perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulun lukemisia

Sain Hannu Linturilta Otavan opistolla käydessäni hyvän kirjan: Oppimisen tulevaisuus 2030; Toinen koulu, toinen maailma.
Kiitos Hannulle kirjasta. Alla olevasta linkistä voit ladata kirjan luettavaksi.

http://www.otavanopisto.fi/julkaisut

Kirjaa lukiessa tuli ainakin pari asiaa mieleen.

Opettaminen palvelee tulevaisuutta. Opettajien tulisi olla palavan kiinnostuneita tulevaisuudesta. Vaikka ajatus koulusta syntyi maailmassa, jossa vain siirrettiin  kulttuuria eteenpäin, ollaan nyt ihan eri tilanteessa. Kasvattajien tulee antaa uudistuvaan kulttuuriin kavaville taitoja ja tietoa selvitä ja myös siirtää eteenpäin kulttuurin sitä osaa, joka on suotavaa ja tarpeen säästää. Ei ihan helppoa.
Jokaisessa koulussa pitäisi olla ainakin kerran vuodessa tulevaisuuspäivä. Tulevaisuuden hahmottaminen on hyvin vaikeaa, eikä sitä voi tehdä välitunnilla kupposen äärellä.

Huomasin, että vain hyvin harvoista kysymyksistä olivat asiantuntijoiksi kutsutut yhtä mieltä. Samanmielisistäkin asioista nähtiin tavoitteiden saavuttamisen keinot ja aikataulu hämäränä. Hmm.
Jotain tulee silti tehdä koulutuksessa, jotta tulevaisuuteen oltaisiin jotenkin valmistautuneita. Oppilaamme kohtaavat tulevaisuuden joka tapauksessa. Ehkä se on jo täällä?

Tämäkin on taas yhteisöllinen asia. Ei ole oikein hyvä jos koulussa joko ajatellaan tulevaisuuden haasteita tai ei, itse kukin tykönänsä...

torstai 15. joulukuuta 2011

VVOP ja muutoksen välttämättömyys


VVOP 2011 eli valtakunnalliset virtuaaliopetuspäivät olivat jälleen jännittävät. Kiintoisaa on esimerkiksi se, että monet aiheet käsittelivät läsnäoloa ja sen merkitystä. Virtuaalisuutta ei ole ilman että se peilataan läsnäoloon. Onko myös niin, että opettaja voisi olla läsnä uudessa roolissa, kun toimintaympäristö on uusi?

Johtaja Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitokselta lausui seuraavaa: Teknologian uudistuminen on aina tuonut uusia mahdollisuuksia sivistykselle. Olisiko Suomessa vihdoin aika murtaa koulukulttuuri, jossa opettaja opettaa ja oppilaat oppivat ja siirtyä tasa-arvoisempaan ja vuorovaikutteisempaan kulttuuriin?
Tällä lauseella ymmärsin Välijärven haastavan kouluja ottamaan vastaan tieto- ja informaatioteknologian aiheuttaman sivistyksen ja oppimisen kulttuurin murroksen.

Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen? 
Ihan joka tavalla.
Mikäli opettaja mieltää olevansa pääsääntöisesti yksinäinen toimija työssään koululla, ei oppivaa yhteisöä tai minkäänlaista yhteisöä synny. Asiat voivat kyllä sujua ja oppimistakin tapahtua, mutta silloin jäämme jälkeen tämän ajan sivistyksellisestä muutoksesta. Oppilaamme reagoivat ja levottomuus lisääntyy. Ratkaisua ei kannata etsiä yhä pienemmistä luokista tai lisääntyvästä erityisopetuksesta, ainakaan tässä suhteessa.
Oppiminen ja liittyminen on jo muuttunut ja muuttuu. Opetuksen ja kasvatuksen täytyy seurata perässä. Ennustan että muutos on nopea, jahka paine kasvaa suureksi. Keihäänkärkenä etenevät opettajat ja koulutkin ovat jo liikkeessä. Toivon yhteisöllistä muutosotetta.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Virtuaallisuus on hyvästäkin

Olin Otavan opiston vieraana. Kyllä on hieno asia tämä heidän jakonsa! Tämä liittyy paljonkin siihen mitä valtakunnallisilla virtuaaliopetuksen päivillä puhuttiin, mutta siitä vielä lisää.
Netissä on noin 1000 miljardia sivustoa. Mitä se merkitsee kouluille?
http://www.viddler.com/explore/otavanopisto/videos/410  Tässä yksi. Puheeni ei suoraan liittynyt yhteisöllisyyteen, mutta kyllä muutoksen tarpeeseen ja sen vaikeuteen.