Koulu tarvitsee pysyvyyttä ja muutosta

Veso-päiviä on taas pidellyt ja ensimmäinen koulupäivä takana tai on tänään. Luin Kunta-lehteä ja siellähän oli paljon koulu-uutisia. Itseäni kiinnostaa aina muutos ja perinne, jotka käyvät koulussa haastavaa dialogia.

Kunta-lehdessä oli rehtorien näkökulma aikamme muutospaineeseen:

"Kouluissa on opiskeltu ilmiöpohjaisesti, raivattu avoimia oppimisympäristöjä ja harpattu digitaalisimmiksi. Tiedollisen opettamisen rinnalle on noussut osallisuuden, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin korostaminen sekä entistä vahvemmin yhteiskuntaan kasvattaminen. Viime elokuusta alkaen käytäntöön on viety yhtä mullistusta, uutta oppimisen tuen mallia."  Kunta-lehti 7.8.

Itseäni ilahduttaa suuresti maininta, että tiedollisen opettamisen rinnalle on nostettu paitsi osallisuus, yhteisöllisyys ja hyvinvointi niin myös yhteiskuntaan kasvattaminen. Voidaan kysyä että ovatko nämä tavoitteet olleet poissa tai unohdettuja? Ehkä, mutta jossain muodossa ne ovat olleeet koulun perustehtävää aina.

Haastatellut rehtorit olivat yksimielisiä siinä, että muutoksille pitäisi antaa parempi mahdollisuus toteutua, tarvitaan aikaa ja rahaakin. Pitkällä opeurallani olen nähnyt, että kovin usein uudistukset jäävät paperille (ja unohtuvat), hyvistä aikeista huolimatta. Tähän on ainakin kolme syytä: täydennyskoulutukseen ei varata aikaa eikä varsinkaan rahaa, uudistus haudataan koska uusi tulee tilalle ja onhan vielä opettajakunnan  muutosvastaisuuskin olemassa. Opettajat pitäisi osata sitouttaa, koska he itsenäisen työn tekijöinä voivat joko estää tai toteuttaa uudistuksia.

Peruskoulussa on kaksi voimakenttää, joissa haetaan tasapainoa. On toisaalta perinteet - muutostarpeet koulukulttuurissa ja sitten on yksilöllisyys - yhteisöllisyys pedagogisessa suuntautumisessa. Toivottavasti näistä puhuttiin Veso-päivillä. Vai puhuttiinko? Etenkin olen sitä mieltä (sanotaan se taas), että on virhe nähdä oppiminen pääsääntöisesti yksilön asiana. Silloin ei nähdä oppimista kokonaisuutena jossa on mukana inhimillinen kasvu, joka  sosiaalinen tapahtuma. Koulussa opetetaan joukkomuotoisesti ja kasvataan yhdessä kansalaisuuteen. Yhä suuremmissa kouluissa pitäisi voida rakentaa pysyvyyttä pitkäkestoisilla, oppivilla pienryhmillä. Yksilöllinen tuki ei riitä.

Sitten ne muutokset. Suomen rehtorit ry:n puheenjohtaja Päivi Ikola sanoi hyvin, että "yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat kouluun nopeammin kuin mihinkään muuhun organisaatioon." No niinpä. Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Yhteiskuntamme on ennennäkemättömien muutosten keskellä, otetaan nyt uutena tekoälyn mullistus oppimisen ja opettamisen maailmassa. Valitettavasti on niin, että muutosmyrskyssä on vaikeaa taata rauhallista uudistustahtia. Emme voi hylätä lapsia ja nuoria selviytymään tulevaisuuden haasteista yksin. Ja haasteita on tulossa. Paljon vaaditaan opettajilta ja koulutuksen suunnittelijoilta tässä ajassa, enemmän kuin koskaan. Onhan vaativaa, mutta myöskin kiehtovaa olla opettaja juuri nyt. Intoa ja voimia lukuvuoteen!

ps. Samassa lehdessä myös Keravan uusi perusopetusjohtaja Niina Korko kertoi ajatuksistaan. Meitä jännittää, miten käy Terhi Nissisen aloittamalle ainutlaatuiselle koulujen pienryhmähankkeelle, joka lähti hienosti käyntiin. Muutos vai pysyvys, kas siinä kysymys...