Sosiaalinen pääoma rakentuu luottamukselle

 Olen havainnut paljon yhteyksiä uusimman kirjamme (linkki)  ja ajassa liikkuvien uutisten välillä. Paljon on ollut esillä muun muassa nuorisoväkivallan ja jengiytymisen lisääntyminen. Eriytyminen, segregaatio on noussut esiin yhä vahvemmin kun haetaan syitä hyvinvoinnin heikkenemiseen, etenkin tietyillä alueilla.  Erityminen on vahvasti sidoksissa luottamuksen puutteeseen. Kaupunkimaantiede tuottaa paljon kiinnostavia tuloksia, joita pitäisi pikaisesti ottaa huomioon kun yhdyskuntia ja niiden palveluita suunnitellaan.

Ja kaikki liittyy kouluun, tietysti myös. Koulu ottaa vastaan uudet asukkaat ja muuttuneet olosuhteet. Etenkin perusopetuksen tärkeä tehtävä on tasoittaa erilaisista lähtökohdista tulevien sosiaalista pääomaa. (sehän tarkoittaa väljästi verkostoja, luottamusta ja vuorovaikutusta) Kun vaikka perhe muuttaa uudelle paikkakunnalle, niin lapsen ja nuoren verkosto yleensä leikkautuu pois, mutta aikuiset saattavat hyvinkin pitää ainakin osan verkostostaan. Tullessaan uuteen kouluun lapsi on heikommassa yhteisöasemassa kuin muut. Usein tilanteeseen liittyy turvattomuuden tunnetta, koska on vaikeaa kokea luottamusta täysiin uusiin ihmisiin. Siksi oppilas tarvitsee uusia sekä siltaavia että sitoviakin suhteita. Se voidaan saada aikaan hyvillä tukitoimilla. Esimerkiksi meidän suosittelema pitkäkestoinen kotiryhmä (oppiva ryhmä) voi huolehtia uudesta jäsenestään ja antaa osan omasta verkostostaan uudelle ryhmänsä jäsenelle. Kun oma ryhmä herättää luottamusta, voi sitä "skaalata" isompaan ryhmään. Kukaan ei saa jäädä koulussa yksin.

Väitän, että jengiytymisen taustalla hyvin usein on heikko yhteisöasema omassa lähiympäristössä. Kun suojaavat verkostot puuttuvat, joutuu helposti seuraan jota ei oikeastaan voi valita. Koulussa ja sen ulkopuolella heikossa yhteisöasemassa olevat muodostavat liiankin helposti oman vahvan verkoston, jossa on kyllä sosiaalista pääomaa, mutta ei toivotun arvomaailman mukaista. 

Lapsia ei voi jättää heitteille tässäkään suhteessa. Oppilaat ovat koulussa oikeutettuja tukitoimiin niissä oppimisvaikeuksissa jotka liittyvät opetussuunnitelman inhimillisen pääoman (osaaminen, tiedot) sisältöihin. Aivan samoin tulee tukea sosiaalisen pääoman kehittymistä, jotta se on riittävä suojaamaan haitalliselta kehitykseltä. Sen lisäksi hyvä sosiaalinen pääoma parantaa yksilön mahdollisuuksia kehittyä täydeksi itsekseen ja osallistua yhteisönsä myönteiseen kehitykseen.

Kaikki tämä liittyy yhteisölliseen pedagogiaan. Koulun aikuisilla on avaimet synnyttää yhteisön sosiaalinen pääoma ja antaa omalla esimerkillään aineksia lasten ja nuorten sosiaaliselle oppimiselle. Vaativaa asiantuntijatyötähän se on, mutta onneksi opettajat ja rehtorit ovat asiantuntijoita. Toisinaan pitää vain ottaa askelia yhteisen, sovitun rakenteen suuntaa. Koulun sosiaalinen pääoma ei nimittäin synny yksittäisten toimijoiden parhaimmillakaan ponnistuksilla (tosin yksittäisiin oppilasryhmiin voi vaikuttaa niinkin), vaan siihen tarvitaan yhteisiä suunnitelmia, sopimuksia ja arviointia. Hyviä kokemuksia on aina ollut koko koulun sitoutumisesta yhteisöllisten rakenteiden ja käytäntöjen luomisesta. Niitä voisi jakaa vielä reilummin ja kysellä uteliaalla mielellä muiden kokemuksista. Ei ihan kaikkea tarvitse keksiä itse. Aluksi riittää kun luottaa kasvun mahdollisuuksiin.

Ylioppilaskirjoitukset, tarpeen vai ei?

 Tiede- ja kulttuuriministeri teki pari viikkoa sitten rohkean avauksen. Hän kertoi että ylioppilaskirjoitukset pitäisi lopettaa vanhana jäänteenä ja turhana järjestelmänä. (linkki) Ylioppilaslakin saisi lukion päästötodistuksella ja jatko-opintoihin oppilaitokset ottaisivat opiskelijansa pääsykokeilla. - Tästähän on puhetta aina välillä ja hyvä että instituutiosta puhutaan. Kun kulttuurin pyrkimys on jatkua, niin on hyvä aina välillä kysyä, onko tässä järkeä?

Honkonen on minusta aivan oikeasssa painottaessaan lukion merkitystä yleissivistävänä laitoksena. On varmaan niin, että yo-kokeisiin liittyvä kilpailu hyvistä tuloksista vei huomiota tästä tehtävästä. Sivistystä maailmassa tarvitaan juuri nytkin todella kipeästi. Voidaan kysyä miten kirjoitukset tukevat tietointensiivisen yhteiskunnan osaamistarvetta ja uutta oppimiskäsitystä?

Oikeastaan ehdotuksen vastustamisen kriteerit kertovat, miksi Honkonen on oikeassa, vaikka yo-kokeilla on ollut tärkeä rooli koulutuksessamme. Lukiolaisten liitto ilmoitti vastustavansa kirjoitusten lopettamista.

“Ministeri Honkosen ehdotus ei ratkaise mitään, vaan siirtää osaamisen testaamisvastuun ylioppilastutkintolautakunnalta korkeakouluille. Tämän myötä kaikki paine siirtyisikin pääsykokeisiin, joihin on huomattavasti haastavampaa valmistautua kuin nykyisiin ylioppilaskokeisiin. Lukio on opiskelijalle maksuton, mutta kirjoitusten poistaminen suosisi heitä, joilla on varaa maksullisiin pääsykoevalmennuskursseihin” sanoo Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Lukas Virtala.(linkki) Vastaus sisältää hyvän tarkoituksen mutta minusta väärän perusteen. Pääsykokeiden kautta oppilaitokset saisivat luultavimmin motivoituneimmat opiskelijat, joiden edellytyksiä opiskella oppilaitos osaa parhaiten mitata itse. Tasavertaisuus on puolestaan yo-kokeissa jo nyt niin ja näin. Eliittilukioista valmistuminen parantaa mahdollisuuksia menestyä ja yo-kirjoituksiinkin saa rahalla preppausta. 

Yle uutisissa mielipiteensä kertoi Mikkelin lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Ursula Korhonen: Abiturienttina Korhonen kokee, että ylppärit antavat motivaatiota opiskeluun ja merkityksen sille, miksi lukiossa opiskellaan. Kirjoitukset konkretisoivat oppimista. Ne antavat todisteet siitä, mitä olet opiskellut ja miten, Korhonen sanoo. Ehdotus kirjoitusten poistamisesta on Korhosen mielestä radikaali. Etenkin abivuoden opiskelu lukiossa muuttuisi kokonaan toisenlaiseksi. Korhosen kokemuksen mukaan monet kurssit pohjautuvat täysin vanhojen ylioppilaskirjoitusten harjoitteluun. Koko materiaali muuttuisi. Jos kokeita ei olisi, mihin lukion loppupuolella harjoiteltaisiin? (tummennus oma)  (linkki) 

Ymmärrän että tuolta se lukio tuntuu... Mutta. Lukiossa ei opiskella yo-kirjoituksia varten. Lukion yleissivistävä tehtävä ei aukea kirjoitusten näyttäytyessä lukion tarkoituksena. Lukion tehtävä on turvata myös jatko-opintomahdollisuuksia, siis opettaa opiskelemaan. Ehkä lukioista voisi kehittyä yhä enemmän informaatiokanavien hallintaa ja kriittistä ajattelua ohjaavia paikkoja? Keskustelua tarvitaan, itse olen aika paljon Honkosen puolella. 

Minä vasemmalla. Onhan tuosta aikaa, mutta samat tunnelmat ovat edelleen penkkareissa.
Niitä ei kannata lopettaa :) 

Mitä se PISA18 oikein kertoo ?

 Pojat.

Taas on näkynyt lukuvuoden alkaessa PISA-otsikoita: "Suomen taso romahtanut", "Suomi ei enää parjää vertailussa" jne. Se että Viro on ohittanut meidät kaikilla osa-alueilla voi osaltaan synnyttää dramaattisia otsikoita. No huolenaihetta on, mutta se voidaan tarkentaa muutamaan ilmiöön ja etenkin Viron menestyksen syiden havaitsemiseen. (vieraillessani Viron kouluissa 1990-luvulla oli tuleva kehitys jo nähtävissä, väittäisin.)

Totuus on että Suomessa on edelleen ihan huippukoulutus: LINKKI

Nähdään, että olemme edelleen parhaimmistoa Euroopassa, jossa maiden keskinäinen vertailu on järkevämpää kuin vaikka Singaporen tulosten kanssa. Mutta, laskeva motivaatio on mitattu jo pitemmän aikaa ja nyt se alkaa näkymään tuloksissa. Syyt johtuvat melkein kokonaan pojista.

Kemianteollisuus ry. haastatteli Suomen Pisa tutkimuksen johtajaa Arto K. Ahosta kesäkuussa. (LINKKI) Hänen keskeiset huomionsa liittyivät poikiin, yhteiskunnan muutokseen ja Viron kykyyn muokata opetusta, nostaa motivaatiota. Ahonen toteaa:

- Koulutus nähdään Virossa arvokkaana ja sekä oppilaat että perheet ovat valmiita panostamaan koulutukseen. Viron koulujärjestelmä kykenee tasaamaan perhetaustasta johtuvia osaamisen eroja enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, Ahonen sanoo ja jatkaa, että Virossa ei ole samanlaista eroa osaamisen suhteen tyttöjen ja poikien välillä, vaan osaaminen on tasavertaista – toisin kuin Suomessa.

- Syyt kytkeytyvät laajemmin yhteiskuntaan ja sen muutoksiin. Avainkysymyksiä on poikien osaamisen tyttöjä voimakkaamman heikkenevän trendin syiden löytäminen. Erityisesti matematiikassa, mutta myös luonnontieteissä tyttöjen ja poikien välinen osaamisen ero on muuttunut Suomessa erityisen voimakkaasti vuoden 2006 jälkeen.

Näemme nipun syitä, jotka liittyvät melko selvästi poikiin. Meillä etenkin suurien kaupunkien alueilla on tapahtumassa eriytymistä koulujen (ja asuinalueiden) kesken. Ilmeisesti etenkin poikien sisäiseen motivaatioon vaikuttaa paljon kaverien merkitys. Jos alueella/koulussa on paljon poikia joiden perheet eivät tue (eri syistä) opiskelua, löytävät nämä pojat toisensa, eivätkä muodosta/jaa sellaista sosiaalista pääomaa, joka kannustaisi opiskelemaan, päinvastoin. Varsinkin matematiikassa muutos on ollut pojilla melko dramaattinen, jopa. 

lähde: OECD ja IS (linkki)

Suomessa pojat erottuvat kaikilla kolmella mitattavalla osa-alueella, heikoimmiksi. Olisiko meillä jo mahdollista ihan ääneen puhua tästä ja suunnitella, miten pojat saadaan mukaan? Virossa ei muuten syytetä digilaitteita oppimista häiritseviksi, päinvastoin. Etenkin poikia varten luonnontieteen ja matematiikan opetusta on pelillistetty, ilmeisesti hyvin tuloksin. Meillä digiloikka on saattanut juuttua opetusmenetelmien muuttumattomuuteen? 

Kerrataan: Suomessa tyttöjen ja poikien motivaation ja sitä kautta osaamisen erot ovat voimakkaasti eriytyneet. Meillä on käynnissä myös opetuksen tasa-arvoistavan vaikutuksen heikkeneminen. Perhetausta vaikuttaa entistä voimakkaammin koulumenestykseen.  Alueelliset osaamisen erot ovat kasvussa, alueellisen eriytymisilmiön takia. Virossa näyttää digiloikka olevan totta siten, että oppilaat ja etenkin pojat hyötyvät digipedagogian mahdollisuuksista, näin asian tulkitsen. Miten me voimme korjata näitä asioita?

Jos nyt rakennan sillan kirjaamme Luottamus ja kansalaiseksi kasvaminen -sosiaalisen pääoman pedagogiigasta , niin PISA- tulosten heikkenemisessä on kyse pitkälti sosiaalisesta pääomasta ja sen jakautumisesta. Virossa on yhtenäisempi kulttuuri ja koulutus nähdään tärkeänä tienä taloudelliseen riippumattomuuteen. Opettaja on ilmeisesti Virossa auktoriteetti, jolloin hän voi johtaa ryhmänsä toimintaa aidosti. Edellytykset sosiaalisen pääoman jakamiseen ovat paremmat kuin  meillä. Toki Virossa on myös eliittikouluja ja eliitti, siitähän ei päästä mihinkään. Mutta se ei ainakaan vielä estä heikommista lähtökohdista tulevia menestymään koulussa. Arvaan että yhteisöllisyys on myös tiiviimpää virolaisissa kouluissa, mutta tämä perustuu vain satunnaisiin havaintoihini Virosta. Minusta näyttää siltä, että miellä kouluissa tarvitaan toimia, joilla oppilaat kiinnittyvät omaan kouluunsa entistä paremmin, motivoituvat ystävien ja opettajien vaikutuksesta. Ja varmasti näin tehdäänkin jo monessa koulussa.