lauantai 6. tammikuuta 2018

Yhteinen vapaus, yhteinen vastuu

Edellisessä päivityksessä otin esiin opettajan autonomian. Se tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että opettaja voi valita menetelmänsä, tosin nykyään opetussuunnitelma jo hiukan rajaa vapautta.

Martti aivan oikein kommentissaan muistutti, että vapaus on velvoite, vastuuta. Opettajalla on vastuu kehittyä työssään ja valita aina sopivimmat työtavat. Vapaus onkin tuottanut paljon innostavaa ja tuloksellista pedagogiaa, usein yksittäisten opettajien toimesta.

Voitaisiinko yksittäisen opettajan vapauden sijaan ryhtyä rakentamaan yhteistä, yhteisöllistä vapautta ja vastuuta?

Yhteisöllisyyttä kaivataa kovasti tässä yksilöiden ajassa. Ei kovin kaukaisessa menneisyydessä koulu oli osa yhteisöä, johon synnyttiin eikä sieltä juuri poistuttu. Käytännössä ei kenenkään tarvinnut poistua yhteisöstään työn, koulun tai harrasteiden takia. Toisin on nyt. Kouluun tulee ihmisiä töihin ja opiskelemaan ihan omista yhteisöistään, eikä yhteistä tavoitetta välttämättä nähdä. Opettajien pedagoginen vapaus koetaan tässä tilanteessa vahvasti yksilön oikeudeksi. Koulujen koon kasvaessa on jopa mahdollista, että samassa koulussa opettajilla on aivan erilaiset näkemykset hyvästä pedagogiasta. Yhteisöllisyyttä voitaisiin tiivistää opettajien yhteistyöllä. Jos koulussa saadaan aikaan yhtenäinen toimintakulttuuri, se edellyttää monien opettajien kohdalla hiukan tinkimistä omasta vapaudesta, mutta kyllä varmaan yhteinen voi antaa enemmän kuin yksityinen.

Koulu on nykyisin erikoinen paikka, sinne saapuu päivittäin erilaisten yhteisöjen kuplia. Opettajat ja muu henkilöstö voivat edustaa hyvin erilaisia näkemyksiä.  Oppilaat tulevat erilaisista kodeista ja saattavat olla uusia paikkakunnalla. Vanhempien läsnäolo on suurentuvissa kouluissa usein aiempaa heikompaa. Kun jokainen tuo tullessaan omaa taustayhteisöään, saatasiinko näistä aineksista yhteistä vahvuutta? Uudenlaisen yhteisöllisyyden rakentamiseen kannattaa panostaa, sillä moniarvoisuus ei ole automaattisesti vahvuus. Se voi myös jakaa yhteisöä omiin porukkoihinsa.

Miten olisi, jos opettajat ja henkilökunta rakentaisivat yhdessä kotien ja oppilaiden kanssa  vaikkapa unelmien oppimaiseman, meidän koulun? Siihen kuuluisi vahvasti pedagogiset valinnat. Miten oppilaat osallistetaan, miten heitä aktivoidaan ja innostetaan joka päivä? Miten koulun tilat järjestetään? Miten vanhemmat saadaa koulussa näkyviksi? Jos tämän tapaisiin kysymyksiin saadaan yhteisiä vastauksia ja sopimuksia, niin ollaan jo pitkällä. Aika monessa koulussa mietitäänkin juuri nyt näitä, jo uuden opsinkin kannustamana.

Yhteiset tavoitteet ovat eräs rakentavan yhteisöllisyyden kulmakivi. Kun tavoitteisiin pyritään sovitulla yhteisellä tavalla, on koulu jo vahvoilla. Ihan helppoa tämä ei ole, mutta mahdolista. Kun vain vapaus koetaan yhteiseksi.

Ei kommentteja: