sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Miksei koulussa opeteta...

Kävin fb:ssa keskustelua oppimisen muodoista ja siitä, miten tärkeää on vielä ulkoaoppiminen. Itse olin vähän sitä mieltä että se mitään oppimista ole, vaikka onhan se tietysti.

Mutta, aina joskus tulee kysyttyä itseltään, että miksi koulussa toimitaan joissakin asioissa  nurinkurisesti.

Esimerkkejä:

1. Kun muistaminen on edelleen suotavaa ja tärkeää, miksei koulussa opeteta oppilaille muistitekniikoita, joiden avulla jokainen voi parantaa ja nopeuttaa mileenpainamista hiuomattavasti? Syynä ei voi olla se että oppimisen täytyy olla puurtamista. Minusta se on ihan tiedon ja osaamisen puutetta, mutta miksi muistitekniikoita ei laiteta opsiin? Nehän ovat kuitenkin jo vanha ja nykyisin aika tutkittu juttu. Esimerkiksi kirja Kaiken muistamisen taito on aiheesta hyvä ja helppotajuinen  http://www.atenakustannus.fi/kirjat/kirja/466

2. Aina vaan ihmettelen sitä, että miksi kielten opinnot alkavat sitten, kun paras kielen oppimisen kausi on ohi? En löydä asiaan mitään järkevää syytä. Tiedon puutteesta ei tässäkään voi olla kyse. Ja onhan siitä Eu;n suosituskin. http://ec.europa.eu/languages/languages-of-europe/early-language-learning_fi.htm

3. Ja entäpä kirjoittaminen? Miksi peruskoulussa ei opeteta kymmensormijärjestelmää? (Tässä taas neljällä sormella näpelöin ja korjailen...) Aika paljon laitetaan aikaa kynällä kirjoittamiseen, kun on aika helppo veikata (ja olla oikeassa) että suurin osa tulee taatusti kirjoittamaan enemmän koneella?
Eikö kymmensormijärjestelmän hallinta olisi jo kauan ollut kansalaisen perusosaamista? Ja tämäkin taito on vaikeampi oppia mitä kauempana motorisen muistamisen tehoajasta on...
Kävin allekirjoittamassa adressin. http://www.adressit.com/10-sormijarjestelma_peruskoulun_opetusohjelmaan

4. Arvioinnista voisi miettiä vaikka sitä, että miten se huono liikunnan numero kannustaa heikkoa liikkujaa harrastamaan? Sehän on kumminkin liikunnan tärkein tavoite.

Miten tämä liittyy yhteisöllisyyteen? No siten että minusta näihin on syynä kulttuurin pyrkimys jatkua ja se että yhteisöt aina vastustavat ensin uutta. Yksityisen opettajan on aika vaikeaa lähteä muuttamaan näitä käytäntöjä, niin vapaa toimija kuin opettaja Suomessa onkin.

Varmaan on muitakin vastaavanlaisia asioita. Hyvästä koulustamme saa aina paremman ja ehkä edelleen tekemällä muutama asia toisin kuin muualla.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tiede on toisinaan hyödyksi, koulussakin

Harmi että joulu meni jo. Nyt tuli sellaista tutkimustietoa, johon tukeutuen olisi voinut opettajakin täyttää rehtorille lahjalistaa:

Luokkahuoneen sisustuksella on merkitystä oppimituloksiin, väittää Saltfordin yliopiston uusin tutkimus.

Smartplanet.com-sivustoilla raportoidussa tutkimuksessa yliopisto selvitti yhdessä arkkitehtitoimisto Nightingale Associatesin kanssa, miten erilaiset luokkahuoneet vaikuttivat 751 ala-asteikäisen lapsen oppimistuloksiin.

He arvioivat kymmentä eri muuttujaa, mm. luonnonvalon määrää, akustiikkaa sekä värejä.

Tutkimuksen mukaan 73 prosenttia eri luokkien välisistä eroista oppimistuloksissa oli selitettävissä koulurakennukseen liittyvillä ympäristötekijöillä. Tämän ohella yksittäisillä luokkahuoneen sisustukseen liittyvillä tekijöillä oli jopa 25 prosentin vaikutus.

Luokkahuoneen sisustuksen merkityksestä oppimistuloksille on ollut samansuuntaisia olettamuksia jo aiemmin, mutta asiaa ei ole ennen tutkittu yhtä tarkasti.


Lähde: Verkkouutiset.fi

Olen ollut homaavinani samaa ihan omassakin työvireessä. Kun luokan on saanut sisustettua mieleisekseen, siellä on mukavampi toimia.
Esteettien ympäristö ei ainakaan ole haitta. Joskus, käydessäni nykyäään muissa kouluissa, silmään pistää vaikka roikkuva rullaverho ja se ikkunanlaudalle kuollut viherkasvi. Epäviihtyisä ympäristö viestii tilaan tuleville, että täälä ei tehdä mitään tärkeää, se on minun tulkintani. Auttaa varmasti paljon, jos luokkatilassa on mukava olla, sieltä ei ole kiire pois.
Lopuksi voisi ajatella myös niin, että harmoninen ja viihtyisä työympäristö helpottaa keskittymistä ja virittää oppimistilaan.

Emmehän kai enää keskustele siitä, saako tai pitääkö koulussa viihtyä? Viihtymisellä on yhteys hyvään oppimiseen ja onhan se elämänlaadun tärkeä komponentti.

Tälläisellä tieteellä on toivottavasti merkitystä koulun arjessa. Yhdessä kotien ja oppilaiden kanssa voitaisiin miettiä, miten meidän koulun viihtyisyyttä  parannetaan. Se ei yleensä maksa paljon, mutta auttaa hyvien tulosten saavuttamisessa.

Juuri tällaista poikkitieteellistä tutkimuksenasettelua kasvatustiede tarvitsee.