perjantai 31. tammikuuta 2020

Parhaiten oppii, kun ei ole paikoillaan!

Löysinpä hyvän esityksen oppimisesta netistä. (Sattumalta edellinen päivitys käsitteli myös liikuntaa, tosin eri näkökulmasta) Onhan tämä ollut tiedossa, mutta  kun aivotutkija Minna Huotilainen osaa esittää asioita niin hyvin selkokielellä. Hänellä on tärkeää asiaa jokaiselle opettajalle:


"Jos sinun täytyy opettaa jotain vaikeaa, älä laita oppilaita istumaan."

Linkki videoon, kannattaa katsoa

Tiedämme jo aika paljon siitä, miten oppiminen  on tehokkainta. Aivomme aktivoituvat oppimaan liikkumisen avulla. Tämä tieto haastaa todellakin perinteisen opetuksen, joka perustuu vielä paljon opettajan esitykseen ja muiden kuuntelemiseen. Ainakin yleensä istutaan paikoillaan suuri osa tunneista. Nykyisin on opittava paljon monimutkaisempia asioita kuin hiljaisuuden pedagogian kulta-aikoina. Siispä uutta ajattelua tarvitaan pedagogian pohjaksi.

Nykyinen aivotutkimus liittyy myös paljon kiistelyä aiheuttaneeseen koulujen tilakysymykseen. Minkälainen koulutila olisi aivojen aktivoinnin kannalta paras? Näyttää siltä, että perinteinen suljettu luokkatila tarvitsee ainakin avoimen oven.

Kun nyt tiedämme varmasti, että jo lyhytkin liikkuminen parantaa keskittymistä, oppimista ja muistia, miksi vieläkin nähdään kovin paljon vaivaa "työrauhan" saavuttamiseen perinteisessä mielessä. Kyllähän vieläkin voidaan ihailla opettajaa, jonka tunnilla istutaan koko ajan hiljaa, vai kuinka? Syinä on minusta vaikkapa tilat, jotka eivät sovi liikkumiseen tuntien aikana, opettajien tietämättömyys (?) asiasta, koulun käytännöt ja omien käytäntöjen pysyvyys. Itsekin tarvitsin aikoinaan työparin, että uskalsimme  esimerkiksi laittaa oppilaat juoksemaan koulun ympäri ja aloitettiin työviikko metsälenkillä, hyvin tuloksin.

Minulla on ollut käsitys, että tutkimustieto laskeutuu käytännön sovelluksena hitaasti opetukseen, mutta ehkä kuitenkin jotain siirtyy. Liikkumista on jo lisätty kouluissa monissa hankkeissa ja toivottavasti homma etenee. Esimerkiksi LeaDon ideat ovat tässä eturintamaa. 

Taas ollaan yhteisön, yhteisöllisyyden äärellä. Koulun ammattiyhteisö voi ottaa koko koulun tavoitteeksi liikuttaa oppilaita eri tavoin. Voidaan keksiä missä koulun sisä- ja ulkotiloissa on sopivia taukoliikuntapaikkoja. Jaetaan hyviä ideoita luokassa tapahtuvasta jumpasta. Suunnitellaan pihalle, mikäli mahdollista liikkumiseen houkuttelevia paikkoja. Kun syntyy käytäntö, jota kaikki tukevat, on toimintakulttuurin muuttaminen paljon helpompaa kuin yksin oman ryhmän kanssa. Tässä voisi olla hyvä ulospääsy siihen, että oppilaat koetaan usein levottomiksi ja keskittymättömiksi. Autetaan heitä!



Ei kommentteja: