EI ehkä ole suoraan tämän sivuston aihe, mutta. Piispa Teemu Laajasalo kirjoitti (linkki) tänään hyvin yksilön ja yhteisön rajoista: Rokottamaton kantaa vastuun lähimmäisen kärsimyksestä ja kuolemasta.
Miten tämä liittyy kouluun? No, siten että kasvu yhteiskunnan jäsenyyteen on annettu myös koulun tehtäväksi opetussuunitelmassa ja Perusopetuslaissa. Rokotuskeskustelu osoittaa mielestäni, että yhteisöllisyyden taju ei ole nykyajassa aina voimissaan. Rokottamattomat puolustavat vapauttaan valita. Oikein, mutta vapauteen pitää liittää aina vastuu. Mitä tekoni merkitsee muille?
Minusta vaikuttaa että kasvatuseetos on nykyisin yksilökeskeinen. Koulussakin haetaan yksilön opinpolkuja ja nykyinen opetussuunnitelma puhuu enemmän yksilöistä kuin yhteisöstä, harmi kyllä. Me olemme yhteisöllinen laji, yksin ei pärjätä eikä opita. Kun ihmiset näkevät oman vapautensa valintaan tärkeämmäksi kuin yhteisönsä hyvinvoinnin, ollaan minusta tiellä, joka johtaa eriarvoisuuteen, välinpitämättömyyteen ja hyvinvointiyhteiskunnan vaarantumiseen. Meidän yhteiskuntamme hyvinvointi on rakentunut luottamukseen kuten koulutusjärjestelmämme menestys, esimerkiksi.
Hesarissa oli myös juttu Kauhajoelta, jossa on paljon rokottamattomia. Haastattelussa eräs oppilas kertoi että koulussa on sanottu : "Rokotteen ottamisesta taas on sanottu että se on jokaisen oma valinta." No näinkin on, mutta toivottavasti on lisätty että valinnalla on seurauksensa. Niitä seurauksia elämme parhaillaan ja näemme muutamassa naapurimaassa myös miten käy, kun jokainen päättää itse asiasta, jossa harvoilla on edellytyksiä päättää asiaperustein.
Koulussa olisi tarpeen tukeutua tieteelliseen tietoon, kuten muussakin opetuksessa. Koulu on sivistyslaitos ja tiedon jakaja. Opettajien omat mielipiteet eivät saisi estää virallisen tiedon jakoa. Ja ennen kaikkea kasvaminen yhteiskunnan jäsenyyteen edellyttää ymmärrystä yhteisestä edusta. Yhteisöllisyys syntyy, kun jokainen on valmis toisinaan tinkimään omasta mukavuudestaan tai jopa periaatteistaan. Taloudellinen riippumattomus kasvaa ja voi hyvin. Se voi synnyttää harhan että emme tarvitse toisiamme, mutta kyllä tarvitsemme. Koulussa ollaan yhdessä. Siellä voidaan yhä kehittää yhteisöosaamista ja herättää sosiaalinen omatunto. Turvallinen yhteisö on hyvän elämän perusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti