"Kehno työrauha syy Pisa-tappioon" otsikoi Hesari 22.12.
Alaotsikko oli: OAJ:n Luukkainen: "Kansalla sama käsitys kuin opettajilla."
Voi surkeutta. Olen ollut havaitsevinani ennen laatujournalismia vaalivan lehden pintapuolistuvaa toimituslinjaa ennenkin, mutta oli tämä kehno esitys, josta on haittaa enemmän kuin hyötyä.
Ensinnäkin: Mitään Pisa-tappiota ei ole. Suomi on edelleen maailman eliittiä, kun mitataan peruskoulun päättävien osaamista. Hienoisia huolestuttavan kehityksen signaaleja on.
Mutta koko kyselyn lähtökohta on vaikea. Kysytään ihmisiltä, jotka todennäköisesti eivät ole lukeneet koko raporttia, aika vaikeita. Millainen arvo on tuloksilla, joissa vastaaja luulee? Ymmärrän kyllä että tuloksilla haluttiin tietää kansalaisten käsityksiä koulun nykytilasta, mutta otsikointi oli aivan väärä. Vastaukset eivät tietenkään kerro syitä, vaan kuvastavat ennakkoluuloja. Syyt voidaan todentaa ja vahvistaa .Silloin niiden perusteella voidaan myös tehdä korjausliikkeitä.
Arvostamani Olli Luukkaisen lausunto näyttää tässä yhteydessä myös aika oudolta.
Kyselyn tulokset on helppo osoittaa luulemisen juhlaksi. Ensimmäisenä "syinä" huonompaan tulokseen kansa on valinut koulujen työrauhaongelmat ja lasten asenneongelmat koulunkäyntiä kohtaan. Viimeisinä ovat sen sijaan opettajien osaamattomuus ja koulutilojen vanhanaikaisuus.
Hmm... Eikö opettajien keskeiseen ammattiosaamiseen kuulu juuri työrauhan synnyttäminen ja positiivisen opiskeluasenteen kehittäminen? Ei niitä ainakaan kukaan muukaan kouluun luo. Ennennäkemättömän nopean kulttuurisen muutoksen aikoina on opettajien osaamisen uudistamiseen löydyttävä aikaa ja rahaa. Aivan varmasti meillä on myös paljon vanhanaikaisia koulutiloja, jotka eivät tahdo taipua pedagogiseen kehittämiseen ja monipuolisiin työtapoihin.
Ja taas tämä tvt... Noin puolet vastaajina piti selvänä että älypuhelinten ja digitekniikan käyttö näkyy huonompina oppimistuloksina. Pisa-tulokset näyttävät kylläkin oikeasti, että ne maat, jotka ovat kovasti satsannneet tietotekniikkaan, ovat kohisten nousseet huipulle. Esimerkkinä vaikka naapurimme Viro ja Asiasta Etelä-Korea. Tutkitaan sitten miksi meillä digitekniikkaa tekee nuorison tyhmäksi ja muualla oppiminen tehostuu...
Jos opettajatkin ovat oikeasti tätä mieltä, olen kyllä huolissani. Oikeasti syitä pitää etsiä koulujen opetus- ja kasvatuskulttuurin kohtaamista ympäristön muutoksista. Ja siitä miten niihin tulee vastata. Populistinen ongelmien viihteellistäminen ja ennakkoluulojen vahvistaminen eivät auta yhtään. Voihan Hesari, minkä teit! Olisiko tämä artikkeli osoitus huonosta yhteisöllisyydestä?
lauantai 28. joulukuuta 2013
maanantai 16. joulukuuta 2013
Koulun kehittämiskriisi?
Tänäänkin oli hesarissa kiinnostavia kirjoituksia koulusta. Niitä onkin piisannut Pisa-tulosten jälkeen ja hyvä niin. Kouluissa tehdään tulevaisuutta ja vaikutetaan sen laatuun. Viisaita ratkaisuja tarvitaan kun kouluamme epäilemättä edelleen kehitetään- jopa suurilla harppauksilla.
Nämä kaksi kirjoitusta täydensivät toisiaan ehkäpä ihan sattumalta:
Otsikolla Koulutukseeen kannattaa panostaa hyvissä ajoin opettajankoulutuksen emeritaprofessori Eira Korpinen kirjoittaa asiaa. Hän muistuttaa että perusopetuksesta on leikattu 10-20 vuoden aikana noin kolmannes valtionbudjetista, samalla kun niin sanottu korvamerkintä valtionavuista on poistettu. Kunnat rahoittavat kouluja siten eri tavoin. Kouluja on lopetettu ja koulumatkat ovat pidentyneet. Koulujen yhteisöllisyys on heikentynyt suurentuneiden yksiköiden vaikutuksesta ja oppimiseen tarvittavaa aikaa kuluu kuljetuksiin ja odotteluun. Näin on ruokittu eriarvoistumiseen johtavaa kehitystä, josta viitteitä on nyt saatukín muun muassa Pisa12 tuloksista. Eira Korpinen siteeraa osuvasti kansakoulumme isää Uno Cygnaeusta, joka näki koulun sijoituksena, jolla kamppaillaan köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan.
Koulutuksesta, varsinkin peruskoulutuksesta, on vaikea säästää ilman laajoja yhteiskuntaan heijastuvia ongelmia.
Kirjoituksen alla opettaja Tarja Itäniemi kirjoittaa otsikolla Opettajat on väsytetty kehittämistyöllä. Hän arvioi, että koulun ongelmat, huonosta työrauhasta lähtien, juontavat osittain kehittämiskriisistä, jossa uudistukset ja kehittämiset seuraavat toisiaan, eikä niitä saateta loppuun. Lopuksi hän kysyy: "Eikö koulu voisi olla instituutio, joka tarjoaa lapsilleen pysyvyyttä ja perinteitä, hyvää perusopetusta ja turvallista kasvatusta?"
Vastaan että ei voi ja voi. Kouluissa saattaa olla kehittämiskriisi, mutta ehkä hiukan toisenlaisistakin syistä. On totta että useat kehittämishankket jäävät kouluissa kesken. Ehkäpä laajin esimerkki on Opetussuunnitelma, joka taas uusitaan vuonna 2016, vaikka iso osa nykyisenkin tavoitteista on vielä toteutumatta tai kehittämisen tarpeessa. Otetaan esimerkiksi vaikka tyttöjen ja poikien erilaisuuden huomioiminen ja aihekokonaisuuksien toteuttaminen. Molemmat ovat ilmeisimmin jääneet lähinnä muodollisiksi tavoitteiksi. Ymmärrän kyllä kirjoittajan huolta, mutta koulu ei voi edustaa pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa, ei ainakaan menetelmiensä ja opetettavien asioiden sisällön suhteen. Opimme oppimisesta koko ajan ja sen tulee heijastua hyvän opppimisen ja opettamisen muutoksina. Opiskelijoilta ja työntekijöiltä odotetaan kykyä oppia uutta, koko elämän ajan. Mutta, onhan perineillä toki hyvin tärkeä rooli kulttuurin siirtämisessä eteenpäin. Myöskin pysyvyyttä tarvitaan tuomaan turvallisuutta muuttuvassa maailmassa. Muutoksiin on silti totuttava, sekä opettajien että oppilaiden.
Kehittämiskriisin tilalle tarjoan sitä ajatusmallia, että kouluissa on ajankäytön ja johtamisen ongelmaa ja ehkäpä myös kehittämiseen liittyvä asenneongelma. Suomalaiset opettajat osallistuvat kansainvälisesti vertailujen mukaan hyvin vähän täydennyskoulutukseen. Esimerkiksi Kiinassa opettajien työaikaa (HS vieraskynä Olli-Pekka Mäkinen 14.12.2013) on varattu viikottain paljon työssä kehittymiseen, meillä ne kaksi-kolme päivää vuodessa. Ehkä mallia voisi ottaa Kiinasta tässä asiassa.
Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat vielä siihen, että meillä opettajuus käsitetään synnynnäiseksi ominaisuudeksi ja koulutusta on siksi vaikea ottaa vastaan.
Tämä kaikki nivoutuu siihen, että minusta olisi laitettava opettajien ajankäyttö parempaan malliin (kokonaistyöaika?) jotta saadaan työssä oppiminen opettajille sille kuuluvaan rooliin. Opettajien ei tarvitse välttämättä lähteä muualle koulutuksiin, heitä on koulutettu kykeneviksi oman työn kehittäjiksi. Siihen ei tarvita niinkään rahaa kuin aikaa, johtamista ja oikeaa asennetta.
Ja koko ajan olisi puolustettava meidän koko kansan kouluamme, joka tarjoaa kaikille lähtökohdista riippumatta mahdollisuuden oppia. Se miten tuo tasalaatuisuus turvataan, on varmasti koulujen ja hallinnon yhteinen, tulevaisuudessakin tärkein kehittämishanke.
Nämä kaksi kirjoitusta täydensivät toisiaan ehkäpä ihan sattumalta:
Otsikolla Koulutukseeen kannattaa panostaa hyvissä ajoin opettajankoulutuksen emeritaprofessori Eira Korpinen kirjoittaa asiaa. Hän muistuttaa että perusopetuksesta on leikattu 10-20 vuoden aikana noin kolmannes valtionbudjetista, samalla kun niin sanottu korvamerkintä valtionavuista on poistettu. Kunnat rahoittavat kouluja siten eri tavoin. Kouluja on lopetettu ja koulumatkat ovat pidentyneet. Koulujen yhteisöllisyys on heikentynyt suurentuneiden yksiköiden vaikutuksesta ja oppimiseen tarvittavaa aikaa kuluu kuljetuksiin ja odotteluun. Näin on ruokittu eriarvoistumiseen johtavaa kehitystä, josta viitteitä on nyt saatukín muun muassa Pisa12 tuloksista. Eira Korpinen siteeraa osuvasti kansakoulumme isää Uno Cygnaeusta, joka näki koulun sijoituksena, jolla kamppaillaan köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan.
Koulutuksesta, varsinkin peruskoulutuksesta, on vaikea säästää ilman laajoja yhteiskuntaan heijastuvia ongelmia.
Kirjoituksen alla opettaja Tarja Itäniemi kirjoittaa otsikolla Opettajat on väsytetty kehittämistyöllä. Hän arvioi, että koulun ongelmat, huonosta työrauhasta lähtien, juontavat osittain kehittämiskriisistä, jossa uudistukset ja kehittämiset seuraavat toisiaan, eikä niitä saateta loppuun. Lopuksi hän kysyy: "Eikö koulu voisi olla instituutio, joka tarjoaa lapsilleen pysyvyyttä ja perinteitä, hyvää perusopetusta ja turvallista kasvatusta?"
Vastaan että ei voi ja voi. Kouluissa saattaa olla kehittämiskriisi, mutta ehkä hiukan toisenlaisistakin syistä. On totta että useat kehittämishankket jäävät kouluissa kesken. Ehkäpä laajin esimerkki on Opetussuunnitelma, joka taas uusitaan vuonna 2016, vaikka iso osa nykyisenkin tavoitteista on vielä toteutumatta tai kehittämisen tarpeessa. Otetaan esimerkiksi vaikka tyttöjen ja poikien erilaisuuden huomioiminen ja aihekokonaisuuksien toteuttaminen. Molemmat ovat ilmeisimmin jääneet lähinnä muodollisiksi tavoitteiksi. Ymmärrän kyllä kirjoittajan huolta, mutta koulu ei voi edustaa pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa, ei ainakaan menetelmiensä ja opetettavien asioiden sisällön suhteen. Opimme oppimisesta koko ajan ja sen tulee heijastua hyvän opppimisen ja opettamisen muutoksina. Opiskelijoilta ja työntekijöiltä odotetaan kykyä oppia uutta, koko elämän ajan. Mutta, onhan perineillä toki hyvin tärkeä rooli kulttuurin siirtämisessä eteenpäin. Myöskin pysyvyyttä tarvitaan tuomaan turvallisuutta muuttuvassa maailmassa. Muutoksiin on silti totuttava, sekä opettajien että oppilaiden.
Kehittämiskriisin tilalle tarjoan sitä ajatusmallia, että kouluissa on ajankäytön ja johtamisen ongelmaa ja ehkäpä myös kehittämiseen liittyvä asenneongelma. Suomalaiset opettajat osallistuvat kansainvälisesti vertailujen mukaan hyvin vähän täydennyskoulutukseen. Esimerkiksi Kiinassa opettajien työaikaa (HS vieraskynä Olli-Pekka Mäkinen 14.12.2013) on varattu viikottain paljon työssä kehittymiseen, meillä ne kaksi-kolme päivää vuodessa. Ehkä mallia voisi ottaa Kiinasta tässä asiassa.
Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat vielä siihen, että meillä opettajuus käsitetään synnynnäiseksi ominaisuudeksi ja koulutusta on siksi vaikea ottaa vastaan.
Tämä kaikki nivoutuu siihen, että minusta olisi laitettava opettajien ajankäyttö parempaan malliin (kokonaistyöaika?) jotta saadaan työssä oppiminen opettajille sille kuuluvaan rooliin. Opettajien ei tarvitse välttämättä lähteä muualle koulutuksiin, heitä on koulutettu kykeneviksi oman työn kehittäjiksi. Siihen ei tarvita niinkään rahaa kuin aikaa, johtamista ja oikeaa asennetta.
Ja koko ajan olisi puolustettava meidän koko kansan kouluamme, joka tarjoaa kaikille lähtökohdista riippumatta mahdollisuuden oppia. Se miten tuo tasalaatuisuus turvataan, on varmasti koulujen ja hallinnon yhteinen, tulevaisuudessakin tärkein kehittämishanke.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Pisaa piisaa
Kaikenlaisissa medioissa on käyty nyt paljon keskustelua siitä, ovatko Pisa-tulokset huonoja vai ei ja mistä tulokset johtuvat. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ryhmiä jota edustetaan. Omasta mielestäni tulokset ovat vieläkin etupäässä aivan loistavia. Tasavertaisuuden heikkeneminen sen sijaan on huolestuttavaa, mutta ihmeen vähän siitä puhutaan.
Yhteistä monille lausunnoille tuntuu olevan, että raporttia Pisa12 ei ole luettu. Siten onkin paljon helpompi perustaa mielipide uskomuksille.
Nostan esiin muutamia uutisointeja linkkeinä:
Tietokoneet heikentävät oppimista
Tietokoneiden demonisointi on ollut yksi virtaus mediassa. Sikäli hassua että kaikki ne Pisa-maat, jotka ovat nostaneet sijoitustaan, ovat niitä, joissa satsataan paljon teknologian tuomiseksi mukaan oppimiseen ja opetukseen.
Ja sitten on tämä jatkuva väärien termien käyttö. Puhutaan koko ajan teknologian lisäämisestä kouluissa. Meille on jo tuotu kouluihin teknologiaa, kyse on siitä että se saadaan pedagogisesti mielekkääseen käyttöön. Vain opettajat voivat kehittää uuden tvt-oppimisen padagogiaa, insinöörit hoitavat kyllä sen teknologian.
Lukiolaisten liiton kysely Tällä voi kyllä sivaltaa peruskouluakin.
A-talk Pisasta Ohjelma näytti miten vaikeaa on tuoda eri näkökulmia yhteiseen pöytään. Krista Kiurun talkoot toivottavasti etenevät. Tuleva Sauli, yhdeksäsluokkalainen Jesse Kosonen oli kyllä aika äijä!
Kirsti Lonka ja aikuisten (koulun) vastuu "Aikuisten tehtävä on saada nuoret kiinnostumaan opetuksesta." (oppimisesta) Tämä on avainlause, josta pidän.
Vähän huolestuttavaa on, jos tulkitaan Pisa-tulokset huonoiksi ja opettajat epäilevät että heitä syytetään siitä. Sen jälkeen kouluissa ollaan siilipuolustuksessa ja hoetaan: En se minä ollut.
Sitten löytyy syitä kotien asenteista, laiskoista oppilaista ja niistä informaatioyhteiskunnan leluista...Säästöt ovat kyllä varmaan ihan oikea syy ja osatekijä, varsinkin juuri sen oikeasti huonon tuloksen, koulutuksen tasa-arvon heikkenemisen kohdalla.
Kyse on tietenkin monesta asiasta. Resurssit eivät tule lisääntymään, koska rahaa ei paineta lisää. Uusi Ops sen sijaan tulee pian. Jospa sen ohjaava vaikutus olisi parempi kuin nykyisen joka ei kaikilta osiltaan toteudu. Paljon voidaan tehdä arvojen, asenteiden ja innostavan kehittymisen kautta. Opettajan työ on tärkeää ja maailman hienon ammatti!
Olen samaa mieltä Pasi Sahlberin kanssa. Suomelle aukeaa hieno mahdollisuus tutkia millaista on uusi oppiminen. Suomi on myös niitä erittäin harvoja maita, jossa uudistus voidaan toteuttaa. Kouluissa tehdään työtä tulevaisuuden hyväksi. Intohimo oppimiseen heijastuu oppilaisiin opettajien kautta. Nyt pitää kouluissa aloittaa yhdessä pohdinta siitä, millaiseen maailmaan oppilaita saatetaan, millaisia taitoja he tarvitsevat ja miten ne taidot saadaan innostavasti opittua. Kyllä se siitä.
Yhteistä monille lausunnoille tuntuu olevan, että raporttia Pisa12 ei ole luettu. Siten onkin paljon helpompi perustaa mielipide uskomuksille.
Nostan esiin muutamia uutisointeja linkkeinä:
Tietokoneet heikentävät oppimista
Tietokoneiden demonisointi on ollut yksi virtaus mediassa. Sikäli hassua että kaikki ne Pisa-maat, jotka ovat nostaneet sijoitustaan, ovat niitä, joissa satsataan paljon teknologian tuomiseksi mukaan oppimiseen ja opetukseen.
Ja sitten on tämä jatkuva väärien termien käyttö. Puhutaan koko ajan teknologian lisäämisestä kouluissa. Meille on jo tuotu kouluihin teknologiaa, kyse on siitä että se saadaan pedagogisesti mielekkääseen käyttöön. Vain opettajat voivat kehittää uuden tvt-oppimisen padagogiaa, insinöörit hoitavat kyllä sen teknologian.
Lukiolaisten liiton kysely Tällä voi kyllä sivaltaa peruskouluakin.
A-talk Pisasta Ohjelma näytti miten vaikeaa on tuoda eri näkökulmia yhteiseen pöytään. Krista Kiurun talkoot toivottavasti etenevät. Tuleva Sauli, yhdeksäsluokkalainen Jesse Kosonen oli kyllä aika äijä!
Kirsti Lonka ja aikuisten (koulun) vastuu "Aikuisten tehtävä on saada nuoret kiinnostumaan opetuksesta." (oppimisesta) Tämä on avainlause, josta pidän.
Vähän huolestuttavaa on, jos tulkitaan Pisa-tulokset huonoiksi ja opettajat epäilevät että heitä syytetään siitä. Sen jälkeen kouluissa ollaan siilipuolustuksessa ja hoetaan: En se minä ollut.
Sitten löytyy syitä kotien asenteista, laiskoista oppilaista ja niistä informaatioyhteiskunnan leluista...Säästöt ovat kyllä varmaan ihan oikea syy ja osatekijä, varsinkin juuri sen oikeasti huonon tuloksen, koulutuksen tasa-arvon heikkenemisen kohdalla.
Kyse on tietenkin monesta asiasta. Resurssit eivät tule lisääntymään, koska rahaa ei paineta lisää. Uusi Ops sen sijaan tulee pian. Jospa sen ohjaava vaikutus olisi parempi kuin nykyisen joka ei kaikilta osiltaan toteudu. Paljon voidaan tehdä arvojen, asenteiden ja innostavan kehittymisen kautta. Opettajan työ on tärkeää ja maailman hienon ammatti!
Olen samaa mieltä Pasi Sahlberin kanssa. Suomelle aukeaa hieno mahdollisuus tutkia millaista on uusi oppiminen. Suomi on myös niitä erittäin harvoja maita, jossa uudistus voidaan toteuttaa. Kouluissa tehdään työtä tulevaisuuden hyväksi. Intohimo oppimiseen heijastuu oppilaisiin opettajien kautta. Nyt pitää kouluissa aloittaa yhdessä pohdinta siitä, millaiseen maailmaan oppilaita saatetaan, millaisia taitoja he tarvitsevat ja miten ne taidot saadaan innostavasti opittua. Kyllä se siitä.
tiistai 3. joulukuuta 2013
Pisa12 - mitä se kertookaan?
Tänään ne sitten tulivat, uudet Pisa-tulokset. Olivat todella kiintoisia ja paljon on tulkittavaa ja pohdittavaa.
On kyllä varsin aiheellista ensiksi muistuttaa, että Suomi on edelleen tuloksissa selkeästi Pohjoismaiden paras.
Pisa 12, ensituloksia ladattavissa TÄSSÄ
Teen muutaman ensihavainnon:
Matematiikka.
Keskiarvon heikkeneminen vastaa runsaan puolen kouluvuoden edistystä. Me kuulumme vielä hyvään joukkoon, mutta raportissa todetaan minustakin aivan oikein että trendin jatkuminen on enemmän kuin todennäköistä. Geometriassa osaamisen heikkeneminen tuli esiin jo Pisa 2003:n tuloksissa. Ongelmat ovat vain lisääntyneet, korjaavistakin toimista huolimatta. Haaste on siinä, että miten jo kymmenen vuotta jatkunut kehitys saadaan pysähtymään ja sitten kääntymään.
Matematiikassa on vielä ihmeellisiä maamme sisäisiä ilmiöitä. Ensimmäistä kertaa tytöt ovat jo hieman taitavampia kuin pojat matematiikassa. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa pojilla menee kovin huonosti.
Erityisesti geometriaan sopisivat pelilliset ja käytännönläheiset oppimistavat. Raportissa todetaan hiukan lakonisesti että matemaattisten aineiden opettajat ovat meillä kansainvälisessä vertailussa pätevimpien joukossa. Täydennyskoulutukseen he osallistuvat sen sijaan muihin verrattuna hyvin vähän.
Näyttää siltä, että erityisesti matematiikan opetukseen kohdistuu paljon pedagogisia uudistuspaineita.
Koulutuksen tasa-arvo heikkenee
Ensimmäistä kertaa Suomesta löytyy ryhmä kouluja, joiden oppimistulokset ovat selvästi kansainvälisen tason alapuolella.
Poikien heikko motivoituminen opiskeluun jatkuu ja etenkin heikoimpien ryhmä erottuu yhä selvemmin.
Ja sitten on maahanmuuttajat. Heidän koulumenestyksestään saatiin tarkkaa tietoa ensimmäistä kertaa. Tulokset ovat kehnoja. Vielä toisen polven maahanmuuttaja oppii koulussa selvästi heikommin kun alkuperäisväestön nuori. Kotouttaminen ei ole onnistunut kouluissa ollenkaan. Tämäkin itseään toteuttava kehitys on vaikea kääntää, mutta olisi paneuduttava siihen kunnolla. Ainakin tulee mieleen vertaistuki, että oppiminen koulussa on ryhmäilmiö, ja maahanmuuttajat on saatava mukaan oppiviin ryhmiin.
Kaikkiaan ilmiö on hyvin huolestuttava hyvinvointiyhteiskunnan heikentymisen signaali.
Lisäksi raportissa todetaan, että asenteet ja motivaatio ovat koululaisillamme olleet huonot jo ainakin vuoden 2003 tuloksissa. Nyt niiden vaikutus alkaa väistämättä näkyä. Reseptiksi tarjotaan esimerkiksi oppijalähtöisyyttä (uudistuvaa pedagogiaa) varsinkin matematiikassa ja - peruskoulun rakenteiden uudistamista.
Kun minua viisaammat ovat asiaa pohtineet niin lainaan raportin loppupäätelmää (en osaisi itse sanoa paremmin)
" Alun perin 60- ja 70-luvulta peräsin olevat rakenteet eivät enää vastaa riittävän hyvin näihin (muutos) tarpeisiin. PISAn tulokset kertovat osaltaan siitä, että koulun arjen ja nuorten odotusten välillä on kasvava kitka. Ristiriita koulun pedagogisten ja kulttuuristen käytänteiden ja toisaalta nuorten koulun ulkopuolella kohtaaman todellisuuden välillä on lisääntymässä. "
Minusta aivan nappi analyysi. Tähän pitää koulujen ammatillisten yhteisöjen vastata. Vain opetushenkilöstö voi muuttaa (yhdessä oppilaiden ja kotien kanssa) koulunsa toimintakulttuuria ja sen mukana oppimismaisemaa (juuri oppimani termi) koululaisiamme kiinnostavaksi ja innostavaksi. Ei olekaan ihan pieni haaste, mutta kiinnostava!
On kyllä varsin aiheellista ensiksi muistuttaa, että Suomi on edelleen tuloksissa selkeästi Pohjoismaiden paras.
Pisa 12, ensituloksia ladattavissa TÄSSÄ
Teen muutaman ensihavainnon:
Matematiikka.
Keskiarvon heikkeneminen vastaa runsaan puolen kouluvuoden edistystä. Me kuulumme vielä hyvään joukkoon, mutta raportissa todetaan minustakin aivan oikein että trendin jatkuminen on enemmän kuin todennäköistä. Geometriassa osaamisen heikkeneminen tuli esiin jo Pisa 2003:n tuloksissa. Ongelmat ovat vain lisääntyneet, korjaavistakin toimista huolimatta. Haaste on siinä, että miten jo kymmenen vuotta jatkunut kehitys saadaan pysähtymään ja sitten kääntymään.
Matematiikassa on vielä ihmeellisiä maamme sisäisiä ilmiöitä. Ensimmäistä kertaa tytöt ovat jo hieman taitavampia kuin pojat matematiikassa. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa pojilla menee kovin huonosti.
Erityisesti geometriaan sopisivat pelilliset ja käytännönläheiset oppimistavat. Raportissa todetaan hiukan lakonisesti että matemaattisten aineiden opettajat ovat meillä kansainvälisessä vertailussa pätevimpien joukossa. Täydennyskoulutukseen he osallistuvat sen sijaan muihin verrattuna hyvin vähän.
Näyttää siltä, että erityisesti matematiikan opetukseen kohdistuu paljon pedagogisia uudistuspaineita.
Koulutuksen tasa-arvo heikkenee
Ensimmäistä kertaa Suomesta löytyy ryhmä kouluja, joiden oppimistulokset ovat selvästi kansainvälisen tason alapuolella.
Poikien heikko motivoituminen opiskeluun jatkuu ja etenkin heikoimpien ryhmä erottuu yhä selvemmin.
Ja sitten on maahanmuuttajat. Heidän koulumenestyksestään saatiin tarkkaa tietoa ensimmäistä kertaa. Tulokset ovat kehnoja. Vielä toisen polven maahanmuuttaja oppii koulussa selvästi heikommin kun alkuperäisväestön nuori. Kotouttaminen ei ole onnistunut kouluissa ollenkaan. Tämäkin itseään toteuttava kehitys on vaikea kääntää, mutta olisi paneuduttava siihen kunnolla. Ainakin tulee mieleen vertaistuki, että oppiminen koulussa on ryhmäilmiö, ja maahanmuuttajat on saatava mukaan oppiviin ryhmiin.
Kaikkiaan ilmiö on hyvin huolestuttava hyvinvointiyhteiskunnan heikentymisen signaali.
Lisäksi raportissa todetaan, että asenteet ja motivaatio ovat koululaisillamme olleet huonot jo ainakin vuoden 2003 tuloksissa. Nyt niiden vaikutus alkaa väistämättä näkyä. Reseptiksi tarjotaan esimerkiksi oppijalähtöisyyttä (uudistuvaa pedagogiaa) varsinkin matematiikassa ja - peruskoulun rakenteiden uudistamista.
Kun minua viisaammat ovat asiaa pohtineet niin lainaan raportin loppupäätelmää (en osaisi itse sanoa paremmin)
" Alun perin 60- ja 70-luvulta peräsin olevat rakenteet eivät enää vastaa riittävän hyvin näihin (muutos) tarpeisiin. PISAn tulokset kertovat osaltaan siitä, että koulun arjen ja nuorten odotusten välillä on kasvava kitka. Ristiriita koulun pedagogisten ja kulttuuristen käytänteiden ja toisaalta nuorten koulun ulkopuolella kohtaaman todellisuuden välillä on lisääntymässä. "
Minusta aivan nappi analyysi. Tähän pitää koulujen ammatillisten yhteisöjen vastata. Vain opetushenkilöstö voi muuttaa (yhdessä oppilaiden ja kotien kanssa) koulunsa toimintakulttuuria ja sen mukana oppimismaisemaa (juuri oppimani termi) koululaisiamme kiinnostavaksi ja innostavaksi. Ei olekaan ihan pieni haaste, mutta kiinnostava!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)