Uuden oppimisen portaat

Pitkin kesänalkua on tullut saman suuntaisia uutisia:

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/60200-tarkea-taito-unohtui-suomen-kouluissa-nuoret-oppivat-paremmin-kotona

http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/tutkimus+videopelit+tuottavat+hyvia+kansalaisia/a907636?s=u&wtm=mpc-07062013

http://www.oph.fi/etusivu/102/0/tieto-_ja_viestintatekniikan_opetuskaytto_suomessa_muuta_eurooppaa_jaljessa

Varsinkin tämä viimeinen laittoi kyllä aamumyslit kurkkuun. Suomi on monessa asiassa viimeisten joukossa! Se ei voi olla pelkästään hyvä asia.

Lisäksi nuorisotutkija Tomi Kiilakoski kirjoitti Hesarissa otsikolla Koulut eivät tajua tietotekniikasta mitään ja kansanedustaja Jyrki Kasvi Tietokone-lehdessä otsikolla Railo todellisuuteen. Kun en löydä linkkejä niin otsikotkin kertonevat asian.

Tämmöiset uutiset ovat tietenkin myös tarkoituksenhakuisia ja tässäkin tapauksessa jonkun, minun nyt, esiin nostamia. Mutta tarkoitukseni on hyvä.

Minusta tuntuu yhä selvemmin että heikko signaali on kasvamassa lumipalloksi. Muutokset eivät tapahdu vähitellen vaan vaiheittain ja nykäyksin. Onko niin että Suomessa ei olla valmiita hyppäämään oppimisessa muun muassa tieto- ja viestintätekniikan mukanaan tuomaan uudenlaiseen toimintaympäristöön ja oppimiseen yhdessä?
Mietin kovasti, onko todellakin niin, että meillä on kehitys hidastunut ja jossain muualla ei? Voi olla.
Kouluissamme on valtavasti hyvää. Ehkä emme osaa vain ennustaa (ja reagoida) tulevaa hyvää kovin hyvin. (ja vaikeatahan se onkin) Meille olisi juuri koululaitoksemme historiallisen  hyvässä tilanteessa monen mielestä ehkä parasta, että muutoksia ulkoapäin ei tule.
Mutta hyvä opetusalalla toimiva lukija: Lienemme samaa mieltä että tämä "hömpötys" ei mene odottelemalla ohi.

Tiivistän Kiilakosken ajatuksia:

Kouluihin on ostettu valtavasti laitteita, jotka eivät ole muuttaneet opetusta. Älytaulu korvasi liitutaulun, ei muuta. On ajateltu että loppu hoituu itsellään. Kiilakosken mielestä uudet välineet muuttavat (tai niiden pitäisi muuttaa) toimintaympäristöä. Hänestä rakenteita pitää muuttaa. Muutosta hidastaa sekin, että Suomen kouluissa vallitsee edelleen vahva yksin tekemisen kulttuuri. Lisäksi Kiilakoski viittaa heikkoon koulujemme osalistamiskulttuuriin.

Miten sitten otetaan kouluissa koppia tvt:n käytön suhteen ja hypätään seuraavalle koulutusjärjestelmän kehitysasteelle? Seuraavat portaat (ainakin) olisi noustava:

1. Koululaisemme ovat siirtyneet ja siirtyvät kaikkialla (ubiikki) oppimiseen. Koulun osuus oppimisesta pienenee ja edustaa oppilaiden näkökulmasta yhä useammin ikävää oppimista. Tähän tulee tarttua.
2. Oppimisympäristön tulee muuttua, kun uudenlaiset oppimisen välineet antavaa mahdollisuuksia monenlaiseen oppimiseen. Rakennetaan koulut uusiksi, sovitaan rakenteet oppimiselle.
3. Oppijoiden osallistumista ja demokratiaa täytyisi aidosti vahvistaa.
4. Opettajat eivät voi kehittyä yksin. Lisää ammatillisiä tiimejä ja ulkopuolisia virikkeitä opetuksen kehittämiseen.
5. Oppiminen saa olla hauskaa. EI voi laske tvt:n viaksi jos se tekee oppimisesta kiinnostavaa ja paikasta riippumatonta. Onkohan tämä sellainen puhumaton este?
6. Opettajien on yhä vaikeampaa tietää, mikä on tvt:n viihdekäyttöä ja mikä sitä oikeaa opiskelua. Rajanveto ei ole tärkeää, eikä siihen kannata käyttää kovinkaan paljon energiaa.

Että kouluyhteisöillä on tässä paljon pohdittavaa. Hyvä niin, se tekee työstä aina vain hauskempaa!