sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Yhteisöllinen kivittäminen

Aamun Hesarissa oli uutisia yhteisölisyyden pimeästä puolesta. Intiassa oli hyökätty pariskunnan kotiin ja puhkottu molemmilta silmät, noitaepäilyn takia. Toisessa tapauksessa naimaton pariskunta oli kivitetty hengiltä 200 kyläläisen voimin ja tytön äiti kuulemma johti tapahtumaa...
Vielä oli uutinen saksalaisten sotavankien muisteloista. Sodassa oli hauskaa tappaa ja raiskata. No ihan lähellä on serbien ja kumppaneiden silmittömät raakuudet.

Hesarissa ajateltiin, että kivittäminen johtui lukutaidottomuudesta. Ajatus siitä että kirjasivistys vähentää väkivaltaa on kaunis. Ehkä parempi analyysi oli siinä sotilaiden käytöstä pohtivassa jutussa. Armeijat käyttäytyvät erilailla riippuen siitä, miten niitä johdetaan. Yhteisölisyydessä on aina riski että yksilö menettää mahdollisuuden ja kyvyn päättää itse. - Ehkäpä siksikin elämme tämmöistä yksilölisyyden eetosta?
Yhteisössä johtajuus ja johtamisen moraali ovat hyvin tärkeitä. Yhteisöt saadaan tekemään oikeastaan mitä tahansa, koska huonossa yhteisössä yksilöt eivät kanna vastuuta.

Hyvä yhteisölisyys onkin vaikeaa. Pitää olla hyvää johtamista ja yksilöiden osallistaminen täytyy olla kunnossa. Johtajien pitää pyytää ja sietää kritiikkiä, koska johtaminen myös turmelee kovin helposti.
Tästä oli ehkä myös perussuomalaisten menestyksessä kyse.
Etäältä johtaminen aiheuttaa tyytymättömyyttä, varsinkin nykyajassa.
Hyvä yhteisölisyys tarvitsee aktiivisen demokrattiista johtamista.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Jääkiekon mm ja yhteisölisyys

No voitettiinhan vihdoin. Ja oli hienoa että johdonmukaisesti kaikki korostivat sitä että voitettiin kun joukkueessa ei ollut yksilöitä, joilla olisi ollut tarvetta korostaa itseään. Yhteinen tavoite, yhtenäinen toiminta.

Kun sitten kävi se onneton juhlatöpeksintä, ajattelin että siinä oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllisyys pettää johtamisen puuttuessa.
Yhteisöllinen toiminta tarvitsee yhtenäiset arvot toiminnalle,  kaikkien tiedostaman tavoitteen sekä mahdollisuuden osallistua tavoitteen toteuttamiseen. Toiminta tarvitsee johtamista, jotta yhteisö ei hukkaa tavoitettaan ja toimintakulttuuriaan. Lätkäjoukkueen johto ei ollut valmistautunut juhlintatilanteeseen ja ninpä kaikki toimivat omalla tavallaan. Joillain oli sitten huono tapa, mutta julkisuudessa edustivat kaikkia.
Olisi pitänyt johtaa joukkuetta myös juhlimaan, ei vain pelaamaan.

Ville Niemisen kommentt Olin Villen kanssa ihan just samaa mieltä.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Vääränlaisia koululaisia vai vääränlainen koulu?

Vantaalla on todettu ysiluokkalaisten osaamisen heikentyneen vuodesta 2004. Hesarin artikkelissa joku opettaja valitteli että oppilaat eivät ole enää valmiita tekemään kunnolla työtä. Ja- tietysti tarjotaan Internettiä tähänkin syyksi! Sitä paholaisen keksintöä...
Iltalehtikin otti kantaa


Ja kyllä, Internet tarjoaa kaikki tiedot mitä opettajakin koittaa siirtää oppilaille. Netissä ne ovat vain kiinnostavammassa muodossa ja ennekaikkea vertailtavissa ja valittavissa ajasta ja paikasta riippumatta.

Alkaa yhä enemmän tuntumaan, että oppilaidemme motivaatio laskee (vuosien mittaan) heidän tullessaan aamuisin .museoihin opiskelemaan.

Jos kyse ei olekaan levottomuuden lisääntymisestä ja nuorison pahasta olosta tai murrosiästä tai siitä että lapsia ei enää kasvateta kunnolla (voihan siitäkin olla kyse)? Koulujen toimintatavat ja pedagoginen näkemys eivät ole, väitän, lapsilähtöisiä. Ongelmia alkaa kasaantua.

Opettajien tulisi minusta välttämättä muuttaa työkuvaansa ja osaamistaan sisältöjen siirtämisestä kasvatukseen ja oppimisprosessien ohjaamisen suuntaan.

Yhteisöllisyyteen tässä päästän siitä, että oppilaat pitää saada mukaan heidän koulunsa toimintaan entistä enemmän. Yritysmaailmassa puhutaan sitoutumisesta ja sitouttamisesta. Omaan kouluunkin pitää sitouttaa, jos ei enää opiskella pakosta tai painostuksesta.

Uskon edelleen vankasti siihen että ihminen on utelias luonnostaan. Oppiminen kiinnostaa kun siinä opitaan yhdessä tekemällä. Opeteltavien asioiden tulee mielekkäästi liittyä siihen ainekseen mitä nykyään opitaan koulu ulkopuolella. Eikä haittaa jos voidaan osoittaa että, että osaamisesta on hyötyä.

Koulujen työtavat ja oppisisällöt eivät oikein kohtaa tämän ajan lapsen ja nuoren aivoituksia.
Olisi kuunneltava enemmän mitä koululaisilla on kouluistaan sanottava ja tehtävä yhdessä suuriakin muutoksia.