lauantai 29. kesäkuuta 2013

Uuden oppimisen portaat

Pitkin kesänalkua on tullut saman suuntaisia uutisia:

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/60200-tarkea-taito-unohtui-suomen-kouluissa-nuoret-oppivat-paremmin-kotona

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/tutkimus+videopelit+tuottavat+hyvia+kansalaisia/a907636?s=u&wtm=mpc-07062013

http://www.oph.fi/etusivu/102/0/tieto-_ja_viestintatekniikan_opetuskaytto_suomessa_muuta_eurooppaa_jaljessa

Varsinkin tämä viimeinen laittoi kyllä aamumyslit kurkkuun. Suomi on monessa asiassa viimeisten joukossa! Se ei voi olla pelkästään hyvä asia.

Lisäksi nuorisotutkija Tomi Kiilakoski kirjoitti Hesarissa otsikolla Koulut eivät tajua tietotekniikasta mitään ja kansanedustaja Jyrki Kasvi Tietokone-lehdessä otsikolla Railo todellisuuteen. Kun en löydä linkkejä niin otsikotkin kertonevat asian.

Tämmöiset uutiset ovat tietenkin myös tarkoituksenhakuisia ja tässäkin tapauksessa jonkun, minun nyt, esiin nostamia. Mutta tarkoitukseni on hyvä.

Minusta tuntuu yhä selvemmin että heikko signaali on kasvamassa lumipalloksi. Muutokset eivät tapahdu vähitellen vaan vaiheittain ja nykäyksin. Onko niin että Suomessa ei olla valmiita hyppäämään oppimisessa muun muassa tieto- ja viestintätekniikan mukanaan tuomaan uudenlaiseen toimintaympäristöön ja oppimiseen yhdessä?
Mietin kovasti, onko todellakin niin, että meillä on kehitys hidastunut ja jossain muualla ei? Voi olla.
Kouluissamme on valtavasti hyvää. Ehkä emme osaa vain ennustaa (ja reagoida) tulevaa hyvää kovin hyvin. (ja vaikeatahan se onkin) Meille olisi juuri koululaitoksemme historiallisen  hyvässä tilanteessa monen mielestä ehkä parasta, että muutoksia ulkoapäin ei tule.
Mutta hyvä opetusalalla toimiva lukija: Lienemme samaa mieltä että tämä "hömpötys" ei mene odottelemalla ohi.

Tiivistän Kiilakosken ajatuksia:

Kouluihin on ostettu valtavasti laitteita, jotka eivät ole muuttaneet opetusta. Älytaulu korvasi liitutaulun, ei muuta. On ajateltu että loppu hoituu itsellään. Kiilakosken mielestä uudet välineet muuttavat (tai niiden pitäisi muuttaa) toimintaympäristöä. Hänestä rakenteita pitää muuttaa. Muutosta hidastaa sekin, että Suomen kouluissa vallitsee edelleen vahva yksin tekemisen kulttuuri. Lisäksi Kiilakoski viittaa heikkoon koulujemme osalistamiskulttuuriin.

Miten sitten otetaan kouluissa koppia tvt:n käytön suhteen ja hypätään seuraavalle koulutusjärjestelmän kehitysasteelle? Seuraavat portaat (ainakin) olisi noustava:

1. Koululaisemme ovat siirtyneet ja siirtyvät kaikkialla (ubiikki) oppimiseen. Koulun osuus oppimisesta pienenee ja edustaa oppilaiden näkökulmasta yhä useammin ikävää oppimista. Tähän tulee tarttua.
2. Oppimisympäristön tulee muuttua, kun uudenlaiset oppimisen välineet antavaa mahdollisuuksia monenlaiseen oppimiseen. Rakennetaan koulut uusiksi, sovitaan rakenteet oppimiselle.
3. Oppijoiden osallistumista ja demokratiaa täytyisi aidosti vahvistaa.
4. Opettajat eivät voi kehittyä yksin. Lisää ammatillisiä tiimejä ja ulkopuolisia virikkeitä opetuksen kehittämiseen.
5. Oppiminen saa olla hauskaa. EI voi laske tvt:n viaksi jos se tekee oppimisesta kiinnostavaa ja paikasta riippumatonta. Onkohan tämä sellainen puhumaton este?
6. Opettajien on yhä vaikeampaa tietää, mikä on tvt:n viihdekäyttöä ja mikä sitä oikeaa opiskelua. Rajanveto ei ole tärkeää, eikä siihen kannata käyttää kovinkaan paljon energiaa.

Että kouluyhteisöillä on tässä paljon pohdittavaa. Hyvä niin, se tekee työstä aina vain hauskempaa!


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Koulut kiinni kesäksi

Meillä on Suomessa edelleen hieno kulttuurinen tapa antaa kesälle arvoa ja omaehtoiselle kasvulle tilaa. Pitkä kesälomamme on varmasti eräs koulutusmenestyksen tekijä, vaikka sitä on vaikea osoittaa. Ainakaan sellaista ei monissa muissa maissa ole.

Silti kesää voisi hyödyntää kouluissa enemmän. Aika harvassa koulussa on siirretty opiskelupäiviä kesään, kuten olisi mahdollista esimerkiksi biologian opiskelun takia. Itse olen hommaa kokeillut kerran kesäkoulua pitämällä. Hauskaa ja antoisaa oli.

Kesän alku kirvoittaa omia koulukeskustelujaan ja sitten taas koulujen alku tuo omat aiheensa. Otan esiin muutaman oman aiheen.

Joka keväinen puheenaihe on Suvivirsi ja se voiko sitä laulaa koulujen kevätjuhlissa. Minusta tänä keväänä keskusteluun sattui hiukan (karmeudessaan) huvittavakin ulottuvuus. Ruotsinkieltä tai ruotsinkielistä kulttuuria uhkailtiin. Voisin kuvitella että heistä, jotka kiihkeästi vaativat Suvivirren laulamista kevätjuhlissa, on paljon niitä jotka vastustavat ruotsin "pakko"-opiskelua. Talvella herätti ansiokas tv-ohjelma ruotsalainen Suomi hämmennystä ilmeisen tietämättömissä piireissä.
Suvivirsi on vanha ruotsalainen hymni. Hyvä osoitus että suomalainen kulttuuriperintö on saanut paljon ruotsalaisesta. Ihan hyvä niin.

Lukioiden paremmuuslistoja on julkaistu taas urakalla. On listoja jotka kertovat mihin lukioihin on ollut vaikeinta päästä ja niitä listoja, jotka kertovat missä lukioissa on pystytty parhaiten motivoimaan ja tukemaan opiskelijoita. Vielä puuttuu ne listat hyvistä ja huonoista opettajista... En jaksa uskoa oikein minkään listan tarpeellisuuteen.

Lukio-opiskelun suosio on laskenut koko 2000-luvun, hitaasti, mutta varmasti. Enää ei voida ajatella, että lukioon menemättömät ovat heikompaa opiskeluainesta. Heissä on monia, jotka valitsevat toisen tien työelämässä menestykseen. Opiskelupolkujen monimuotoistuminen jatkuu. Se on hyvä juttu.

Tyttöjä on lukiolaisista kohta 60%. Koska aletaan oikeasti miettimään mistä se johtuu? Vai onko yo-kirjoitusten uusimisessa nakyvissä toive saada pojatkin lukioon?
Olisko kumminkin harkittavissa että nykyiset yö-kirjoitukset vaihdetaan vaikka lopputyöhön?

Ylioppilaistamme selvästi yli puolet eivät jatka opintojaan valmistumisvuotenaan. Tätä pidetään tilastoissa pahana. Minusta voi olla oikein hyvä että nuori valitsee huolella ja kerää kokemusta elämästä lukion jälkeen. Jos laittaisimme kaikki ylioppilaat opiskelemaan heti, niin valmistuminen  voisi olla enstistä hitaampaa, ainakin entistä suurempi osa vaihtaisi opintopaikkaa kesken opintojen.

Koulut saivat paljon kielteistä näkyvyyttä mediassa kevätlukukaudella ja ihan viime päiviin saakka. Tavallaan on hyvä jos koulujen toiminnasta keskustellaan julkisesti, varsinkin jos keskustelu saadaan asialliseksi.
Yleensä kouluista julkaistaan negatiivisia muistoja ja uutisia koulujen alkaessa. Ehkäpä negatiivisuus on nyt purettu ja voimme aloittaa myönteisten koulujuttujen parissa sitten elokuulla.
Opettaminen  on julkista, ei sille mahda mitään.

Ihanaa kesää kouluväki! Loma on ansaittu ja tarpeen.