tiistai 28. elokuuta 2018

Oppimaisema muutoksessa

Kouluissa tapahtuu, eikä kaikki ole kuten ennen. Pedagogiaa määrittelevät paljon materaaliset ja hallinnolliset tekijät, rehtoreiden ja opettajien opetussuunnitelmatulkintojen lisäksi.

Yhtenäiskoulut ovat jo muuttaneet paljon. Konsepti ei varmaan ole vielä valmis. Niissä käydään usein kädenvääntöä mm. opettajien vaihtumisen ja pysyvyyden välillä. Yhtenäinen opinpolku oppilaalle tai heidän perheidensä kokonaistuki ei niissä ole aina  toteutunut, mutta kehitys jatkuu. Kuitenkin yhtenäiskoulu on mahdollisuus palata peruskoulun idean alkulähteisiin. Mahdollisesti yhtenäiskoulut ovat osaltaan aiheuttaneet koulujen toimintakulttuurin uusimman disruptorin eli avoimet oppimiympäristöt, joustavat opetustilat tai miten asia halutaankaan ilmaista.

Kuten yhtenäiskoulujen suhteen, on myös tämä uudenlainen koulutilojen järjestely sekä pedagoginen että taloudellinen kysymys. Yhtenäiskoulut ja myös avoimet opetustilat ovat useinkin halvempia kuin perinteiset ratkaisut. Siksipä niitä innokkaasti puolustetaan, myös pedagogisesti. Kaupunkien ja kuntien talouspäälliköistä tulee tuolloin pedagogisia pioneereja. Eikä siinä välttämättä mitään pahaa ole, uusi on tervetullutta, onhan kouluissa toimittu samoilla malleilla noin sata vuotta. Mutta on hyvä erotella säästö kehityksestä.

Hesari julkaisi ansiokkaan koulumyönteisen artikkelisarjan koulujen alun aikoihin. Viimeisin artikkeli kertoi uudenlaisista koulutiloista.   Pulpettirivien tilalle ovat tulleet "muuntojoustavat tilat", joissa lapset saavat vaikka maata- Kuinka työrauha säilyy nykykouluissa? HS 13.8.2018 ( linkki)
Paperiversiossa pääotsikko oli vähemmän toimittajan ennakkoluuloja kuvaava- ja hyvä niin.
Toimittajan otsikoinnissa näkyy, miksi traditionaalista toimintakulttuuria on vaikea muuttaa.  Makaaminen yhdistyy jotenkin tässä työrauhan menetykseen, vaikka ne eivät liity toisiinsa välttämättä mitenkään. Vieläkin työrauhalla ajatellaan tarkoitettavan tilannetta, jossa opettaja puhuu edestä ja oppilaat kuuntelevat hiirenhiljaa, tai että jokainen suorittaa yksin tehtäviään hiljaisuuden vallitessa. Useinkaan tämä ei ole optimaalinen oppimisen tila. Omissa kokemuksissa työrauha eli nykykielelle päivitettynä hyvä oppimisen tila, saavutetaan kun oppilailla on mahdollisuus vuorovaikutukseen, miellyttävässä työtilassa. Tarvitaan kuitenkin yhteisöllisen pedagogian osaamista ja oppimistilanteen näkemistä oppilaan silmin. Kun fyysinen tila muuttuu, muuttuu toimintakin. Avoimissa tiloissa esimerkiksi opettajat joutuvat aivan toisella tavalla huomioimaan toisiaan ja heillä on paremmat mahdollisuudet tehdä työtä yhdessä. Kaikki eivät tosin tästä tykkää.

Joustavista tiloista on jo järjestetty  paljon seminaareja. Tässä Oppimaisemafestivaali 2017 satoa Espoosta : Joustavat oppimisen tilat (linkki)


Erityisellä kiinnostuksella seuraan vanhan työpaikkani Sipoonlahden koulun (entinen Etelä-Sipoon koulu) laajennuksen toteutumista. Suuren yhtenäiskouluun mahtuu jopa 1300 oppilasta ja se jakautuu oppikyliin. Hanke tulee olemaan valtakunnallisestikin merkittävä. Minulla oli ilo olla arkkitehtikilpailun valintaraadissa mukana. Voittanut ehdotus loisti pedagogisilla perusteillaan. Toivon hartaasti, että rakennukseen suunniteltu pedagogia jalostuu opettajien toimesta innostavaksi, yhteisölliseksi toimintakulttuuriksi. Valmista tulee parissa vuodessa.   Linkki esittelyyn.


Jännittäviä aikoja eletään opetuksen maailmassa. Uusi tutkimus lisää koko ajan ymmärrystämme siitä, miten saatamme lapset, nuoret ja aikuisetkin elämän kestävälle innostavalle oppimispolulle. Tiedämme nyt esimerkiksi, että ihminen oppii yhdessä, tekemällä ja tuntiessaan omat vahvuutensa. Siirrymme vauhdilla aikaan, jossa pitää omaksua yhä monimutkaisempia uusia asioita, koko ajan. Entinen koulumalli valmisti aivan toisenlaiseen todellisuuteen, siksi tarvitaan jotain ihan muuta.



tiistai 14. elokuuta 2018

Maailman tärkeintä työtä

Lukuvuoden alku tuo koulun mediaan. On hienoa, että viime vuosina on koulujuttujen sävy muuttunut. Joskus aiemmin tuntui, että koulusta tekivät juttuja ne toimittajat, joille oli jäänyt paljon hampaankoloon omista kouluajoistaan.  Sitten mentiin koululle tekemään juttuja kysellen oppilailta  tyyliin " Onhan koulussa kauheaa, onhan?"  Nyt on ollut taas paljon positiivista mediassa. Se on hyvä, sillä koululaisella on oikeus tykätä koulusta, kuten opettajillakin.

Iso lehti oli taas hyvällä asialla 10.8. "Kiitos, kun et luovuttanut suhteeni" HS -artikkelissa (linkki)
Jutussa viisi tunnettua henkilöä kirjoitti kiitoskirjeen entiselle opettajalleen. Tärkeää on ollut, että on tullut kuulluksi ja nähdyksi, saanut hyväksyntää ja kannustusta. On syntynyt hetkiä, jotka ovat kantaneet vuosien päähän ja vaikuttaneet oman elämän kulkuun.



Ei oikein voi edes tietää, milloin syntyy oppilaalle erityisen tärkeä muisto, niin hyvässä kuin pahassa. Se on ainakin minusta opettajuudessa ihaninta, mutta myös pelottavan velvoittavaa. Kasvattajan ammattitaitoon kuuluu olla jatkuvasti herkävaistoinen vuorovaikutuksessaan oppilaiden kanssa.
Kaikki oppilaat ovat erilaisia, ja he toivovat olevansa opettajalle tärkeitä. Kiintymyssuhdeteorian mukaan hyvä vuorovaikutus kehittyy luottamuksen kautta.  Opettajan pitää herättää luottamusta ja arvostustakin. Ei aina ihan helppoa, mutta tavoitteena tärkeää.

Kaikki viisi kirjoittajaa keskittyivät muistoissaan siihen, miltä opettaja on tuntunut. Heille ei ollut tärkeää tai päällimmäisenä muisto siitä, mitä ovat oppineet tiedollisesti. Tämä on taas hyvä muistaa kun lukuvuosi alkaa. Ensin rakennetaan ryhmään/oppilaisiin hyvä oppimisen tunnetila, sitten on kaikki helpompaa. Jos niin ei tapahdu, on parhainkin ponnistus opettamisessa melko hukkaan heitettyä aikaa. Ihminen oppii, kun haluaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Pomolla on asiaa

Elokuun ensimmäinen suuntaa kouluväen ajatukset työmaalle, viimeistään. Ei varmaan ole sattuma, että Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen kolumni tiedosta ja demokratian toimivuudesta julkaistiin eilen 31.7. Hesarissa. Koulu on sivistyslaitos ja sivistyksen tulevaisuuteen vaikutetaan vahvasti globalisaation ja internetin aikana tiedon valtavirroissa. Tai sitten epätiedon.

Meidän on opittava olemaan eri mieltä (linkki) oli kolumnin otsikko. Ja niinhän se on. Heinonen ihmettelee sitä, miten on mahdollista, että näytämme elävän tiedon jälkeistä aikaa, nyt kun tieto liikkuu enemmän kuin koskaan. Kirjoitus on tärkeä ja olen kovin samaa mieltä kaikesta.

Vaikka sanaa mediakasvatus ei erikseen mainittu, on viesti opettajille ja koulutusjärjestelmälle mielestäni kolumnissa selvä. Meidän on opetettava tulevalle sukupolvelle niitä taitoja, joilla voi erottaa oikea tieto vääristellystä. Lisäksi on opittava ymmärtämään, että oikeankin tiedon perusteella voidaan olla eri mieltä, vetää erilaisia johtopäätöksiä.

Heinonen huomauttaa että syy-seuraus -suhteet ovat nykyään erittäin monimutkaisia ja siten vaikeita hahmottaa. Ihminen käsittelee mieluiten yksinkertaisia tai yksiselitteisiä asioita. Kun maailma monimutkaistuu on populismille yhä enemmän tilaa. Sivistyksen tärkeä tehtävä on torjua yksinkertaistamista, silloin kun tietoa latistetaan sillä.

Lainaus:"On vaarallista, että erilaisilla ihmisillä, yhteisöillä ja valtioilla on eri faktat siitä, miten perusasiat ovat. Siitä, miten asiat ovat, ei voi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla."

Minäkin kuulun 60-luvulla kasvaneeseen idealistien sukupolveen. Olin innoissani internetistä. Sehän toisi tasavertaisen mahdollisuuden kaikkialle hankkia ja levittää tietoa. Oikea ja laajalle levinnyt tietoa parantaisi maailmaa. En siinä osanut ajatella, että tieto on valtaa. Valta haluaa keskittyä ja siksi tietoa on aina kontorolloitu. Internetin rajattomat tiedonvälitysmahdollisuudet antavat myös ennen näkemättömät mahdollisuudet rajoittaa ja muuntaa tietoa. Ja niin myös tehdään. Ihmisiin vaikutetaan yhä enemmän tiedon tai tiedolta näyttävän informaation avulla.

Opettajien on kovin tarpeen miettiä näitä asioita yhdessä koulun alkaessa, ovathan koulut sivistyksen kehto. Elämme aikoja, jolloin sivistys pitää pelastaa ja demokratiaa vahvistaa yksikertaistamisen ja populismin uhatessa. Ei riitä, että käytetään luotettavaksi koettua, suppeaa tietolähdettä. On opittava liikkumaan tiedon valtavirroissa itsenäisesti. Kouluissa on tarpeen opettaa yhä enemmän uusia opiskelu-ja kansalaistaitoja: kriittistä tiedon hakemista ja kykyä ymmärtää eri näkökantoja.  Oppiva organisaatio onnistuu tässä tehtävässä yhdessä. Opettajat tekevät nyt todella tärkeää tulevaisuustyötä.