Luen juuri lähdetietona Lea Pulkkisen mainiota kirjaa Mukavaa yhdessä ( PS-kustannus 2002). (Tietämättömille mainittakoon että professori emerita Lea Pulkkinen on lasten ja nuorten hyvinvoinnin tutkimuksen edelläkävijöitä Suomessa ja tunnetuimpia alan suomalaistutkijoita kansainvälisestikin.) Minulla oli ilo olla mukana kun koulumme oli hänen ohjaamassaan pilottihankkeessa kokonaiskoulupäivää kehitettäessä. Kokonaiskoulupäivää ei ole tullut, mutta monissa kouluissa toimii kokeilun ansioista nykyisin aamu- ja iltapäivätoiminta. Lasten yksin olo kotona on todettu riskitekijäksi kehitykselle, myös nuorille. Tähän ei ole osattu puuttua, vaan usein iltapäivätoiminta on rajattu 1-2 luokkaisille. Harmi.
Mutta, piti kirjoittaa siitä sosiaalisesta pääomasta siten, kuin Lea Pulkkinen sitä käsittelee. Hän mainitsee että tutkijat ehdottavat hiukan hankalasti ymmärrettävän sanan tilalle luottamus- sanaa. Se onkin hyvä ja selkeä käsite, jota me suomalaiset olemme aina vaalineet. Olisiko aika alkaa pitämään huoli siitä, että kaikki saavat koulussa annoksen luottamusta? Luottamus kohdistuu sekä muihin ihmisiin että insituutioiden toimintaan. Ilman luottamusta ja sen tuomaa turvallisuutta ei pysty tekemään yhteistyötä tai kiinnittymään yhteisöihin. Ja sitten on äkkiä yksin tai toisten samankaltaisten seurassa. Siitä ei useinkaan seuraa hyvää.
Pulkkinen muistuttaa, että lasten sosiaalinen alkupääoma on hyvin erilainen, taustasta riippuen. Alkupääoman erot vaikuttavat lasten mahdollisuuksiin omaksua tietoja, sosiaalisia taitoja ja luotettavuutta, siis siihen miten koulussa pärjää. Alkupääoman lapsi saa kotioloistaan, joihin koulu ei voi vaikuttaa. Mutta onneksi on näin: "Sitä vastoin koulu voi vaikuttaa mitä merkittävimmin oppilaan oman sosiaalisen pääoman kartuttamiseen, aivan kuten se voi vaikuttaa oppilaan kulttuurisen pääoman kehitykseen."
Jos alkupääoma on heikko ja kouluun on vaikea sopeutua, niin Pulkkisen mukaan tarvitaan suojaava tekija: Ymmärtäväinen opettaja. Tätä suojaavaa tekijää tarvitsevat etenkin nämä riskialtiit oppilaat. Lapset, joilla on vahva kotien tuki pystyvät koulussa kartuttamaan kulttuurista pääomaansa yleensä omin voimin. Ilman sosiaalista pääomaa (=luottamusta) on vaikea kiinnittyä kouluun ja ottaa vastaan opetusta.
Ymmärtäväinen opettaja - Taas mietin sitä, miten nopeasti oppilas, jolla on vaikeuksia koulutiellään, kohtaa monia aikuisia. Voi olla, että keneenkään ei synny luottamussuhdetta eli tunnetta että minua ymmärretään. Ehkä olisi parempi jos luokanvalvoja saisi työnohajusta ja pyrkisi pääsemään oppilaan luottoaikuiseksi. Onko tässä rakenteellisen välinpitämättömyyden ongelmaa? Olisko entistä enemmän ajateltava niin, että syrjäytyvä oppilas ei tarvitse niinkään oppilashuollon tiimin kokouksia tai käyntejä erityishenkilöstön luona? Hän saattaa tarvita yhden luotettavan aikuisen ja ystävän tai pari, jotka auttavat koulun arjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti