torstai 21. huhtikuuta 2011

Taas tytöistä ja pojista

Arviointi lähestyy. Viime viikolla Hesari ansiokkaasti taas pääkirjoituksessaan uutisoi, että peruskoulusta tulee ulos poikia, jotka eivät osaa kirjoittaa kuin auttavasti.  hesari
Näitä uutisia aina välillä tulee: pojat saavat paljon huonompia keskiarvoja, ovat koulupudokkaita tai eivät saa jatko-opintopaikkaa.


Onko näiden uutisten johdosta tehty jotain? Kyllähän viimeisimpään, siis voimassaolevaan, opetussuunnitelmaan kirjattiin että otetaan huomioon poikien ja tyttöjen erilaisuus. Varmasti tuokin ilmaisu oli kovan väännön tulos, mutta mitä se merkitsee- ja onko sen takia kouluissa tapahtunut jotain?

On se aika merkillistä tasa-arvo että sen nimissä pojat ja tytöt tulevat samanikäisinä kouluun, vaikka heidän kehitysasteensa ei ole yleensä sama. Mikäli arvioidaan samalla tavalla, niin pojat ovat lähtökohdiltaan niitä, joille on varattu heikommat arvosanat. Monille tämä lähtöasetelma asettaa tienviitan koko koulu-uralle.


No, joku voi sanoa että ihan sama, kyllä asiat tasoittuvat sitten oikeassa maailmassa. Harmittaa kuitenkin edelleen, että neuropsykologinen tieto ei vaikuta kasvatuksen ja opetuksen järjestelyihn juuri lainkaan.


Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen? Kyse on arvoista, jälleen. Kannustava ja terveesti kasvattava yhteisö (tässä tapauksessa koulu) huolehtii että kaikilla sen jäsenillä on yhtälaiset mahdollisuudet oppia ja osallistua. Sivuajatus: Onko arvoista tullut yhä enemmän paperia? Että kun ne on kirjattu, niin hyvä? Käytännöt eivät muutu kirjoittamalla, vaan sopimuksilla ja tekemällä toisin kuin ennen.


Onko tämä(kin) aihe niistä joista ei ole sopivaa nostaa meteliä? Mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta, vai?

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Internet ja yhdessä oppiminen



Olen lukemassa tätä kirjaa. Hauskasti kirja alkaa ja loppuu muistikuvalla minuunkin suuresti vaikuttaneesta elokuvasta:.  Nimittäin mestarin ja näkijän Stanley Kubricin:

Kyse on siitä, että aivomme ovat hyvin plastiset. Kirjan väite ja ehkä jo huomio on, että aivomme verkottuvat uudella tavalla, kun hankimme ja analysoimme tietoa internetissä uudella tavalla.
Kirjaan perustuva kulttuuri on suosinut lineaarista tiedon hankintaa ja ajattelua. Nyt näyttäisi käyvän niin että siirrymme ehkä verkostomaiseen ajatteluun. Oletus on että aivot sopeutuvat nopeasti kulloisinkiin toimintaympäristöihin.
Internetissä asioita selaillaan ja silmäillään. Pitkiä esseitä siellä ei suosita. Myös visuaalinen aines on tärkeää. Tämä on seikka johon kirjassa ehkä kiinnitettään turhan vähän huomiota.

Yhteisöllisyyteen tämä voisi liittyä siten että on yhä suurempi syy opettaa oppimaan yhdessä, verkostona. Kouluun tulee yhä enemmmän niitä, joille toimintaympäristö koulussa on outo. He ovat tottuneet asioiden ja tiedon nopeaan kahlailuun ja informaation linkittämiseen. Varsin tärkeää on myös se, että he ovat tottuneet interaktiiviseen ympäristöön. Heistä on outoa olla hiljaa tai passiivinen.
Voitaisiinko tämä muutos käytää voimavarana sen sijaan että laitamme yhä enemmän oppilaita erityisopetukseen, pienennämme luokkakokoja ja valitamme että oppilaat eivät jaksa keskittyä? Onko osasyy se, että viemme venettä vastavirtaan?

Lasten ja nuorten kehitysympäristö on muutoksessa, työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Miten koulutus vastaa?
Kun koulu ei ole enää pääasiallinen tietolähde, sen tulisi minusta olla yhä enemmän kasvattaja. Nykyaikaista ja hyödyllistä olisi toimia tästä ajasta käsin.
Opetetaan toimimaan yhdessä, arvioimaan tietoja, tekemään työnjakoa, ottamaan vastuuta omasta roolista. Opettaja ohjaa ja oppii mukana.
Asenne on tärkeintä, tässäkin. Sitten on jo helpompaa hahmottaa miten.