keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Kaikilla hyvä mieli?

Viime vuosina on ollut paljon esillä lasten ja nuorten mielenterveys. Sanotaan, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet merkittävästi. Tästä ei ole aivan selvää tilastoa, koska hoitoonohjaus on parantunut ja oppilaitoksissa saa aiempaa enemmän tukea ongelmiin. Ahdistus, masennus, uupumus ja syömishäiriöt ovat kuitenkin esillä kaikilla koulutustasoilla.

Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala tiivisti ongelman mielestäni hyvin Hesarin artikkelissä: "On hälyttävää, että yhteiskuntamme on näin turvallinen ja silti lapset ja nuoret voivat näin pahoin." HS 17.12.2021 Niin, asiat ovat paremmin kuin koskaan monella mittarilla, mutta sehän ei tarkoita automaattisesti sitä, että elämä tuntuu mielekäältä. Toisaalta suomalaiset kyllä ilmoittavat olevansa tyytyväisiä, jopa tyytyväisimpiä maailmassa, joissain kyselyissä. Epäilemättä voidaan kuitenkin tehdä paljon, jotta elämä tuntuisi hyvältä mahdollisimman monelle.

Samaa ongelmaa käsitteli Hesari myös 13.12 "Joka kolmannella korkeakouluopiskelijalla on ahdistus- tai masennusoireita". Tässä artikkelissa oli kyselyn tuloksia, joiden mukaan joka kolmas miesopiskelija ja joka neljäs naisopiskelija koki, että ei kuulu yhteenkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Tämä jo osaltaan kertoo ongelmien syistä.

Oma näkökulma on että, hoito ei ole ratkaisu (sehän on tärkeää seurausten korjaamista) jos halutaan rakentaa ympäristöjä, jotka tukevat mielenterveyttä myönteisesti. Pitäisi nähdä miksi ongelmia syntyy, mitkä rakenteet ja käytännöt tuottavat ongelmia mielenterveyden hyvinvoinnille. Molemmissa artikkeleissa oli hyviä näkökulmia, mutta aika vähän viitattiin sosiaaliseen pääomaan, ystävien muodostamaan turvaverkkoon.

Otan pari mielenterveyteen vaikuttavaa seikkaa esiin,  muistaen sosiaalisen pääoman merkityksen.

Yhteisöllisyys. Aikuiset ovat hallinnollisin toimin päättäneet että, lapset ja  nuoret eivät tarvitse pysyvyyttä sosiaalisiin suhteusiinsa kouluissa tai että ystävyyssuhteita ei tarvitse tukea koulutuksen rakenteissa. Ryhmät ja opettajat vaihtuvat ilman että lapsi tai nuori voi asiaan vaikuttaa. Sosiaalisesti taitavat löytävät seuraa, mutta kaikki eivät ole sellaisia. Tämä ei ehkä olisi niin vaarallista jos kasvavan elämässä oli muuten pysyvyyttä ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Näin ei välttämättä ole jos koulua, harrastusryhmiä ja koteja vaihdetaan. Koulu voisi halutessaan edustaa turvallista pysyvyyttä. Suojaava kasvatustehtävä on kyllä sosiaalisen pääoman karttuttamisen muodossa kouluille annettu. Tuntuu että julkinen keskustelu näkee liian usein koulutuksen kansantalouden veturina ja oppilaat tulevana työvoimana. Se ei juuri edistä kiinnittymistä yhteiskuntaan. Kasvava lapsi tai nuori tarvitsee kiintymyssuhteita ja luotettavia aikuis- ja vertaiskontakteja. Ne suojaavat monilta ongelmilta.

Merkityksellisyys. Lapsi tulee kouluun elämään elämäänsä ja rakentamaan identiteettiään, johon pitäisi kuulua käsitys siitä, missä on hyvä. Koulua ei pitäsi nähdä vain taloutta tuottavana laitoksena, kouluilla on sivistystehtävä ja se on arvokasta. Elämän merkityksellisyyden kokemus syntyy lapsille ja nuorille haaveista ja siitä kokemuksesta, että häntä tarvitaan yhteisössä. Opettaja, jos kuka luo tulevaisuutta. Kyse on siitä miten haave paremmasta ja oma tehtävä sen rakentamisessa saadaan siirrettyä kaikille koulussa oppiville. Uskon että kyllä elämän merkityksellisyyden kokemus tukee mielenterveyttä. Etenkin jos on hyviä kavereita, jotka pysyvät tukena ja apuna iloissa ja suruissa.

Kohti parempia aikoja ollaan aina menossa ja päiväkin pitenee.








torstai 16. joulukuuta 2021

Onko eroja?

 Nimittäin miesten ja naisten välillä

Tämän koulunkin kannalta erittäin tärkeän ja vähän kuuman aiheen otti taas esiin Hesari jonka Tiede- osiossa 13.12. käsiteltiin asiaa kahden tutkimuksen ja niitä tulkitsevien asiantuntijoiden avulla. LINKKI (toimii tilaajille). Otsikko on tämännäköinen:


Tämähän on aihe josta voidaan olla jyrkästi montaa mieltä. Kokeneena kasvattajana ja isänä on aihe aina kiinnostanut. Miten voi tukea parhaiten jokaisen kehitystä ja tasavertaisuutta? Tyttöjen ja poikien välillä kun on eroja koulussa, ainakin numerojen valossa. Olisiko pyrittävä siihen, että sukupuoli ei vaikuta lainkaan vai siihen että sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sukupuolen joidenkin luontaisten piirteiden huomioimista? Onko eroja keskimäärin vai ovatko ne vain kulttuurimme rasite? Tästä tutkijatkin ovat eri mieltä. "Eri tutkimukset eivät seurustele keskenään kovin hyvin, koska ne ovat rajaneet eri asioita pois", toteaa artikkelissa tutkija Inkeri Tanhua.

Tutkimukset joihin viitattiin olivat THE GENDER GAP IN PREFERENCES:EVIDENCE FROM 45,397 FACEBOOK INTERESTS  ja vanhempi tutkimus  Women's Representation in 60 Occupations from 1972 to 2010.

No. Näyttää siis siltä että jopa arvosanoista rippumatta miehet ja naiset valisevat keskimäärin erilaisia työuria. Näin tapahtuu kehittyneissä maissa. Yleensä tämä selitetään sosiaalisena ilmiönä ja siten ei-toivottavana. Voi olla, että aiemmin ei oikein uskallettu esittää, että evoluutio voisi olla mukana. En osaa ottaa kantaa kun en ole tutkija, mutta on aina todella kiinnostavaa avata uusia ajatuskulkuja omaan päähänsä. Miten on evoluutio muokannut sukupuolia? Kun biologisia eroja on oikeastaan paljonkin, niin miksi ei olisi eroja jotka vaikuttavat käytökseen ja kiinnostukseen?  Onko evoluutio vaikuttanut lahjakkuusrakenteeseen, jota yksilöt pyrkivät hyödyntämään työurallaan? Jännittäviä kysymyksiä, joihin on hyvä saada selvyyttä, jotta osaamme tukea lapsiamme oikein.

Suomessakin ovat naiset vallanneet monia miehisiä aloja kuten lääkärit, papit, juristit ja etenkin eläinlääkärit. Tämä on luonnollistakin, kun naisten koulutustasokin on kasvanut paljon. Sen sijaan on aloja, joissa miesten edustus on pysynyt suurena, esimerkiksi insinöörikunta on edelleen hyvin miehinen. Ja monilla nasivaltaisilla aloilla tilanne on säilynyt entisenä myös. Tärkeää olisi, että palkkaerot eri työalojen välillä eivät selittyisi sukupuolella. Ehkäpä jotain edistystä onkin tapahtunut kun suuri osa työvoimasta on työehtosopimusten suorassa ohjauksessa. Ei ainakaan esim. opettajana saa sukupuolilisää.

Ensinmainittu tutkimus tuossa aiemmin käsitteli siis facebook-analysointia. Nykyään voidaan analysoida isojakin joukkoja ja algoritmit toimittavat vastauksia. Tulos: "Sukupuolierot sukupuolille tyypillisissä kiinnostuksen kohteissa vain voimistuivat tasa-arvoisissa maissa". Niin, mitä tasa-arvo sitten tuo mukanaan? Ehkä tasa-arvo ja kiinnostuminen samoista asioista eivät ole sama asia, niin voisi ainakin tästä tutkimuksesta päätellä. Ja pitäisikö keskimäärin niin olla? Jos yksilöt saavat valita vapaasti, niin keskiarvot eivät kerro sitä, onko työura esimerkiksi sellainen että kokee tekevänsä itselle sopivaa työtä ja että saa ilmaista itseään muutenkin. Kyllä tässä jää odottamaan jatkoa, sen verran jännä aihe.







tiistai 7. joulukuuta 2021

Keskinäinen luottamus on säilytettävä!

 Itsenäisyyspäivän kunniaksi Hesari julkaisi pääkirjoitussivuillaan oikein sopivaa aineistoa sosiaalisen pääoman tiimoilta. Huomaan muuten, että mitä enemmän paneudumme sosiaalisen pääoman merkityksiin, sitä useammin se tulee vastaan, vahvuutena tai heikkoutena.

Pääkirjoitus oli otsikoitu: Keskinäinen luottamus on Suomen vahvuus. (LINKKI)  Hieno otsikko, jota ei juuri tarvitse selitellä. Suomalainen peruskoulu on verraton esimerkki luottamuksesta. Opettajilla on vapaa ja itsenäinen asema, valtakunnallisia tasomittauksia ei juuri ole, toisin kuin monissa maissa. Myös opettajien, huoltajien ja oppilaiden vuorovaikutus toimii yleensä luottamukseen perustuen.  Luottamus on sosiaalisen pääoman perusta, melkein synonyymi. Voi olla että elämme aikoja jossa osa kansasta ei enää ole kiinnittynyt yhteiskuntaan tai edes omaan yhteisöönsä luottamuksella.Luonnollinen yhteisöllisyys tarvitsee kaupungistumisen myötä paljon tukea. Samoin yhä suuremmat koulut ja muutot paikkakuntien välillä aiheuttavat sen, että luottamuksen kokemuksia pitää aiempaa enemmän järjestää, jotta luottamus yleensä syntyy ja vahvistuu. Näemme nykyään miten paljon yhteiskunnan toimintaa haittaa se väestönryhmä, joka suhtautuu epäluuloisesti viranomaistoimintaan tai ei luota edes lähipiiriinsä. 

Tietenkin tässä kohdin on erotettava perusteeton luottamus kyvystä tuntea luottamusta. Luottamus on sosiaalisena pääomana oikeastaan kyky, jota voi tarpeen tullen käyttää itsensä ja muiden hyväksi.

Viereisellä sivulla oli myös hyvä juttu. Silja Kosola (LINKKI) peräänkuulutti Vieraskynä-kirjoituksessaan lasten ja nuorten tukitoimiin palveluita, jotka tehoavat. Hyvä vaatimus. Hän toivoi että oppilashuollon vaikuttavuutta mitattaisiin monialaisesti. "Vaikuttamattomista toimista on luovuttava." Ehkä joskus ajatellaan että pelkkä toiminta on tarpeeksi, se osoittaa että on tärkeää tukea lapsia ja nuoria. Jos kuitenkaan ei tuloksia tule, niin pitäisi kokeilla jotain muuta. Tämä liittyy myös luottamukseen. Jos nuori kokee että hänen auttamisensa on kokouksia tai tehottomia tukitoimia, hiipuu hänen uskonsa yhteiskunnan kykyyn auttaa.

Varhaisen lapsuuden kokemukset luottamuksesta ovat hyvin merkittäviä. Jos kotitaustasta ei näitä tarpeellisia kokemuksia tule, on sosiaalinen alkupääoma heikko. Koulu voi tasoittaa tätä epätasa-arvoa. Myöhemmin se on yhä vaikeampaa - ja seurauksia on ehkä jo tullut. Peruskoulu ja koulutus yleensä on tasa-arvoa edistävä ja samalla se auttaa vapauttamaan yksilöiden vahvuuksia yhteiskuntaa hyödyttäviksi.

Opetus ei todellakaan riitä, sosiaalisen pääoman turvaaminen kaikille on kasvatustehtävä, johon pitää koulussa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tarvitaan tavoitteita, arviointia ja toteutusmalleja. Samalla torjutaan kiusaamista ja syrjäytymistä vaikuttavalla tavalla, ja lähes ilmaiseksi. Pedagogia ei juurikaan maksa, koska se on pääasiassa ajatuksia, arvoja, ideoita ja hyviä käytäntöjä.