maanantai 23. elokuuta 2021

Uusi uutinen onkin nostalginen

Joskus uutiset ovat todella hyviä! Ylen uutiset kertoi tänään, miten 83 oppilasta oppii yhdessä, yhteisissä tiloissa. Onpa tullut jo 90-luvulla tehtyä samaa: 63 oppilasta ja kaksi opettajaa kuusi vuotta. Oli kyllä työuran paras kokemus oppia työparilta ja lapsilta. Viimeistään tuossa työrupeamassa näki, miten lapsille on luontevaa toimia yhdessä ja pyrkiä rakentavaan toimintaan, ihan omatoimisestikin. Opettajana on sitten kyse siitä, että luo olosuhteet joissa pedagoginen ja sosiaalinen hyvinvointi voi rakentua luonnolliselle dynamiikalle. Lapsilla on kyky asettua itseohjautuviin ryhmiin ja tukea toisiaan, kun olosuhteet siihen ohjaavat. Koulu on lasten kasvuympäristö.


Paljon  meni itselläkin vuosia siihen, että älysi ohjata taustalta ja antaa oppilaille luottamuksen signaaleja. (Tämä alkoi mm. sillä, että raahasin omin käsin opettajan pöydän edestä keskeltä taakse.)




Jotta koulua voi pitää noin, väittäisin hauskemmin ja nykykoulun tavoitteita paremmin vastaaviksi, pitää toteutua muutama ehto:

- Tilat ovat yllättävän ohjaavia. Jos käytössä on vain suljettava luokkatila, voi yhdessä oppiminen ja yhteisöllisyys olla vaikeasti rakennettavissa. Avoin tai joustava tila ei merkitse meteliä kuten usein ymmärtämättömästi sanotaan, vaan voidaan paremmin turvata erilaisia oppimisen edellytyksiä

- Yhteisön, ainakin esimiesten ja kotien tuki. Taustalla oleva luottamus auttaa jaksamaan ja jakamaan luottamusta oppilaisiin edelleen.

- Työpari tai työtiimi. Kun haluaa oppia uutta, nin yksin sitä on usein vaikea tehdä. Reflektointi on parhaita työnohjausvälineitä.

- Oppilaista ei jää kiinni. Kaikki haluavat lopulta kuulua joukkoon ja olla hyväksyttyjä. Joskus voi tietty olla niin paljon puutteita oppilaan toiminanohjauksessa, että tarvitaan erityistoimia. Se on kuitenkin poikkeama, jonka takia ei voida asettaa ehtoja koko ryhmän toiminnalle.

Tuossa jutussa ei käynyt muuten selväksi miten ryhmiä muodostetaan tai mikä on niiden kesto. Se on oman kokemuksen mukaan melkoisen tärkeä osa kun yhteisöllistetään opetusta.

Onnea Joensuun normaalikouluun! Toivon että yhteistyöstä tulisi yhä useammalle opettajalle ja oppilaalle normaalia koulussa oloa.








keskiviikko 18. elokuuta 2021

Väärä tieto on paheneva tauti

 Lapset ja nuoret tarvitsevat suojaa väärältä tiedolta. Siihen ei auta rokotus, vaan vastuullisten aikuisten valistus. Sivistyksen tulevaisuus riippuu paljon siitä, miten tunnistamme faktan propagandasta.

Eilen kuulin, miten erään perheen kaksi rokoteikäistä poikaa olivat ilmoittaneet kotonaan, että eivät ota rokotetta, koska siihen liittyy niin paljon riskejä, joista ei kerrota. Kotona oltiin kauhuissaan. Perusteellisen keskustelun jälkeen mieli onneksi muuttui. Mistä tämmöinen tieto on tullut? Ilmeni että kavereilta ja somesta. Oikeaa tietoakin on paljon, mutta se ei jostain syystä ole niin kiinnostavaa kuin huhut.

Voi olla, että koulu, joka vartio sivistystä, ei ole reagoinut riittävällä nopeudella ja voimalla disinformaation levittämiseen. Sehän tuntuu olevan jopa eräs sodankäynnin muoto ja tapa jolla yhteiskuntien toimivuutta pyritään häiritsemään. Lisäksi on aina "tietäjiä" jotka ajattelevat omaavansa oikean, muilta salatun tiedon. Olenpa minäkin saanut oikoa itselleni esitettyjä "totuuksia".

Onhan tästä ollut puhetta:





Tuossa ensimmäisessä Hesarin jutussa toimittaja Pauliina Grönholm esittää: "Etenkin sosiaalisessa mediassa koronarokotuksista liikkuu paljon myös väärää tietoa. Pitäisikö asiaa käsitellä esimerkiksi koulussa?" - No kyllä pitää. Koulun tehtävä on jakaa välineet tiedon hankkimiseksi, ja silloin mediakriittisyys on aikamme tärkein työkalu tiedon lisäämiseksi. Kun tiedon levittäminen on helpompaa kuin koskaan, niin samoin on väärän tiedon, manipuloinnin ja propagandan laita. On hyvin tärkeää että osaamme punnita tietoa ja erottaa mielipitett faktoista.

Lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen korostaa myös, että lapset ja nuoret tarvitsevat asiallista tietoa, jotta voivat päättää esimerkiksi nyt koronarokotuksen ottamisesta. Aikuisten vastuu tiedon jakamisesta on suuri, sillä nuorille on tärkeää, miten kaverit toimivat ja he myös hankkivat paljon tietojaan somesta, joka ei kuitenkaan ole mitenkään journalistisin perustein toimiva ympäristö.

Mediakasvatus, mediakasvatus. Se voi koulussa jäädä yksittäisten opettajien kiinnostuksen varaan kuten kaikki läpäisyperiaatteella käsiteltävä aines. Jos itse ei asiaa tunne läheiseksi tai omaa riittävästi tietoa, voi ajatella että joku toinen opettaja varmaan sitä opettaa. Opettajien täydennyskoulutuksessa ei ole minusta tärkeämpiä aiheita kuin mediakasvatus. Lukutaidosta ei ole hyötyä jos sen seurauksena uskoo että rokotteiden mukana ihmisiin laitetaan seurantasiru. Silloin sivistyksemme edistäjästä tulee sivistyksen taannuttaja. Koulussa ei enää voida tyytyä siihen että annetaan oppimisen välineitä. Yhä enemmän on opetettava sitä, miten niitä käytetään.

Onneksi voi hankkia vastalääkkeitä väärää tietoa vastaan. Käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä on juuri julkaisut kirjansa Salaliittoteorioiden filosofia. Sehän pitää lukea, ihan siksikin että osaan selittää disinformaatioon luottaville, mitä heille on tehty. Sopinee opettajille.


ps. Taitaa olla niin, että monessa koulussa ei enää ole opettajille kirjahyllyä opehuoneessa. Sellaista jossa on ammattikirjallisuutta, kuten nyt vaikka tämä kirja?  Voisihan työnantaja laittaa äänikirjana opettajille?


sunnuntai 8. elokuuta 2021

Ilon kautta töihin!

Tämä tuli mieleen kun näin erään somessa jaetun kirjoituksen. Meille on juurtunut tapa että mediassa käsitellään lukuvuoden alkaessa, loppuessa ja joulun aikaan paljon kouluasioita. Suurimman huomion saavat usein kielteiset uutiset ja keskustelut. Usein nämä kielteiset kirjoitukset tai lausunnot ovat peräisin henkilöiltä, joilla on huonoja koulukokemuksia. Valitettavasti heitäkin on.

Koulukeskusteluissa ovat kaikki asiantuntijoita, kokemusasiantuntijoita nimittäin. Se on eri asia kuin se että todella tuntisi koulutusalaa sisältöjen tai osaamisen kautta. Kaikki koulutus- ja kasvatustyö on vaativaa asiantuntijatyötä, johon Suomessa kohdistuu paljon odotuksia. Onneksi myös opettajat osallistuvat vilkkaasti koulukeskusteluun ja monet ovat vaikuttajia monella tapaa.


Valtava määrä tykkäyksia ja jakoja tuli näköjään opettajilta  facebookissa jaetulle opettaja Tuomas Kaukorannan kirjoitukselle jossa koulu näyttäytyi umpisurkeana. (LINKKI)   Hämmästelen tätä, kun koulukin juuri alkaa. Minä en kauhesti tykännyt, etenkään ajankohdasta. Lukuvuotta ei minusta kannattaisi aloittaa moittimmalla työtään ja työpaikkaansa. Lapsilla on oikeus kohdata opettaja joka rakastaa työtään ja pitää oppilaistaan. Siten on ongelmiakin helpompi kohdata. Kun itse olen kehitysoptimisti, niin tämä on tietenkin helppo sanoa. Loman jälkeen toivon opettajan voivan aloittaa lukuvuoden kuitenkin hyvillä mielin. Opettaja luo tulevaisuutta, johon lapsilla on oikeus suhtautua valoisasti, haasteidenkin keskellä.

Toki voi tehdä työtä innolla, vaikka tiedostaa ongelmat ja puutteita. Kriittinen ajattelu on tarpeen opettajalle, jotta sitä voi opettaa oppilailleen. Kirjoituksella on tietenkin oikeutuksensa. Listassa vain osa oli liian laajoja yleistyksiä ja osa asioita joista olen samaakin mieltä. Vierastan  sitä toisinaan esiintyvää opettajapuhetta, jossa opettaja ja lapset ovat huonosti järjestetyn koulun uhreja. Niinhän ei ole.

En nyt lähde listaa käymään läpi, mutta totean vaan, että kaikki eivät koulussa kärsi tai väsy. Oppilaat tulevat kouluun yleensä mielellään, koska sehän on heidän vertaisjoukkonsa kokoontumispaikka. Aika monet pitävät jopa opetuksesta, oppimisesta ja opettajistaan. Opettajat ovat päässeet tiukan karsinnan  jälkeen unelmauralleen. Haasteita voi toki tulla vastaan, joskus jopa ylittämättömiä. Työn pitää kuitenkin olla palkitsevaa, etenkin koulussa, kaikille. Toivon iloa ja intoa uuteen lukuvuoteen!