Kasvatuksen arvot
Oikeudenmukaisuus ja kasvatus- seminaarissa esitin seuraavaa:
Kasvattajien tehtäväksi on annettu kulttuuriin siirtäminen eteenpäin. Vaikka esim. Perusopetuslaissa ei mainita sanaa oikeudenmukaisuus, voi siitä lukea että arvona sitä tulee edistää.
Ihminen ei ole luonnostaan oikeudenmukainen (ellei sellaisena pidetä oman ryhmän etujen valvomista) Sitä pitää opettaa.
Oikeudenmukaisuutta voi parhaiten kasvattaa antamalla esimerkin ja antamalla mahdollisuus harjoitella oikeudenmukaisuutta käytännössä.
Päiväkodit ja koulut ovat epädemokraattisia. Lapsia ja nuoria koskevat päätökset tehdään useimmiten heitä kuulematta. Koulut ovat järjestäytyneet aikuisten työpaikoiksi (lainaus Lea Pulkkiselta)
Kuinka sitten opitaan oikeudenmukaisiksi? Kulttuurimme tulee kohtaamaan yhä enemmän vaikeita kysymyksiä esim. luonnon ja ympäristön sekä vanhusten asioissa.
Entä miten oikeudenmukaisuus liittyy yhteisöllisyyteen?
No siten, että oikeudenmukaisuutta tai sen puutetta ilmenee vain suhteessa muihin. Yhteisöllisyys voi huonosti epäoikeudenmukaisessa ryhmässä tai kulttuurissa.
Aiemman määritelmämme mukaan yhteisöllisyyden keskeisiä piirteitä on, että kaikki yhteisön jäsenet tuntevat olevansa tasa-arvoisia vaikuttajia, vaikka vastuu ja osaamien jaettaisiinkin. Yhteisöllä tulee olla myös vahva yhteinen arvomaailma ja yhteiset tavoitteet.
Näillä ehdoilla yhteisöllisyys voi olla huonoakin (ja usein onkin) Oikeudenmukaisuus yhteisön sisällä ja yhteisön ulkopuolisia kohtaan on siten hyvän yhteisöllisyyden kulmakivi.