Kaiken selitys!

Nyt on kiinnostavaa. Olen jo muutaman viikon lukenut ja pohtinut todella tärkeää tutkimusta, tai oikeastaan sen ensituloksia.
Professori Mari-Pauliina Vainikaisen johtama tutkimusryhmä on julkaissut ensituloksia OKM:n tilaamasta suuresta seurantatutkimuksesta: Valtakunnallinen oppimaan oppimisen arviointi 2024- Ensituloksia. Julkaisija: Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimuskeskus REALin julkaisuja 2025:1 (linkki julkaisuun)

Vainikaisen taustana on kasvatuspsykologia ja erityispedagogia. Hän johtaa REALin toimintaa ja toimii Tampereen yliopistossa professorina kasvatuksen ja kulttuurin tiedekunnassa. Mukana tutkimuksessa on iso joukko parhaita tutkijoitamme. Tulokset on kerätty 82 koulusta ja siihen vastasi lähes 7000 oppilasta (yhdeksäsluokkalaisia). Tulokset oivat siis kovaa faktaa, eivät mielipiteitä tai väitteitä. Tarkempaa jatkoa seuraa myöhemmin. 

Mutta asiaan. Laskevia oppimistuloksiamme ihmetellään ja yleensä halutaan pedagogisia muutoksia (pienempiä ryhmiä, enemmän tukea ja enemmän tunteja)  tai syypää on myös koulun ulkopuolinen maailma jolle ei voi mitään. Näistä ensituloksista löydän oikean syyn kaikkeen. Itse asiassa kuulin  jo 2000-luvun alussa¨samaa asiaa kun professori Jarkko Hautamäki halusi Pisa-tuloksista ottaa esiin myös sen, että koulun merkityksellisyys on pudotuksessa. Nyt olemme nähneet sen seuraukset. 

Yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on raportin mukaan oikeasti heikentynyt. Se on seurausta jostain, koska nuorten kyky oppia tai ajatella ei varmaankaan ole muuttunut parin, kolmenkymmenen vuoden aikana.
Kuva kertoo syistä:

Käyrät kulkevat väärään suuntaan. Lisäksi on huomattavaa että tytöillä ja pojilla on eroa. Silloin myös ongelmien ratkomisessa on otettava huomioon sukupuoliryhmät jotenkin jollain keskiarvolla. Uutta on se että tyttöjen kuvaajat kertovat minusta vielä suuremmista ongelmista kuin poikien. Tytöt ovat sentään tähän saakka pitäneet yllä Suomen mainetta hyvänä koulumaana. Nyt tyttöjen suhtautuminen kouluun on jyrkässä laskussa ja luovutusherkkyys nousussa. Ei ole hyvä asia. Pojilla usko sattumaan koulussa menestymisen tekijänä on jyrkästi noussut, samalla kuin suhtautuminen kouluun on alkanut uudestaan laskemaan. Nämä seikat ovat syynä heikompaa oppimiseen. Jos oppilaat tulevat kouluun heikosti motivoituneina ja sattumaan uskoen, eivät he ole tulleet opiskelemaan päämäärätietoisesti tai motivoituneina. Tässä tilanteessa ei juurikaan auta ryhmien pienentäminen tai erityisen tuen lisääminen saati tuntimäärien kasvattaminen. Nämä käyrät saadaan paremmiksi paneutumalla koulun ydintehtävään eli kasvatukseen. 

Oppilaat pitää saada uskomaan itseensä ja opiskelun merkitykseen. Heidän pitää unelmoida jostain, jonka saavuttamiseksi koulussa ahkerointi auttaa. Heidän tulee ymmärtää oman opiskelun ja hyvien oppimistulosten yhteys. Näitä kaikkia voidaan opettaa, kun siihen laitetaan aikaa ja osaamista opettajien taholta. Opetussuunnitelma painottaa aktiivisen oppijan roolia ja sitä että koulu opettaa oppimaan. Tämä tavoite on jäänyt monesti etäiseksi, nyt pitäisi tehdä tähän muutos. Kun perusta on kunnossa on opettaminen ja oppiminen paljon helpompaa. 

Raportin johtopäätöksiä tässä alkuvaiheessa:

Vainikainen on kiinnostavasti maininnut haastatteluissa myös yhteisöllisyyden ja  suurten koulujen ehkä aiheuttamat pulmat tähän. Oppilaat tuovat kouluun oman taustansa, koulun on tärkeä kasvuympäristö joka tukeutuu myös ympäristöönsä. Koululaistemme asenteet, arvot ja uskomukset ovat jotain, joihin kaikki aikuiset voivat vaikuttaa, unohtamatta ikätoverien tärkeää merkitystä. Toivottavasti tästä raportista seuraa laajempaakin keskustelua. Ongelmat koulussa ovat vain osa isompaa kokonaisuutta. 

Muistetaan toki että monilla menee koulussa ihan hyvin ja useimmat tulevat kouluun mielellään. Kyse on nyt siitä, että miten lapsia voidaan laajasti kannustaa arvostamaan koulua ja innostumaan oppimisesta, ei sen kummempaa...