Rakentava haaste nuorilta

 Keskellä kesää nuoret ovat aktiivisia kouluasioissa. Helsingin kaupungin tukema Nuorten viestintätoimisto Futurum haastaa helsinkiläisiä rehtoreita ottamaan koppia haasteesta, jossa ehdotetaan toimia turvallisemman koulun rakentumiseksi. Haasteen voi ottaa vastaan missä vain Suomen kolkassa, siksipä jakoon:

Minulla oli erittäin suuri ilo ja etuoikeus tavata nuoret toimittajat ja käyttää pitkää muistiani tai ainakin kokemusta hankkeen tukemiseen. Itselleni nappaa listasta varsinkin kohdat 5 

5. Ilmapiiriä ja turvallisuutta luokissa tulisi seurata

Luokissa pitäisi seurata ilmapiiriä muun muassa viikoittain tehtävillä kyselyillä. Kyselyn tuloksia käsiteltäisiin yhdessä koko luokan kanssa. Kyselyt auttaisivat opettajaa ja luokkaa reagoimaan kiusaamistapauksiin ennakoivasti ja kehittämään ilmapiiriä yhdessä.

ja 8

8.  Luokissa tulisi suosia pitkäkestoisia pienryhmiä

Käytännön järjestelyt luokissa on toteutettu niin, että sosiaalinen rakenne mahdollistaa kiusaamisen ja yksin jäämisen. Oppilaiden välille ei synny pysyvämpiä sidoksia, ja oppilas joutuu joka aamu miettimään, onko koulussa ketään hänen tukenaan. Suurryhmässä opettajan ei ole mahdollista ohjata luokan vuorovaikutussuhteita. Luokan sisäiset pitkäkestoiset pienryhmät antaisivat oppilaalle turvallisen ystäväpiirin koulussa. Tällä tavalla voitaisiin ennaltaehkäistä kiusaamista ja ulkopuolelle jäämistä. Pienryhmien vuorovaikutussuhteita on mahdollista ohjata. On tärkeää, että myöskään opettaja ei jää luokan sosiaalisen kehän ulkopuolelle. Opettajalle on tärkeää pysyä tietoisena luokan tapahtumista ja olla läheisessä sidoksessa oppilaisiin.

 Nämä edustavat hyvin tämän aloitteen uutta näkökulmaa. Koulun turvallisuus rakentuu yhteisöllisesti ja koulun ammattiyhteisön sitoutumisella. Voi olla haastavaa, mutta eiköhän koulukulttuuri ole jo edennyt opettajien yhdessä toimimisen suuntaan. Kun kiusaamista ehkäistään, muodostetaan terve yhteisö, jossa kiusaamiselle ei ole tilaa. Etenkin opetusryhmien sosiaalisen rakenteen ohjaaminen voi olla outoa opettajille, mutta onhan siitä jo esimerkkejä. Oma kokemukseni on,  että alkuvaikeuksien (jotka johtuvat lähinnä opettajan uuden opettelemisesta) jälkeen työ palkitsee.

Todella hienoa on että jo monta koulua on lähdössä mukaan! Erittäin kiintoisaa seurata, miten jatkossa onnistutaan.

Tekoäly tulee kouluun

Koulujen loma alkoi. Loma on myös uudistumisen kasvuympäristö. Siispä tarjoilen tämän uudistumisen näkymän mietittäväksi:

Olipa vahvasti lähitulevaisuutta valaiseva kirjoitus! Nimittäin 3.6. Hesarin vieraskynässä  Ilkka Tuomi kirjoitti: Tekoälyä ei voi jättää koulun kännykkäparkkiin. Kirjoituksessa kysytään,  miten tekoäly muuttaa koulutustarpeita, mitä pitää osata, kun tekoäly jo alkaa tehdä entistä enemmän ihmisten töitä. "Mutta mitä tarkoittaa oppiminen ja osaaminen, kun ajattelu ei enää tapahdu yksilön päässä, vaan vuorovaikutuksessa ajattelun kykenevien koneiden kanssa? Mitä osaaminen tulevaisuuden yhteiskunnassa on?" Siinäpä iso kysymys.

Todellakin, tekoäly on kuin kirjapainotaito ja digitalisaatio. Muutosta ei voi olla huomioimatta koulussa. Kirjapainotaito vei aikoinaan osan opettajan tietomonopolista ja digitalisaatio loputkin. Jokaisella kulkee mukana tietolähde, jolla voi jopa haastaa opettajan tietojen ajantasaisuutta. Koulussa on siltikin tähän asti pidetty tärkeänä sisältöjen hallintaa ja niitä mittaavia tuloksia. Digitalisaatio on lähinnä valjastettu koulussa palvelemaan oppimissisältöjen nopeampaa ja tuloksellisempaa omaksumista. Teollisella ajalla se onkin ollut tuottavuutta lisäävä tavoite. Nyt tekoäly hallitsee sisältöjä moninverroin paremmin kuin ihminen. Mihin asetamme nyt tavoitteemme? Tuomi kysyykin: "Vai onko koulussa nyt opetettava empatiaa, luovuutta, sinnikkyyttä ja oppimisen strategiaa?"

Tuomi toteaa, että teollisen ajan oppimisen tavoite, etukäteen määriteltyjen oppimissisältöjen omaksuminen, on edelleen tarpeen. Mutta, tekoälyn vallankumous haastaa väistämättä perinteiset koulutuksen tavoitteet. Parhaassa tapauksessa meille jää koulussa enemmän aikaa ihmisenä kasvun ja yhteisöllisen tuottamisen oppimiselle. Tekoäly ei merkitse siten vain digitalisaation vahvistumista, vaan jotain paljon enemmän. "Sisältöjen oppimisen sijaan tekoälyn aikakaudella koulutuksen tavoitteena on oltava ihmisen toimijuuden vahvistaminen. Se tarkoittaa erityisesti kykyä asettaa ja toteuttaa ihmisen tärkeinä pitämiä tavoitteita. Tulevaisuuden osaaminen on teknologian tukeman yksilön osaamista ja yhteisöllisen aikaansaamisen kykyä."

Erityisesti ilahduttaa tuo yhteisöllisen toimisen esiinnosto. Meillä on jo melkolailla tarpeeksi nostettu esiin yksilön tarpeet ja toiveet. Näemme nyt, että hyvinvointiyhteiskunta elää myönteisen yhteisöllisyyden varassa. Ihminen saavuttaa eniten yhteistyössä muiden kanssa. Lähes paradoksaalista on, että yksilökin loistaa parhaiten osana yhteisöä. Tekoälystä tulee osa havaintojamme, muistia ja ajatteluamme, sitä tuskin voi tai kannattaakaan estää. Koulu voi hyödyntää aukeavia mahdollisuuksia, opastaa jokaista olemaan ympäristössään inhimillisessä ja arvokkaassa vuorovaikutuksessa. Haastava tehtävä, mutta mielestäni paljon kiintoisampi kuin sisältöjen opettaminen ja niiden omaksumisen jälkikäteen mittaaminen. 

Paremmuusjärjestykseen laittaminen sisältöjen omaksumisen perusteella oli ainakin minulle aina se hankalin ja melko vastenmielinen opettajan tehtävä. Sehän ei kannusta ja eikä palvele kaikkia, vaan estää tai hidastaa usein omien vahvuuksien löytämistä. Jospa tekoäly toisi muutosta tähänkin.  Ehkä voitaisiin kehittää arviointia uudenlaista tavoitteista käsin, sellaista joka kannustaa ja hyödyttää kaikkia? Tekoäly kannattaa ottaa mahdollisuutena, sitähän se on.