Tärkeää olisi huomata, että suuri koulu järjestyy erilailla kuin pieni koulu. Toimintamallien tulee muuttua koulun koon mukana. Se mikä toimii 200 oppilaan koulussa ei toimi aina 800 oppilaan koulussa.
Onhan tästä puhuttu viisaita jo vuosia. Jaan tässä hyvän haastattelun Ylen Aamu-tv:stä vuodelta 2014. Otsikko on: Suuret koulut yleistyvät, millainen koulu on lapselle paras? (Linkki ohjelmaan)
Kuvakaappaus Ylen Areenasta
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista paljon tietävä emeritusprofessori Matti Rimpelä sanoo hyvin, että sekä iso että pieni koulu voi toimia hyvin tai huonosti. Tärkeää on ottaa huomioon se toimintaympäristö, jossa ollaan. Kontaktit koteihin ja oppilaisiin ovat tärkeitä. Suurissa kouluissa opettajia uhkaa heimoistuminen, jolloin seurustellaan vain keskenään. Suuressa koulussa on tarpeen soluttaa massoja, jolloin koulun sisällä voi toimia ikäänkuin monta pienempää koulua.
Sanoisin vielä että hyvinvointia luodaan yhteisöllisyydellä. Suuressa koulussa ei ole ollenkaan selvää, että oppilas tai edes opettaja kokee olevansa yhteisön jäsen. Se olisi kuitenkin tärkeää turvallisuuden tunteen kannalta. Kun ihminen on sosiaalinen olento, on perimmäisiä tarpeita ryhmään kuuluminen turvallisella tavalla. Tämä turvallisuus pitää rakentaa sekä fyysisillä että pedagogisilla järjestelyillä. Koulun koosta riippuen järjestelyt ovat hiukan erilaisia. Mitä suurempi koulu, sitä tarkemmin on toimintaa ohjattava. Hyvää yhteisöllisyyttä ei ilmene etenkään suurissa joukoissa spontaanisti. Mutta mitäpä minä tässä viisastelemaan. Katopa tuo lyhyt haastattelu, siinä on monta hyvää pointtia, jotka ovat aina ajankohtaisia.