keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Viesti lähetetty

 Uuden kirjamme julkaisuseminaari on pidetty. Tuli kiitollinen ja hämmentynyt olo kun kiiteltiin, eihän se meidän kulttuurissa ole helppoa ottaa vastaan :)



Mutta paljon tukea saimme ajatuksillemme, joten jotain oikeansuuntaista on ehkä saatu kirjoitettua. Kaikkein eniten innostuimme Keravan ennakkoluulottomasta avauksesta pitkäkestoisten pienryhmien muodostamiseen, jollaista ei ehkä muualla ole tehty? Seminaaritallenteen välin 23 min - 47 min kohdassa perusopetusjohtaja Terhi Nissinen avaa asiaa selkeästi ja ajatuksella. Erittäin hyvältä tuntuu, että saadaan kerättyä kokemuksia ohjattujen pienryhmien eduista ja ehkä haasteistakin nyt laajassa mitassa. Mutta tämä vaatii johtajuutta, innostusta ja tietenkin ymmärrystä.

Taitaa olla nyt eräänlaisen trilogian tultua päätökseen, että meidän osuutemme yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman kehittämisen osalta on suoritettu. Toivotaan vain että löytyy tulenkantajia lisää. Keravalla ainakin roihuaa jo :) 

LINKKI tallenteeseen. (pahoittelut äänen osittaisesta kehnoudesta, mutta tärkeimmät taitavat kuulua ihan ok).







sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Sanoilla on merkitystä

Toissapäivänä Hesari kirjoitti Kaarinan Piispanlähteen koulun tilanteesta. Koulussa oli ilmennyt pienten oppilaiden välillä väkivaltaa. Huolestuneet huoltajat olivat kait ottaneet yhteyttä lehteen saadakseen asiansa esille. Kouluväkivallasta on hyvä keskustella, mutta onhan jotain mennyt pieleen jos yksityisen koulun asioita puidaan valtakunnan lehdessä. Lasten hyvinvointi on kyllä niin tärkeää, että kaikki keinot ovat sallittuja, eipä silti.

Uutisia lukiessa kiinnitti huomiota se, että eivät rehtorit useinkaan ole saaneet koulutusta kriisiviestintään. Samoin muutkaan virkamiehet. Kaarinan sivistysohtaja Elina Heikkilä sanoi 18.11. Hesari Turun haastattelussa että kaikkien lasten on turvallista käydä koulua Kaarinassa. Tämä on kuitenkin toive eikä fakta, johon kaikki yhdymme, sillä onhan selvää että missä tahansa koulussa ollaan, niin aina voi jotain sattua. Tavoitteet ja tapahtuneet asiat on tarpeen erotella, sillä sinänsä oikea tavoite ei lohduta heitä, joita väkivalta on kuitenkin kohdannut. Väkivaltaa ja kiusaamista hoidetaan ennaltaehkäisemällä. Jos kuitenkin jotain tapahtuu, niin tehdään korjauksia. Väkivaltaa voidaan vähentää merkittävästi yhteisölllisyyttä vahvistamalla.

Mutta otsikon mukaiseen asiaan. Se mitä käsitteitä käytetään, on tärkeää. Huomio kiinnittyi nyt sanaan opetusjärjestelyt. Koulun rehtori käytti tätä ilmaisua kun hän painotti Hesarin toimittajalle 18.11. lehdessä, että kyseessä ei ole inkluusio-ongelma, ja hyvä niin. " Tilanteet, joissa osa oppilaista on käyttäytynyt aggressiivisesti, ovat ajoittuneet niin sanottuihin vapaisiin tilanteisiin, eli välitunneille ja siirtymätilanteisiin, eikä niissä ole ollut sytykkeenä opetusjärjestely".  Se on hyvä asia että tunneilla ei töinitä tai lyödä ketään, tosin voihan semmoistakin sattua. Ihan hyvä asia on myöskin että rehtori Tuominen puolustaa inkluusiota, joka toimii tietenkin vain määrätyillä ehdoilla. Niihin en nyt puutu.

Mutta sanoilla on merkitystä. Olisko aika vaihtaa sana opetusjärjestely? Se kapeuttaa turhan helposti koulun tehtävän oppituntien pidoksi. Perusopetuslaki määrittää, että koulun tehtävä on kasvattaa kansalaisia, koulussa laaditaan ja toteutetaan siten kasvatusjärjestelyjä. Opetus on tärkeä osa kasvatusjärjestelyjä, mutta kasvatusjärjestely kuvaa sitä, että koululla on vastuu oppilaiden kokonaiskasvusta, sosiaalisesta oppimisesta ja yhteisön hyvinvoinnista. Jos vaihdamme tuohon rehtorin lausuntoon kasvatusjärjestely-termin niin huomaamme, että pitäisi sanoa: sytykkeenä ovat osaltaan olleet kasvatusjärjestelyt. Silloin päästään pian siihen, että yhteisöllisesti tehdään korjauksia. Luokan rakenteita voidaan rakentaa turvaa tuottaviksi.  Koulun tilat ovat yhteisiä viihtymisen laueita. Helppo sanoa tässä, mutta yhteisillä toimilla päästään yleensä pitkälle. Varmasti Piispanlähteen koulussakin tehdään hyvää työtä ja pyritään lisäämään turvallisuutta. Koulu on lasten ja nuorten kasvuympäristön tärkeä osa ja konfliktit kuuluvat kasvuun. Siksi kasvatusjärjestelyjä tarvitaan.

Ja siitähän uudessa kirjassammekin on kyse. Paikallislehtemme Sipoon Sanomat teki oivan jutun: Täälläkin on noussut esiin nuoriso-ongelma. Kyllä koulu voi osaltaan vaikuttaa myös siihen miten oppilaat kokevat kuuluvansa yhteisöön. Siihen vaikutetaan juuri kasvatusjärjestelyillä, ei niinkään opetusjärjestelyillä. 





sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Luottamus ja kansalaisuuteen kasvaminen

 Mahtavaa, kirjastamme järjestetään seminaari 28.11.

Tavoitteenamme on, että koulun osuus lasten hyvinvoinnista ja kasvusta, siten kun opsikin velvoittaa, toteutuu entistä paremmin. Silloin pitää keskustella ja tehdä suunnitelmia. Se merkitsee joitain rakenteellisia ja ainakin yhteisöllisiä toimia. Mikäli lapset ja nuoret jätetään keskenään organisoitumaan sosiaalisesti, ovat he tässä asiassa heitteillä yhä suuremmissa kouluyksiköissä. Silloin vahvat pärjäävät, mutta eivät kaikki saa hyviä kavereita, joista muodostuisi turvaverkko vuosiksikin. Kouluissa pyritäänkin vastaamaan sosiaalisen pääoman kysymyksiin yhä paremmin (vaikka käytetäänkin usein muita termejä). Tilaisuudessa esim. Keravan perusopetusjohtaja kertoo kaupungin koulujen merkittävästä avauksesta yhteisöllisyyden ja sosiaalisen pääoman vahvistamiseksi. Siellä jokainen koulu hankkii kokemuksia pitkäkestoisten kotiryhmien käytöstä. Aivan mahtava avaus!

Laitan tähän osan tekstiä, linkistä voi lukea kokonaan infon (LINKKI) Tilaisuus tallennetaan ja laitan tänne myös linkin myöhemmin. Varmaan seminaarissa syntyy ajatuksia joihin on syytä palata sitten myöhemmin.


Kirjanjulkistusseminaari sosiaalisen pääoman pedagogiikasta

Lapsuudessa karttunut sosiaalinen pääoma, kuten verkostot,vuorovaikutus ja luottamus, merkitsee parempaa elämänlaatua paitsi lapsuudessa, se myös ennakoi sitä läpi nuoruuden ja aikuisuuden. Mitä sosiaalisen pääoman kertyminen tarkoittaa koulussa? Miten se edistää yleistä hyvinvointia?

Miksi sosiaalista pääomaa käsitellään koulutuksen suunnittelun yhteydessä melko vähän? Sosiaalisen pääoman kartuttaminen on kouluille annettu tehtävä. Mutta miten tavoitteen on tarkoitus toteutua? Millaista on sosiaalisen pääoman kartuttamisen pedagogiikka? Kysymyksiin on vastattava, jos haluamme säilyttää nykyisen sivistys- ja hyvinvointivaltiomme.

Opettaja, tietokirjailija Rauno Haapaniemi ja psykologi, kasvatustieteilijä Liisa Raina tarttuvat sosiaalisen pääoman kysymyksiin koulussa kirjassaan Luottamus ja kansalaisuuteen kasvaminen -sosiaalisen pääoman pedagogiikasta (Cultura, 2022).

Kirjan julkistamisen tiimoilta Kriittinen korkeakoulu järjestää seminaarin, jossa puhumassa ovat Rauno Haapaniemen lisäksi professori Lea Pulkkinen, rehtori Jarno Paalasmaa, perusopetusjohtaja ja tohtorikoulutettava Terhi Nissinen sekä KT opetusneuvos Martti Hellström.

Tilaisuuden juontaa filosofian opettaja ja Kriittisen korkeakoulun puheenjohtaja Severi Hämäri.

Aika: Maanantai 28.11. kello 15.-17.30.

Paikka: SKS talon juhlasali, Hallituskatu 1

Järjestäjä: Kriittinen Korkeakoulu

Tervetuloa!