Antti Korhonen, joka ei onnistunut julkisuutta saaneessa hankalassa tilanteessa ihan nappiin, on hiukkasen sijaiskärsijä. Näyttää nimittäin olevan niin, että asiantuntijat tai kouluhallinon viranomaiset eivät aina ymmärrä että ihminen, ja nuorikin, on myös väkivaltainen olento. Koulussa sattuu myös konflikteja, joissa puhuminen ei tuo tulosta. Tunteiden hallinta ei ole helppoa ammattilaisellekaan, saati koululaiselle. Jotenkin tämä epäonnistunut kohtaaminen sai kohtuuttomat mittasuhteet.
En ollut paikalla, en ota kantaa miten tilanne olisi pitänyt hoitaa. Jälkeenpäin on aina helppoa sanoa, että jotenkin toisin...Kantaa voin ottaa vain siihen yleisen tason keskusteluun, jota nyt on käyty.
Kyse on Alppilan tapauksen nostattamassa keskustelussa siitä, että mitä aikuisen tulee tehdä kun normaali neuvotteluyhteys lapsen kanssa ei toimikaan ja on ehkä kehittymässä konflikti? Sitä ei kukaan toivo, mutta niin kuitenkin joskus käy. Mitä tehdään vihamielisessä ja väkivaltaankin johtavissa tilanteissa? Kun mikään puhe ei auttanutkaan? Mitkä ovat seuraukset? Koska voidaan puuttua fyysisesti tilanteisiin?
On melko turhauttavaa kuunnella ja katsella neuvoja että esimerkiksi otetaan kädestä kiinni ja katsotaan silmiin. Aina se ei vaan toimi. Turvallisuuden eteen pitää aikuisen joskus toimia myös kurjallakin tavalla. Mutta osaavasti.
Kyseessä on selvästi epäkorrekti aihe, joka on helpompi ohittaa ja puhua asian ohi. Kasvattaja kokee työssään väistämättä myös ihmisen väkivaltaisen puolen. Sitä on voitava tarvittaessa tehokkaasti ehkäistä ja rajoittaa -ja osoittaa muita tapoja ratkoa konflikti. Mutta mitä pitäisi tehdä? Hankitaanko sitten opettajille järjestysmieskortit ja -oikeudet? No ei nyt sentään, mieluiten selvennetään lakia ja ohjeita. Ja, annetaan koulutusta ja työnohjausta, myös käytännön asioissa.
On kuitenkin voitava osoittaa lapsillekin, että väkivalta ei ole hyväksyttävää ja sen käytöstä on seurauksia. Ei voida siirtyä opettajille ja oppilaille entistä turvattomampaan toimintaympäristöön. Koulu on julkinen tila, jossa on kerääntyneenä suuri joukko ihmisiä, melko pienelle alueelle. Yleensä muutoin näissä tilanteissa vaaditaan turvallisuuden valvontaa siten, että tilanteisiin voidaan tarvittaessa puuttua myös fyysisesti, miksei sitten koulussa?
Aikuisten maailmassa menee niin, että kun yhteiskunta pyrkii takaamaan kaikille fyysisen koskemattomuuden, niin yhteiskunta sen myös tarvittaessa voi ottaa pois. Tähän on säännöt. Yhteisiä pelisääntöjä räikeästi rikottaessa voimme kaikki odottaa, että menetämme oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen, yleensä viimeistään poliisin toimesta. Sehän on kaikkien etu ja turvallisuuden edellytys. Sitä vaatii myös muiden oikeus tuntea itsensä turvatuiksi. Näin on minusta sovittu Suomessakin, miksei tämä koskisi koulua, joka on harjoituskenttä yhteiskuntaan? -Nuorena erityisluokanopettajana kyllä välillä tuli vähän painittuakin oppilaiden kanssa- ja sitten oltiin kavereita. Osoitin että välitän.
On erillinen asia tämä nimenomainen tapaus, josta keskustelu opettajan/oppilaan oikeuksista nousi esiin. Yleisesti, niin valitettavaa kuin se onkin, on oikeasti tilanteita joissa pitää fyysisesti rajoittaa. Esillä ollut tilanne olisi jälkiviisasti varmaan hoitunut toisinkin, mutta valmius fyysiseen rajoittamiseen pitää koulussakin olla. Ja siitä pitää voida sopia.
4 kommenttia:
Pointsit Raunolle, hyvä kirjoitus.
Siihen ajatteluun sanon vastalauseen, että muka "yhteiskunta antaa fyysisen koskemattomuuden": ihmisoikeusajattelun mukaan fyysinen koskemattomuus kuuluu ihmisille. Eikä sitä anneta. Minun mielestäni me emme elä totalitaristivaltiossa jossa ihmisten mahdolliset rajalliset oikeudet olisivat valtion myöntämiä, emmekä myöskään elä kuninkaiden jumalallisen oikeuden aikakautta, jolloin alamaisina olevien ihmisten mahdolliset rajalliset oikeudet ovat kuninkaan myöntämiä.... ja poisotettavia.
Me elämme kansanvaltaisessa, tasavaltaisessa yhteiskunnassa jossa ihmisoikeudet kuuluvat ihmisille, ja niiden rajoittaminen on mahdollista vain vähäisessä määrin ja vain kun rajoittaminen on välttämätöntä hyväksyttävien päämäärien takia, jne.
Yhteisistä pelisäännöistä osa on olemassa niin jonninjoutavien asioiden (kuten, pelkän "hyvän käytöksen") turvaamiseksi, että niiden sellaisten sääntöjen tehosteeeksi tai rikkomisen rankaisemiseksi ei ole kohtuullista mennä niin pitkälle että siihen käytettäisiin voimakeinoja. Jotkut "pelisäännöillä" suojatut itressit ovat sellaisia, että niiden rikkomisen riittävä maksimiseuraamus on paheksunta tai torut. Eikä sitten sen enempää.
On oudon pitkälle menevää ajatella että viime kädessä kuolemanrangaistus saisi olla seuraamuksena esimerkiksi hyvän tavan mukaisen tervehtimisen laiminlyömisestä. Näin karrikoituna esimerkkinä. Samaa suhteellisuutta sitten edellyttäisin muutenkin.
Aivan mahtavia argumentteja, kiitos niistä! On juuri näin että asiaa voi tarkastella monista vinkkeleistä. Ihan kiistattomasti tapaus oli valitettava ja onneton. Työnantaja olisi kuitenkin voinut ohjeistaa ja työnohjata. Opettaja ei sitten saa olla erehtyväinen ollenkaan, vai? On helppoa tuomita. Ollenkaan en voi ottaa kantaa enempää juuri tähän tapukseen, mutta yleisesti voidaan kesksutella kasvatuksesta ja siitä mikä on kasvattajan vastuun ja pakoilun raja.
Vielä tuohon että yhteiskunta antaa fyysisen koskemattomuuden. Anonyymi kommentoija oli eri mieltä. No on kuitenkin monia maita jossa ihmisoikeusajattelu ei ole yhteiskunnan valtaapitävä arvo. Itse asiassa suurin osa maapallon ihmisistä joutuu elämään todellisuudessa, jossa fyysisen koskemattomuuden oikeutta ei ole. Jos ajattelusta ei seuraa pitävää yhteiskuntasopimusta, niin turvaa ei sitten ole. Minusta se on edelleen sopimuskysymys, jota yhteiskunta eli sen päättäjät säätelevät-mieluiten avoimesti.
Ja jotta ei tule väärinkäsityksiä, niin varmasti Antin ja oppilaan kohtaaminen oli valitettava tapahtuma, jollaisia ei kukaan toivo. Mutta niin aina joskus kuitenkin käy. Potkut olivat kohtuuttomat ja huonoa työnantajpolitiikkaa, tätä yksittäistä tapausta ei voi arvioida tarkemmin toisen käden tiedoilla. Jokainen kohtaaminen, huonokin, on ainutkertainen.
Lähetä kommentti