Paljon puhuttu MEDIA sai taas hiukan arvostelua, kun Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi ihan oikean lukioiden vertailututkimuksensa.
Tutkimuksesta ja sen uutisoinnista voi päätellä ainakin sen vanhan totuuden, että asiat eivät aina ole miltä näyttävät, varsinkaan jos ne näyttävät joltain mediassa. Tämähän on harmi maailmassa, jossa tietoa kyllä on, mutta julkisin tieto ei aina ole oikeaa. Mediakasvatus on entistäkin tärkeämpää, kun kasvatamme kansalaisia.
Tutkimuksesta ja sen uutisoinnista voi päätellä ainakin sen vanhan totuuden, että asiat eivät aina ole miltä näyttävät, varsinkaan jos ne näyttävät joltain mediassa. Tämähän on harmi maailmassa, jossa tietoa kyllä on, mutta julkisin tieto ei aina ole oikeaa. Mediakasvatus on entistäkin tärkeämpää, kun kasvatamme kansalaisia.
Mielenkiintoista tutkimuksessa oli sen sivutuote eli peruskoulun päättövaiheen arvioinnin kirjavuus. No, sekään ei ole yllätys, koska arvioinnin kirjavuus on monesti havaittu, myös ylioppilaskirjoitusten suhteen.
Julkaisutilaisuudessa tutkijat halusivat selvästi näpäyttää harrastelijoiden eli toimittajien laatimia listoja. Tutkimuksen yksiselitteinen johtopäätös on :
Suurten kaupunkien ”eliittikoulut" eivät vertailun kärkipäässä vaan keskellä
Hyvä uutinen oli, että suurinta osaa (80%) lukioista ei voida mielekkäästi asettaa paremmuusjärjestykseen, koska erot ovat niin pieniä. Koulutuksemme on siltä osin hyvin tasalaatuista ja paikkakunnasta riippumatonta. Tilaston ääripäistä sen sijaan löytyy merkittäviä eroja, mutta siis vain kourallisesta kouluja. Hauska on nähdä loppuvatko listat iltapäivälehdistä. Voi olla että eivät, koska niillä myydään.
Sitten tutkimuksesta löytyi yhteisöllisyyteen liittyvä asia. Vuodesta toiseen parhaiten pärjäsi pieni Mynämäen lukio. Kyllä siinä on SYKille ja muille mietittävää. No parhaiten pärjäämistä voi olla myös se, että saa parhaat oppilaat, jotka kirjoittavat hyvin, missä tahansa. - Mutta se yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on ilmiö, joka ei oikein voi hyvin suuressa, toisilleen tuntemattomassa ihmisjoukossa. Luokaton lukio on lopettanut luokkayhteisöt ja tilalle ovat tulleet opiskelijoiden itse muodostamat ryhmät. Niitä ei ohjaa oikein kukaan. Vaitänpä että luokattomuuden mukana katosi suuri osa lukion kasvatustehtävän saavuttamista.
Mynämäen lukiossa on noin 180 oppilasta eli se olisi aikalailla pienten lukioiden lopetuslistalla.
Tuo luku on satumoisin aika lähellä ns. Dunbarin lukua 150, jonka mukaan se on suurin ryhmä, jossa ihminen voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan. Suurissa lukioissa on varmaan enemmän resursseja, mutta niillä ei näköjään automaattisesti saavuteta parempaa oppimista. Ihminen ei ole kone, ainakaan vielä. Veikkaan näin valistuneesti että ainakin osa Mynämäen menestyksestä johtuu hyvästä yhteisöllisyydestä, joka tuo lisäarvoa oppimiseen. Parhaat ja huonoimmat lukiot ovat pienehköiltä paikkakunnilta. Yhteisöllisyys voi olla hyvää tai huonoa. Tulokset kertovat että pienet lukiot voivat, onnistuessaan kompensoida pienet resurssinsa varsin hyvin. Jotenkin tämä liittyy siihen suureen harhaan joka hallinnossamme yleensäkin vallitsee. Ei nähdä että pienikin voi olla hyvää ja tehokasta.
Kiitos VATT, hienosta työstä. Tieteellä on aina ollut ja varsinkin nykyajassa, tärkeä tehtävä kertoa milloin keisarilla ei ole vaatteita. Se mitä seuraa, onkin ihan toinen juttu. Veikkaanpa että suuri hiljaisuus. Vääränlaisen oikean tiedon tiedon voi aina vähin äänin haudata.
Hyvä uutinen oli, että suurinta osaa (80%) lukioista ei voida mielekkäästi asettaa paremmuusjärjestykseen, koska erot ovat niin pieniä. Koulutuksemme on siltä osin hyvin tasalaatuista ja paikkakunnasta riippumatonta. Tilaston ääripäistä sen sijaan löytyy merkittäviä eroja, mutta siis vain kourallisesta kouluja. Hauska on nähdä loppuvatko listat iltapäivälehdistä. Voi olla että eivät, koska niillä myydään.
Sitten tutkimuksesta löytyi yhteisöllisyyteen liittyvä asia. Vuodesta toiseen parhaiten pärjäsi pieni Mynämäen lukio. Kyllä siinä on SYKille ja muille mietittävää. No parhaiten pärjäämistä voi olla myös se, että saa parhaat oppilaat, jotka kirjoittavat hyvin, missä tahansa. - Mutta se yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on ilmiö, joka ei oikein voi hyvin suuressa, toisilleen tuntemattomassa ihmisjoukossa. Luokaton lukio on lopettanut luokkayhteisöt ja tilalle ovat tulleet opiskelijoiden itse muodostamat ryhmät. Niitä ei ohjaa oikein kukaan. Vaitänpä että luokattomuuden mukana katosi suuri osa lukion kasvatustehtävän saavuttamista.
Mynämäen lukiossa on noin 180 oppilasta eli se olisi aikalailla pienten lukioiden lopetuslistalla.
Tuo luku on satumoisin aika lähellä ns. Dunbarin lukua 150, jonka mukaan se on suurin ryhmä, jossa ihminen voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan. Suurissa lukioissa on varmaan enemmän resursseja, mutta niillä ei näköjään automaattisesti saavuteta parempaa oppimista. Ihminen ei ole kone, ainakaan vielä. Veikkaan näin valistuneesti että ainakin osa Mynämäen menestyksestä johtuu hyvästä yhteisöllisyydestä, joka tuo lisäarvoa oppimiseen. Parhaat ja huonoimmat lukiot ovat pienehköiltä paikkakunnilta. Yhteisöllisyys voi olla hyvää tai huonoa. Tulokset kertovat että pienet lukiot voivat, onnistuessaan kompensoida pienet resurssinsa varsin hyvin. Jotenkin tämä liittyy siihen suureen harhaan joka hallinnossamme yleensäkin vallitsee. Ei nähdä että pienikin voi olla hyvää ja tehokasta.
Kiitos VATT, hienosta työstä. Tieteellä on aina ollut ja varsinkin nykyajassa, tärkeä tehtävä kertoa milloin keisarilla ei ole vaatteita. Se mitä seuraa, onkin ihan toinen juttu. Veikkaanpa että suuri hiljaisuus. Vääränlaisen oikean tiedon tiedon voi aina vähin äänin haudata.