Lea Pulkkisen kirja Mukavaa yhdessä sisältää paljon uraauurtavia ajatuksia, joiden soisi vaikuttavan koulun käytäntöihin. On kuitenkin paljon esteitä ihanteellisen kasvuympäristön luonnille kouluissa tai muutenkaan. Rakenteellinen välinpitämättömyys käsitteenä täytyy ottaa käsittelyyn lähiaikoina.
Mutta siis. Lea Pulkkinen on ollut ensimmäisiä, joka on ottanut käyttöön termin sosiaalinen alkupääoma.
Se on perusta, jolle lapsi rakentaa omaa sosiaalista pääomaansa kasvuympäristössään. Kirjassaan hän kuvaa tämän alkupääoman kolme tekijää:
- arvot ja normit
- yhteisön tuki, erityisesti sosiaaliset verkot
- luottamus
On selvää, että pienten lasten kokemusmaailmat, ehkä etenkin luottamuksen suhteen, eroavat suuresti toisistaan, Suomessakin. Ajattelen, että monet yhteiskunnan toimivuutta koettelevat ilmiöt juontavat juurensa tästä kokemuksesta. Jos ei ole ajoissa syntynyt luotamusta ihmisiin ja yhteiskunnan toimivuuteen, on altis liittymään heimoihin, joissa ulkopuolisuuden tunne kanavoituu yhteisiin uskomuksiin ihmisten ja yhteiskunnan epäluotettavuudesta. Tästä taas on monenlaista harmia.
Kouluun tullessaan lapsilla on erilaisia valmiuksia. Mitattavat erot lukemisessa tai käden taidoissa saavat helposti pääosan, kun arvioidaan lasten tuen tarvetta. Sosiaalinen alkupääoma on vaikeasti mitattavissa, mutta sen puutteen seuraukset näkyvät: "Kasvuympäristön erot aiheuttavat suuria eroja lasten sosiaaliseen alkupääomaan, mikä puolestaan heijastuu lasten mahdollisuuksissa omaksua kulttuurista pääomaa, kuten tietoja, sosiaalisia taitoja ja moraalista luotettavuutta." (Pulkkinen) Pulkkinen toteaa myös että lapsi tarvitsee sosaalisia suhteita oppiakseen, miten olla yhteisön jäsen. Tähän tarvitaan sekä ns. vahvoja että heikkoja siteitä. Miten koulussa voidaan huolehtia siitä, että lapsella on heikkojen siteiden lisäksi vahvojakin eli luotettavia ystäviä tarpeeksi?
Sitä mietin, kun luin sosiaalisesta alkupääomasta, että miten usein puutteet siinä tulkitaan oppimisvaikeuksiksi tai käytöshäiriöiksi? Jos ei opi lukemaan siinä kuin muut, voi saada erityisopetusta. Jos ei osaa luoda ystävyyssuhteita, vaan on häiriöksi ryhmässä, pääsee pienryhmään, saa avustajan tai on muuten haastava oppilas. Miten olisi jos alettaisiin kartoittamaan sosiaalista pääomaa ja etenkin koulun alkaessa sosiaalista alkupääomaa? Jos puutteita löytyy, voitaisiin heti laatia toimintasuunnitelma, jonka avulla pyritään tasoittamaan heikon sosiaalisen alkupääoman tuottamia ongelmia. Silloin nähdään lapsi kokonaisena, kehittyvänä ihmisenä, jota autetaan kokonaisvaltaisesti. Mahdollista, vaikka haastavaa kun kasvatusvastuu jakautuu rakenteissa yhä useammalle aikuiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti