Some pilaa kaiken, vai pilaako?

Kouluvuoden alkuun on kuulunut jo muutaman vuoden some-keskustelu. Elämme aikaa jolloin somea on alettu rajoittaa lasten osalta monissa maissa ja puhelinten käyttöä yleensäkin. Onko se paha vai hyvä? Siitä voi olla montaa mieltä, ihan hyvin perusteinkin. 

Äskettäin ilmestyi kahden tunnetun tutkijan ja vaikuttajan puheenvuorot, hiukan eri painotuksin. 
Frank Martela (linkki) totesi suoraan. että somen haitoista tiedetään tarpeeksi ja pitäisi tehdä selkeitä rajoituksia: 

Martela kummastelee sitä, että vieläkin käydään tutkijoiden piirissä keskustelua siitä, onko somen haitoista riittävää näyttöä. Hän toteaa että olisi tarpeen noudattaa varovaisuusperiaatetta, ei ole syytä odottaa aukotonta tietoa somen haitoista, koska paljon viitteitä on jo saatu. "Nykynuorilla ei ole aikaa odottaa, että tehdään lisätutkimuksia ja kehitetään sen pohjalta kestävää sääntelyä ehkäö kymmenen vuoden kuluttua. Heidän nuoruutensa avainkokekemukset tapahtuvat nyt." (HS 31.8.) Lopuksi hän kaipaa uudenlaista, hyvinvointia tukevaa sosiaalista mediaa

Pasi Sahlberg painottaa Ylen uutisessa (linkki)  hiukan toisin (vai onko toimittajan näkökulma?) Pasi on joskus ollut jyrkempikin muistaakseni.

Vaikka Sahlberg kritisoi Australian somekieltoa, niin hänellä on samansuuntaiset ajatukset. Some on kehittynyt kaupallisten toimijoiden ehdoilla ja siitä puuttu usein vastuullisuus saati kasvattava ote. Aikuisten malli on tärkeä, Sahlberg muistuttaa.

Uutisen keskeinen ajatus on tulkintani mukaan, että Sahlberg muistuttaa lasten ja nuorten oikeudesta tulla kuulluksi. Some on myös jo somesukupolven oleellinen identiteettiympäristö, jonka yksipuolinen kielto on väkivaltaista ja ehkä haitallista. "Yhteiskunnassa tarvitaan täysin uudenlainen tapa lähestyä somen haittoja", Sahlberg toteaa. Hänen mukaansa puhelinten kiellon myönteisitä vaikutuksista ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Pikemminkin näyttää siltä että maltillinen somenkäyttö edistää hyvinvointia ja oppimista.

Tämäkin on asia jossa tosiaan toivoo päätösten perustuvan tutkimuksiin sekä seurantaan.
Olin mukana kun some tuli kouluun ja näin miten digi saapui 80-luvulla opetukseen. Olin innostunut ja uskoin maailman paranevan kun kaikilla on pääsy oikean tiedon lähteille. (Olinpa naivi!) Koulussa vedin kesälomalla nettijohtoja luokkiin ja olin hiukan hämmästynyt kun kaikki eivät jakaneetkaan palavaa intoani. Viimeistään 2000-luvulle tullessa koulu, opettajat ja vanhemmat kadottivat mahdollisuuden seurata ja ymmärtää lasten some-käytäntöjä. Jätimme lapset yksin kaupallisten toimijoiden ja mielipidemuokkaajien maailmaan. On kestänyt ihan liian kauan ymmärtää että some ei ole kasvoton, vaan taustalla vaikutetaan suunnitelmallisesti, etenkin heihin joilla ei ole kykyä arvoida somea kriittisesti. Lapset ja nuoret ovat siksi jatkuvan vaikuttamisen kohde. Tosin monet nuoret jo ymmärtävät tämän.

Muistan vuosien takaa nettipoliisin haastattelun , jossa hän ihmetteli miten juuri muita ei kiinnosta mitä lasten ja nuorten somessa tapahtuu. Kiinnostusta ei osoiteta täyskiellolla, jonka vaikutus ja onnistuminen on melko hämärää...

Koulu on sivistyksen vartija. Valistuneita some-käyttäjiä tarvitaan koska somen käyttö ei tule loppumaan. Somen myönteinen käyttö on osa uutta kansalaistaitoa ja myös sivistyksen ja demokratian turvaamisen elinehto. Kasvattajien pitää saada tästä koppi.