sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Kasvatusyhteisön tietoisuus tehtävästään


Luin kesälomalla Juhani Hytösen kirjaa Lapsikeskeinen kasvatus vuodelta 1992. Kirja on nykymittapuun mukaan vanha (ostin poistettuna Muonion kirjastosta. Poistetaanko kirjoja vain siksi ettää uusille annetaan tilaa?). Sen ajatukset eivät ole kuitenkaan yhtään vanhentuneita. Koska kirjoittaja on tunnettu opettajien koulutuksen vastuuhenkilö, ajatukseni harhailivat opettajien koulutukseen.


Kun opettajia koulutetaan, ovat hekin kasvatusjärjestelmän sisällä, heitä kasvatetaan. Ilman kasvatustahan ei voi olla opetusta tai oppimista.
Pointti on tämä: Opettajat toteuttavat yhteiskunnan antamaa kasvatus- ja opetustehtävää. Se on määritelty sekä Perusopetuslaissa ja opetussuunnitelman perusteissa. Kun yliopistot ovat (lähes) täysin itsenäisiä, niiden ei ole pakko ottaa  huomioon opettajien työnantajan  määräämää tehtävää tai siihen valmistamista. Aika huonosti ne opetusta ohjaavat asiakirjat kai nykyäänkin käsitellään opettajien koulutuksessa?  Ainakin on todettu, että opettajat eivät tunne opetussuunnitelmia kovinkaan hyvin. Opettajiksi ryhtyvien oma oppimispolku ei välttämättä ole yhtenäinen.


Jotta kouluyhteisö olisi vahva ja toimiva, pitäisi yhteisöä ohjaavien eli opettajien olla tietoisia tehtävästään ja vielä samalla, sovitulla tavalla. Koulutus on tässä avainasemassa. Valmistavan koulutuksen lisäksi tarvitaan täydennuskoulustua aina uuden opetussuunnitelman tullessa voimaan. Opetussuunnitelmat toeutuvat vain, jos huolehditaan että mahdollisten uudistusten edellyttämä osaaminen on riittävää.

Ei ole suotavaa eikä ammatillista, jos opettajat tulevat työpaikalleen keksimään tehtävänsä ja kasvatuksen tavoitteet itse. Se on tietenkin mitä suurinta autonomiaa, mutta johtaa eriarvoisuuteen koulutuksessa.