keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Kiinnittyminen kouluun

  Kirjaa väsätessä tulee koko ajan vastaan hyviä tutkimuksia, jotka liitän kokemuksiini. Paljon löytyy taas hyvältä tuntuvia havaintoja. Toivottavasti en ole täysin vahvistusvirheen vallassa. Täytyypä alkaa jakamaan muutamia hyviä lähteitä.


Sanna Ulmasen väitöskirja Miten kiinnittyä kouluun vuodelta 2017 on innostavaa luettavaa. Aihe on mitä mainioin tukemaan omaa kirjoitustyötämme koulun sosiaalisesta pääomasta ja sen välittämisestä oppilaille.

Ihan parhaita yksittäisiä lauseita on Ulmasella mielestäni tämä: "Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että oppilaan ei tarvitse valita vertaisten ja koulutyön välillä.”  Hyvin sanottu. Tässä kiteytyy se kitkapinta, jota yritämme saada luistavammaksi.

Kun aikoinaan luin Hoikkalan ja Pajun Apina pulpetissa kirjan niin sain monta oivallusta. Se on aivan loistava raportti heidän tutkimuksistaan koulun ja luokan sisältä. Heidän oleellinen huomionsa oli se, miten kaukana yhdeksäsluokkalaisten päivittäiset motivaatiot olivat opettajien omista. Opettaja tulee töihin ja yleensä haluaa opettaa tiettyjä sisältöjä päivän aikana. Oppilaat tulevat ennenkaikkea tapaamaan kavereitaan, pitämään yllä heille niin tärkeitä vertaisverkostoja. Nämä eri tarpeet sitten kilpailevat koulupäivän aikana keskenään. Oppilaille opettajan toiminta voi olla häiriö heille tärkeälle toiminnalle, opettaja pyrkii usein lopettamaan sosiaalisten suhteiden ylläpidon tunneillaan. Kirjassa tutkijat puhuivat kahdesta pelikentästä, joiden rajoilla pelataan välillä yhteistä peliä, liian harvoin.

Ulmanen havaitsee saman. Eri pelikentät voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Opettaja voi huomioida oppilaiden sosiaaliset ja kognitiiviset tarpeet opetusjärjestelyissä. Yleensäkin pienryhmien vuorovaikutukseen perustuva opetus olisi ratkaisu tähän kahden pelikentän ongelmaan. 

Sanna Ulmasella on resepti koulun hyvän kasvuympäristön rakentamiselle:

"Parhaimmillaan kouluympäristön kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa edistetään oppilaan koulutyöhön kiinnittymisen rakentumisen kannalta parhaiksi osoittautuneita käytänteitä perustuen viimeisimpiin tutkimushavaintoihin." Tämä kuulostaa hyvältä yhteistyön alustalta.



tiistai 19. lokakuuta 2021

Yhteisön hyvä, yksilö ja koronarokote

 EI ehkä ole suoraan tämän sivuston aihe, mutta. Piispa Teemu Laajasalo kirjoitti  (linkki) tänään hyvin yksilön ja yhteisön rajoista: Rokottamaton kantaa vastuun lähimmäisen kärsimyksestä ja kuolemasta.

Miten tämä liittyy kouluun? No, siten että kasvu yhteiskunnan jäsenyyteen on annettu myös koulun tehtäväksi opetussuunitelmassa ja Perusopetuslaissa.  Rokotuskeskustelu osoittaa mielestäni, että yhteisöllisyyden taju ei ole nykyajassa aina voimissaan. Rokottamattomat puolustavat vapauttaan valita. Oikein, mutta vapauteen pitää liittää aina vastuu. Mitä tekoni merkitsee muille? 

Minusta vaikuttaa että kasvatuseetos on nykyisin yksilökeskeinen. Koulussakin haetaan yksilön opinpolkuja ja nykyinen opetussuunnitelma puhuu enemmän yksilöistä kuin yhteisöstä, harmi kyllä. Me olemme yhteisöllinen laji, yksin ei pärjätä eikä opita. Kun ihmiset näkevät oman vapautensa valintaan tärkeämmäksi kuin yhteisönsä hyvinvoinnin, ollaan minusta tiellä, joka johtaa eriarvoisuuteen, välinpitämättömyyteen ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantumiseen. Meidän yhteiskuntamme hyvinvointi on rakentunut luottamukseen kuten koulutusjärjestelmämme menestys, esimerkiksi.

Hesarissa oli myös juttu Kauhajoelta, jossa on paljon rokottamattomia. Haastattelussa eräs oppilas kertoi että koulussa on sanottu : "Rokotteen ottamisesta taas on sanottu että se on jokaisen oma valinta." No näinkin on, mutta toivottavasti on lisätty että valinnalla on seurauksensa. Niitä seurauksia elämme parhaillaan ja näemme muutamassa naapurimaassa myös miten käy, kun jokainen päättää itse asiasta, jossa harvoilla on edellytyksiä päättää asiaperustein.

Koulussa olisi tarpeen tukeutua tieteelliseen tietoon, kuten muussakin opetuksessa. Koulu on sivistyslaitos ja tiedon jakaja. Opettajien omat mielipiteet eivät saisi estää virallisen tiedon jakoa. Ja ennen kaikkea kasvaminen yhteiskunnan jäsenyyteen edellyttää ymmärrystä yhteisestä edusta. Yhteisöllisyys syntyy, kun jokainen on valmis toisinaan tinkimään omasta mukavuudestaan tai jopa periaatteistaan. Taloudellinen riippumattomus kasvaa ja voi hyvin. Se voi synnyttää harhan että emme tarvitse toisiamme, mutta kyllä tarvitsemme. Koulussa ollaan yhdessä. Siellä voidaan yhä kehittää yhteisöosaamista ja herättää sosiaalinen omatunto. Turvallinen yhteisö on hyvän elämän perusta.






sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Kiva lauantaikoulu

 Eilen olin Järvenpäässä lapsenlapseni koulun kodin ja koulun lauantaipäivän vietossa. Olipa kiva päivä ja iloinen tunnelma!




Me vanhemmat ja vielä vanhemmat olimme reilut kolme tuntia ulkona ja osallisena ulkoleikkeihin, suunnistukseen ja hurraamassa sukkulaviesteille. Uskon lujasti että koulu, oppilaat ja kotiväki hyötyvät kaikki, kun silloin tällöin avataan koulu kaikille, vaikka siitä vaivansa toki onkin. Jos lisäpanostus tuottaa hyvää mieltä, niin eihän sitten ole kyseessä mikään mahdoton uhraus!

Kodin ja koulun yhteistyö riippuu etupäässä koulusta, siitä miten aktiivisesti kannustetaan vanhempia yhteydenottoihin ja pidetään ovea auki. Opettaja voi suhtautua lauantaipäiväänkin kahdella tavalla: Se on joko ylimääräistä harmillista vaivaa tai sitten palkitsevaa vaihtelua koulun arjessa. Juttelin ainakin  neljän open kanssa. Kaikki vaikuttivat olevan hyvillä mielin ja heillä tuntui löytävän aikaa ja kiinnostusta jutella. Tosi hienoa. "Meillä on täällä niin mahtava porukka" ,"Tämmöinen päivä on mukavaa vaihtelua", " Onhan tämä palkitsevaa".  Olipa todella kiva kuulla!

Eiköhön tässä olla yhteisöllisyyden ja johtamisen äärellä. Hyvä työyhteisö voi syntyä sattumoisinkin, mutta kun sitä ylläpidetään vuosia, niin tarvitaan jo osaamista ja yhteistä tahtotilaa. 

Opettajat ovat siinä onnellisessa asemassa, että he voivat vaikuttaa työoloihinsa melko paljon. Opetusta voi järjestää monin eri tavoin ja etsiä itselle ja oppilaille innostavaa toimintamallia. Yhdessä opettajat voivat kannustaa ja auttaa toisiaan, ja luoda kouluun hyvää ilmapiiriä. Sehän on opettajan työssäjaksamisen kannalta hyvin tärkeää.  Oppilaat saavat varmasti paljon tukea siitä, jos opettajasta näkyy, että hänestä on mukavaa tulla töihin ja että hän pitää oppilaistaan. 

Kiitos Saunakallion koulun opet! Teette hyvää duunia!