Koulutus, tasa-arvo, sosiaalinen pääoma

Sosiaalisen pääoman kartuttaminen kaikille lähtökohdista riippumatta on hyvin ajankohtainen haaste. Mitä sen hyväksi voidaan tehdä, kun se kerran on perusopetuksen tehtäväksi annettu? OPS, luku 3.1 Perusopetuksen tehtävä: “Perusopetuksen yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Perusopetus kartuttaa inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Inhimillinen pääoma koostuu osaamisesta ja sosiaalinen pääoma ihmisten välisistä yhteyksistä, vuorovaikutuksesta ja luottamuksesta.”

Koulutuksen tasa-arvoistamisen vaikutus näyttää ohenevan (esim. Pisa). Sosioekonominen tausta (ja sen mukana sosiaalinen pääoma) on jälleen voimakkaasti periytyvää. Alueellisesti kasvava epätasa-arvo liittynee sosiaalisen pääoman eriarvoistavaan jakautumiseen. Myös monet maahanmuuttajataustaiset nuoret tai syrjäytyvät pojat/nuoret miehet tarvitsevat riittävää sosiaalista pääomaa aktiivisen kansalaisuuden  turvaamiseksi.

Syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä tapahtuvat nimittäin pitkälti riittämättöman sosiaalisen pääoman myötä. 

Eletään aikaa, jolloin tieto on lähes kaikkien ulottuvilla, eikä se enää ole valtaa kuten ennen. Onko valtaa nyt entistä enemmän sosiaalinen pääoma? Wikipedian mukaan:" Sosiaalinen pääoma tarkoittaa sosiaalisia verkostoja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. OECD:n mukaan sosiaalisen pääoman muodostavat osallistuminen ryhmien toimintaan, vapaaehtoistyö, verkostot, niistä saatu tuki, luottamus ja osallistuminen kansalaistoimintaan". Yhteiskunnassa on käynnissä kehityspolkuja, joiden seurauksena tasa-arvoisuuden pohjana oleva sosiaalinen pääoma näyttää jakautuvan uudelleen, osin ongelmallisella tavalla. Koulutuksen tärkeä tavoite ja merkityksellisyys on aina ollut sosiaalisen tasa-arvon edistämisessä. Ennen sitä edistettiin koulutuksessa jaettavalla tiedolla. Pitäisikö nyt miettiä entistä enemmän sitä, millaiseen verkostoon (ja millaisin yhteistoimintataidoin) yksilöt saatetaan lapsuudessa ja nuoruudessa?

Sosiaalinen pääoma on saatu suuressa määrin jo syntymässä, ennen koulun alkua. Koulutuksen tehtävänä on aina ollut antaa kaikille mahdollisuus opiskella ja menestyä työelämässä, huolimatta yksilön lähtökohdista. Sosiaalinen pääoma vaikuttaa paljon siihen, missä määrin yksilöt koulutuksesta hyötyvät tai miten työelämään sijoittuvat. Koulu ei voi vaikuttaa suoraan sosioekonimiseen taustaan eikä sosiaaliseen pääomaan. Koulussa voidaan kuitenkin vahvistaa edellytyksiä sosiaalisen pääoman riittävään (suojaavan) kertymiseen. Sosiaaliset taidot ovat keskeinen työkalu sosiaalisen pääoman kerryttämiseen ja sen säilyttämiseen. Kaikilla tulee olla edellytykset sosiaalisen pääoman omaehtoiseen kerryttämiseen. Se on yksilön kasvuun ja yhteisöön liittymiseen kuuluva prosessi, josta yksilö on vastuussa suhteessaan yhteisöön. Koulussa voidaan tukea tätä prosessia parhaiten, koska vain siellä ovat  kaikki (ikäluokat) läsnä. Juuri tähän tarvitaan yhteisöllistä pedagogiaa. Ettei kukaan jää yksin- tai väärään seuraan.

Koulua kehittävien viranomaisten kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat:

-Miten peruskoulu voi tasoittaa sosiaalisen pääoman epätasaista kertymää?

-Mitä toimenpiteitä on tehtävä koulujen toimintakulttuuriin?

-Voidaanko tukea koulujen/kuntien tasolla tähän liittyvää työtä?