Itsenäisyyspäivän kunniaksi Hesari julkaisi pääkirjoitussivuillaan oikein sopivaa aineistoa sosiaalisen pääoman tiimoilta. Huomaan muuten, että mitä enemmän paneudumme sosiaalisen pääoman merkityksiin, sitä useammin se tulee vastaan, vahvuutena tai heikkoutena.
Pääkirjoitus oli otsikoitu: Keskinäinen luottamus on Suomen vahvuus. (LINKKI) Hieno otsikko, jota ei juuri tarvitse selitellä. Suomalainen peruskoulu on verraton esimerkki luottamuksesta. Opettajilla on vapaa ja itsenäinen asema, valtakunnallisia tasomittauksia ei juuri ole, toisin kuin monissa maissa. Myös opettajien, huoltajien ja oppilaiden vuorovaikutus toimii yleensä luottamukseen perustuen. Luottamus on sosiaalisen pääoman perusta, melkein synonyymi. Voi olla että elämme aikoja jossa osa kansasta ei enää ole kiinnittynyt yhteiskuntaan tai edes omaan yhteisöönsä luottamuksella.Luonnollinen yhteisöllisyys tarvitsee kaupungistumisen myötä paljon tukea. Samoin yhä suuremmat koulut ja muutot paikkakuntien välillä aiheuttavat sen, että luottamuksen kokemuksia pitää aiempaa enemmän järjestää, jotta luottamus yleensä syntyy ja vahvistuu. Näemme nykyään miten paljon yhteiskunnan toimintaa haittaa se väestönryhmä, joka suhtautuu epäluuloisesti viranomaistoimintaan tai ei luota edes lähipiiriinsä.
Tietenkin tässä kohdin on erotettava perusteeton luottamus kyvystä tuntea luottamusta. Luottamus on sosiaalisena pääomana oikeastaan kyky, jota voi tarpeen tullen käyttää itsensä ja muiden hyväksi.
Viereisellä sivulla oli myös hyvä juttu. Silja Kosola (LINKKI) peräänkuulutti Vieraskynä-kirjoituksessaan lasten ja nuorten tukitoimiin palveluita, jotka tehoavat. Hyvä vaatimus. Hän toivoi että oppilashuollon vaikuttavuutta mitattaisiin monialaisesti. "Vaikuttamattomista toimista on luovuttava." Ehkä joskus ajatellaan että pelkkä toiminta on tarpeeksi, se osoittaa että on tärkeää tukea lapsia ja nuoria. Jos kuitenkaan ei tuloksia tule, niin pitäisi kokeilla jotain muuta. Tämä liittyy myös luottamukseen. Jos nuori kokee että hänen auttamisensa on kokouksia tai tehottomia tukitoimia, hiipuu hänen uskonsa yhteiskunnan kykyyn auttaa.
Varhaisen lapsuuden kokemukset luottamuksesta ovat hyvin merkittäviä. Jos kotitaustasta ei näitä tarpeellisia kokemuksia tule, on sosiaalinen alkupääoma heikko. Koulu voi tasoittaa tätä epätasa-arvoa. Myöhemmin se on yhä vaikeampaa - ja seurauksia on ehkä jo tullut. Peruskoulu ja koulutus yleensä on tasa-arvoa edistävä ja samalla se auttaa vapauttamaan yksilöiden vahvuuksia yhteiskuntaa hyödyttäviksi.
Opetus ei todellakaan riitä, sosiaalisen pääoman turvaaminen kaikille on kasvatustehtävä, johon pitää koulussa kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tarvitaan tavoitteita, arviointia ja toteutusmalleja. Samalla torjutaan kiusaamista ja syrjäytymistä vaikuttavalla tavalla, ja lähes ilmaiseksi. Pedagogia ei juurikaan maksa, koska se on pääasiassa ajatuksia, arvoja, ideoita ja hyviä käytäntöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti