Kun maailma on nyt tämmöinen, pitää katsoa miten sitä voidaan parantaa. Viimeksi otin esiin opettajataustaisen jalkapallomaajoukkueen, Huuhkajien, valmentajan Markku Kanervan. Nyt jatkan toisella opettajataustaisella valmentajalla. Erkka Westerlund on toiminut lukuisten menestyneiden jääkiekkoseurojen ja maajoukkueen valmentajana. Myös sen maajoukkueen, joka toi ensimmäisen maailmanmestaruuden. Mitä kertoikaan Hesari 24.2.:
"Jokerien jälkeen Erkka Westerlund valmensi vielä yhden kauden KHL:ssä 2017–2018 Salavat Julajev Ufaa. Vuosi Venäjällä avasi Westerlundin silmiä. Westerlund yritti valmennuskuntineen muuttaa venäläistä autoritaarista valmennustyyliä, mutta joutui lopulta antamaan periksi.
Parissa kuukaudessa Westerlund huomasi, että pelaajat eivät halunneet omaa ajattelua vaan ohjeita ja käskyjä. (alleviivaus oma). Ylhäältä alas -johdettu kiekkokulttuuri näkyi Westerlundin mukaan myös olympiafinaalissa Pekingissä. Suomi pelasi joukkueena, Venäjä yksilöinä.
”Pelaajamateriaaleiltaan joukkueet olivat suhteellisen samalla tasolla, mutta joukkuepelissä Suomi oli ihan eri tasolla kuin Venäjä.”
Ja miten tämä liittyy Ukrainan tragediaan? Tuo olympiakisojen loppuottelu näytti tämänhetkisen kriisin syyt pähkinänkuoressa. Meillä on kulttuurien törmäyksen tuloksena kriisi, jota emme ymmärrä. Autoritäärisesti johdetun valtion johto uskoo, että ylhäältä käskyttäminen ja valvonta on parempi kuin ihmisten oma ajattelu ja vastuu toimistaan. Venäjällä uskotaan että demokratia johtaa hajaannukseen. Mutta asia onkin päinvastoin: Yhdessä yhteisöt ovat vahvoja. Länsimaissa kehitystä on vetänyt tasa-arvoisuuden ja avoimuuden arvot. Kaikkialla ei ole näin. . Ehkä lyhyellä perpektiivillä ja siinä maailmassa joka perustuu ihmisten eriarvoisuuteen, näyttää siltä että asiat menevät kuten käsketään.
Suomessakin johdettiin autoritäärisesti, ainakin kouluissa, johonkin 1960-luvulle. Opettajia pelättiin (hyvässä tapauksessa kunnioitettiinkin) ja kuri oli tiukkaa = vaadittiin hiljaisuutta. Tosin se kuri katosi, kun valvonta loppui. Emme olleet itseohjautuvia ollenkaan.
Me länsimaissa ja etenkin Pohjoismaisssa olemme rakentaneet maailman parhaiten toimivia yhteiskuntia keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen, ei käskyttämisen varaan. Näihin arvoihin meidän tulee myös jatkossa lapsiamme kasvattaa. Molemmista on nyt suuri puute Putinin hallinnossa. Siitä kärsii kansa ja venäläinen kulttuuri.
Luottamus on sosiaalisen pääoman perusta. Ja tämän pääoman tasapuolinen varmistaminen kaikille on annettu koulun tehtäväksi. Missään muualla sitä ei edes voi hoitaa. Jotta siinä voidaan onnistua tarvitaan muutakin kuin kirjattu tavoite. Tarvitaan suunnitelmallista toimintaa, arviointia, vuorovaikutusta, osallisuuden parantamista. Voi olla että tarvitaan myös osaamista, jota ei välttämättä opettajilla valmiiksi ole. Tässä maailmassa pitää luottamusta vahvistaa, jos haluamme säilyttää elämäntavan, jonka eteen on tehty niin paljon työtä.
Suomessa on myös näkyvissä tämä keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen organisoitu horjuttaminen. Polarisaatio saa voimaa salaliittojen, epäluulojen ja huhujen avulla. Koulu on entistä tärkeämmässä asemassa. Meidän tulee kasvattaa lapset ja nuoret toisia kunnioittaviksi, luotettaviksi ja luottaviksi. Siihen saadaan hyvät eväät vahvistamalla kouluyhteisöjen yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemusta.
Ja lisäksi: Tiedon kriittinen lukutaito on sivistyksen puolustaja. Jos ihminen ei erota propagandaa tutkitusta tiedosta, niin asiat alkavat mennä huonoon suuntaan.
Voimia Ukrainaan.