Eduskunta väänesti kokeista

Keksin uussanan. Kun eduskunta väänsi ja äänesti valtakunnallisista kokeista 6.11. (linkki), niin ehkä siellä väännestettiin? Tulos 109-50 kokeiden puolesta.

Mistä on sitten kyse? Melko vaikeaan kysymykseen, miksi koulujen tulokset laskevat, ei ole kovin helppoa selitystä. Helposti kuitenkin haetaan yksinkertaista ratkaisua. Eduskunnan tarkastusvaliokunta tallasi ilmeisesti myös sivistysvaliokunnan varpaille teettäessään tutkimuksen ja ehdottaessaan uudistuksia, joista etenkin valtakunnalliset kokeet herättivät polemiikkia. Erittäin suuri reaktio syntyi kasvatustieteilijöiden piirissä: yli 650 kasvatustieteiljää allekirjoitti parissa päivässä vetoomuksen valtakunnalliksia kokeita vastaan. (linkki) Eduskunnan enemmistölle tämä ei ollut tarpeeksi mielipidettä muuttamaan. Poliittinen mielipide ei ole tietenkaan sama kuin tieteellinen peruste, toisinaan harmi kyllä. En ole asiantuntija mittaamisessa, mutta ilmeisesti ei ole näyttöä siitä, että valtakunnalliset tasokokeet nostaisivat sellaisenaan oppimistuloksia. Ratkaisevaa on tietenkin mitä saaduilla tiedoilla tehdään.

Jos olisin selvittämässä tulosten heikkenemistä niin kysyisin: Mitä tehdään toisin niissä vertailukelpoisissa maissa, joissa tulokset ovat pysyneet tai parantuneet? Mitä on muuttunut lasten kasvuympäristössä pudotusta ennen? Miten lapset kokevat koulun ja mitä he odottavat koululta? Kun opetus on ryhmämuotoista, miten ryhmässä saadaan aikaan oppimisen ilo?

Valtakunnallisilla kokeilla ei saada tietoa näistä kysymyksistä, jotka kuitenkin ratkaisevat oppimismotivaation. Kyse ei voi olla siitä, että oppilaat ovat tulleet yhtäkkiä tyhmemmiksi  ja opettajat huonoiksi. 

Asiani on tämä: Kokeista päättäminen kääntää jälleen katseen yksilöihin. Lisäksi taas puhutaan opetusryhmien pienentämisestä ja erityisen tuen tarpeesta. Kouluissa on kuitenkin pienemmät ryhmät ja enemmän tukihenkilöstöä kuin parhaitten Pisa-tulosten aikoina. Ei ole auttanut. Opetus on ryhmämuotoista. Ryhmien rakenteita pitäisi voida ohjata tasoittavaksi. Nyt näyttää että oppilaat ajautuvat, taustoistaan riippuen, omiin viiteryhmiinsä. Toisille se on menestyksen tuki ja toisille edistää kouluista ja opinnoista irtautumista. Veikkaan kun en tiedä, että yhä suuremmat koulut ovat osittain ilmiön taustalla.

Oppiminen on sosiaalinen tapahtuma ja koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Oppilaat tulevat kouluun elämään elämäänsä, koulu on heille tärkeä kasvuympäristö ja vasta sitten oppimisympäristö. Näistä näkökulmista nostetaan tuloksia.

Myönteinen yhteisöllisyys on kouluissa yhä tärkeämpää. Monista syistä johtuen sosiaalinen pääoma ei enää jakaudu kuten ennen, tausta vaikuttaa entistä voimakkaammin koulumenestykseen ja tulevaan sijoitumiseen yhteiskunnassa. Kun halutaan että kaikilla on samat mahdollisuudet edistyä koulussa, niin luokkien/opetusryhmien spontaanisti syntyvät kielteiset sosiaaliset (poissulkevat) rakenteet pitää voida muuttaa ohjatusti myönteisiksi, tasoittaviksi. Jos tämä ei ole tavoitteena ovat kaikki ponnistelut pintaremonttia. Oma lääkkeeni on ollut pitkäkestoiset ohjatut pienryhmät, joissa rakennetaan luottamusta, vertaistukea ja yhteistoimintataitoja.

Vähän jopa harmittaa että opettajat on johdettu ajattelemaan erityistä tukea, pienempiä ryhmiä ja tuntimääriä. Tärkeää sekin, mutta koulun sosiaalisen näyttämön valaisu on kuitenkin oleellista. Siihen pystyvät koulun aikuiset kun ryhdytään toimeen.

Tekoäly ansaitsee opetuksen

Helsingin yliopisto julkaisee aktiivisesti uutisia tieteen ja tutkimuksen alalta. Olen jo kauan arvostanut Auli Toomia, jonka kirjoituksista olemme saaneet paljon lähdetietoa kirjoihimme. Nykyään hän on yliopistopedagogiikan professori ja kasvatustieteellisen tiedekunnan varadekaani.

No,Toomin haastattelu tekoälyn opettamisesta julkaistiin 5.10. yliopiston uutissivuilla. (LINKKI)  Samalla yliopisto avasi varainhankintakampanjan Suomen ensimmäisen pedagogisen tekoälyn professuurin perustamiseksi. (linkki)  Oli paljon asiaa. Toom totesi että tekoälytaitoja pitää opettaa kaikille opettajaopiskelijoille riippumatta siitä, minkä ikäisten kanssa he myöhemmin tekevät töitä. Avainasemassa on kriittisen ajattelun opettaminen.

Toom muistuttaa, että tekoälyä pitää oppia käyttämään oppimisessa: "On tärkeää, etä oppilaat ja opiskelijat oppivat oppimaan aktiivisesti tekoälyn kanssa, opiskelemaan sen avulla ja käyttämään sitä monipuolisesti opiskelun arjessa yksin ja toisten kanssa.   

Pään pensaaseen työntäminen ei nyt auta, kun tekoäly on osa jokapäiväistä arkeamme jo niin monin tavoin.Tekoälyn kieltäminen ei siksi johda mihinkään. Päinvastoin: oppilaat ja opiskelijat pitää saada käyttämään sitä nykyistä tarkoituksenmukaisemmin."  Heti tulee mieleen että edessä on melkoinen opettajien täydennyskoulutusurakka.

Tämähän kuulostaa liiankin tutulta haasteelta some- ja älypuhelinkeskustelun yhteydessä. Jätimme aiemmin lapset ja nuoret someen keskenään ja alttiiksi monenlaiselle väärälle vaikuttamiselle. Nyt sitten halutaan kieltää koko käyttö. Ongelmat juontuvat kuitenkin aikuisten välinpitämättömuudesta tai ainakin ymmärtämättömyydestä. Kouluissakaan ei tarpeeksi nopeasti otettu haltuun some-maailmaan ohjaamista. Toivottavasti nyt tekoälystä otetaan nopeasti koppi.

Tällä hetkellä on ongelmallista,että kunta, oppilaitos ja usein opettajakin voi päättää hyodynnetäänkö tekoälyä oppimiseen, tarkoituksenmukaisella tavalla. Toom sanoo: "Juuri tämän pitää muuttua".

Toom puolustaa vahvasti tekoälyn haltuunottoa: "Tekoälyn käyttöönotosssa on olennaista kysymys, miten käyttää tekoälyä niin, että se haastaa  ihmistä oppimaan ja kehittymään monipuolisesti".
"Tekoälyn käyttäjällä pitää olla perusasiat hallussa jotta osaa kysyä hyviä kysymyksiä. "

Johtopäätökseni on, että jos koulussa vieroksutaan tekoälyn käyttöä, niin silloin ei olla (vielä) ymmärretty sen merkitystä oppimisen syventäjänä.

Lopuksi Toom käsittelee sitä miten tekoäly muuttaa arviointia. Ja sehän onkin jännittävä juttu: "Toomin mukaan keskeinen kysymys on, missä määrin arviointi kohdistuu tietojenfaktojen ja asiaosaamisen hallintaan, ja missä määrin painopiste on kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisutaitojen osaamisessa."- Tämä on kyllä varsinainen disruptori!

Toivoa sopii että opettajien täydennyskoulutukseen löytyy varoja. Eihän tätä uutta työkalua voi itse oppia käyttämään, senverran isoista liikkeistä on kysymys. Aika jännää olla ope ja iso vastuu on tulevaisuuden osaajien opettamisesta.

Ja kun nyt ollaan yhteisöllisen pedagogian sivuilla: Tekoälyn käyttö on koulussa yhteinen haaste, josta opettajat selviävät yhdessä, opettamalla toisiaan. Oppilaille on myös opetettava yhdessä oppimisen malli, muuten tekoäly voi totuttaa lähinnä laiskotteluun. Kaikessa tietotekniikan käytössä tärkeintä on opettaa oppilaat aktiivisiksi oppijoiksi. Se on helpointa kun opitaan yhdessä.

Tarkastusvaliokunta ehdottaa

Eduskunnan tarkastusvaliokunta piti 15.10. tiedotustilaisuuden ja julkisti raporttinsa Peruskoulun oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus. (Tr VM 11/2026)  Raporttiin on lukuisten asiantuntijoiden avulla ansiokkaasti koottu mitä nyt tiedämme ja myös se, mitä emme tiedä. Lyhyt versio mietinnön herättämistä ajatuksista:

Valiokunta antoi kahdeksan kohdan listan toimenpide-ehdotuksia:

Ihan hyvä oli, että tiedotustilaisuudessa painotettiin oppimistulosten olleen laskussa jo ainakin 25 vuotta ja että lasku on kansainvälisesti poikkeuksellisen pitkä ja syvä. Siihen ei ole syynä esim. vain lasten kännykät tai uudenlaiset koulut. Jotain muuta on tapahtunut, eivätkä korjaustoimet ole auttaneet juurikaan. Mietinnössä ollaan oikeilla jäljillä siinä, että korjaavien toimien pitäisi perustua tietoon, eikä mielipiteisiin syistä. Mietinnön keskiössä on perusopetusta koskevan tietovarannon huomattava kasvattaminen. Tämä periaate on hyvä.

Eniten keskustelua on herättänyt komitean ehdotus, jonka mukaan kerättäisiin valtakunnallisilla tasokokeilla tietoa osaamisesta usealla luokka-asteella. Tämä on aina herättänyt vastustusta, niin nytkin.

(Linkki)   Valtakunnallisia kokeita on aina vastustettu, koska pelätään niiden perusteella syntyvän koulujen ranking-listoja joita vanhemmat sitten käyttävät koulushoppailuun. Toisaalta voi olla että opetus tähtäisi sitten liikaa tasokokeiden suorittamiseen. No, jos nämä haitat voidaan torjua, olisi tiedoista ehkä hyötyä. 

Olisin kyllä toivonut että komiteassa olisi vielä enemmän nähty oppiminen sosiaalisena tapahtumana. Oppimistulokset eivät laske siksi että meillä olisi yhtäkkiä tyhmempiä oppilaita, vaan siksi että heiltä puuttuu sisäinen motivaatio (ehkä myös kotien tukea), jonka vuoksi kouluun kiinnittyminen on heikentynyt. Jostain syystä erityisesti meillä on alkanut vaikuttaa koulumenestykseen yhä enemmän sukupuoli, asuinalue, vanhempien sosioekonominen tausta ja syntyperä. Nämä ovat opetuksesta riippumattomia tekijöitä ja liittyvät oppilaiden sosiaaliseen pääomaan. Näyttää siltä, että yhteisöllisyys joka ennen tasoitti koulussa eroja, ei enää sitä tee. Kouluissa on sen sijaan alkanut eriarvoisuutta lisäävä eriytyminen. Mietin taas, että tulosten laskun alku ajoittuu aikaan jolloin Suomessa ryhdyttiin sulkemaan pieniä kouluja ja ryhdyttiin kuljettamaan lapsia suurempiin yksiköihin... Tasoittava (silloitavat siteet)  yhteisöllisyys on joka tapauksessa jostain syystä vähentynyt.

Oppilaat näyttävät jakautuvan entistä enemmän heikommin koulussa pärjääviin ja hyvin menestyviin. Vahva keskitason ryhmä on pienentynyt. En näe muuta keinoa, kuin että oppilasryhmien sosiaaliseen rakenteeseen puututaan. Kouluun heikosti kiinnityneitä oppilaita ei saa jättää keskenään irtautumaan koulusta (esim Leea Lakan tutkimus)

Opetusryhmien pienentäminen ja yksilöllisten tukitoimien lisääminen ei ole muuttanut kehityskulkua, koska kyseessä ei ole yksilöiden ongelma. Koulu on lasten kasvuympäristö, opetus ei ole vain tiedon siirtämistä oppilaisiin, se on saattamista hyvän kasvun uralle.

Julkisuudessa on ollut jo esillä hyviä keinoja. Koulun ja oppimisen arvostus pitää saada selkeämmin esille aikuisten taholta. Meillä ei enää voida pakottaa oppimaan, mutta vaatimustaso pitää säilyttää. Tärkeää on, että koulu on kannustava yhteisö, jossa oppilas voi luottaa opettajan ja luokkayhteisön tukeen. Oppilasryhmien sosiaalisen rakenteen ohjaamiseen ja oppilaiden sosiaalisen päoman tasoittamiseen tarvittavaa suunnitelmallisuutta ja osaamista tarvitaan ongelmien ratkomiseksi. Kun jokainen tuntee koulun omakseen ja tulee kouluun oppimaan yhdessä muiden kanssa, on tulosten nostaminen helppoa. On mielenkiintoista nähdä, miten asiat kehittyvät (ja millä keinoin) kouluissa. Lapset ja opettajat ansaitsevat kouluun kiinnittymisen ilon.