Opettajan ammatin vapauteen kuuluu työajan melko itsenäinen järjestely. Oman työn ohjaaminen on vaativaa. Luulenpa (ja onhan sitä ihan tutkittu) että moni opettaja tekee paljon töitä työnantajan laariin. Olen itsekin ollut jonkinlainen rikkuri vaikkapa leirikouluilla ja retkillä, jolloin työaikaa on kertynyt rutkasti yli normaalin, ilman korvausta tietenkin. Mutta kun se oli niin kivaa...

Kun näistä on keskusteltu, olen aina toivonut että opettajat eivät levittäisi semmoista käsitystä että oppitunnit ovat työaika. Eihän sitten voisi valittaa palkasta...

Mutta asiani tässä yhteydessä ja blogini aiheen mukaan:  Kun ei ole määriteltyä työaikaa, on yksilöllinen vapaus suunnitella, rytmittää omaa työtä. Itse tein viimeisinä vuosina ratkaisun, että en vie töitä kotiin ollenkaan. Hoidin kaikki valmistelu- yms. työn koulun jälkeen ja usein seuraavan viikon valmistelun viikonloppuna koululla, kun siellä oli rauhallista.

Itsenäisessä työn rytmittämisessä on tässä ajassa yhä isompi ongelma:
 Kun ollaan töissä eri aikaan, ei ole aikaa yhteistyölle.
Työyhteisön kehittäminen tai vaikka opettajaparin tai tiimin työskently vaatisi yhteistä aikaa. Semmoisen järjestäminen on nykyisessä järjestelmässä välillä erittäin hankalaa, mutta toisaalta mahdollista.

Maailma muuttu, uusi opsi tulee, uudet oppimisen välineet haastavat opetusjärjestelyjä. Yksin on vaikea pysyä vauhdissa. Lukuvuoden alussa olisi erittäin hyvä, että raivataan kalenteriin tilaa säännölliselle yhteistyölle. Se on kumminkin palkitsevaa; auttaa jaksamaan ja oppimaan työstä. Ellei sitten joskus sovita viimein siitä kokonaistyöajasta...

Hyvää työaikaa kaikille opettajille!


2 kommenttia:

Martti Hellström kirjoitti...

Ajankohtainen aihe. Jokin aika sitten yritin vääntää vastausta samaan kysymykseen. Tässä linkki, jos kinnostaa. http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/01/opettajien-tyoaika-ei-riita-ratkaisuan.html

Toinen asia on, millainen oma työaikamme on verratuna muiden maiden opettajien työaikaan. Fakta on, että todella monessa maassa opettajat pitävät paljon enemmän oppitunteja kuin Suomessa. Mm. Pasi Sahlbergi mukaan tämä on iso etu, koska aikaa jää myös opetuksen suunnittelulle.

Rauno kirjoitti...

Niin. Meillä olisi hieno mahdollisuus loikata opettajien tiivimpään ammatilliseen yhteistyöhön. Haaveilin siitä että koulujen, opetuksen kehittäminen jäisi yhä enemmän opettajien tehtäväksi, eikä ulkopäin tulevaksi pakkopullaksi,